Ketkä teitä (sua ja vauvaa) kävi synnärillä kattoos?
Kommentit (28)
En todella halunnut ketään sairaalaan vaan vasta kotiin. Molempien kohdalla olin ehdoton tämän suhteen.
Meitä on käynyt katsomassa vaikka ketä, kuopuksen syntyessä mun sisko tuli jopa synnytyssaliin.
Mä olen kokenut sairaalan helpoimmaksi ekaan tapaamiseen.
sekä isovanhemmat. Muut sitten kotona useiden päivien kuluttua kun olen saanut levättyä. Isovanhemmat on helpointa mielestäni ottaa sairaalaan. meillä anoppilla ei ole ajantajua ja jos sen ottaa kotiin niin sehän on sitten tuntitolkulla. Sairaala on kätevä kun siellä on se tunnin vierailuaika niin tietää että ei ainkaan sen kauemmin ole :)
omat vanhempani ja pikkusiskoni :)
Ai niitä aikoja :) Lapseni oli ensimmäinen lapsenlapsi ja sisarusten lapsi sekä minun että lapsen isän puolelta, ja osin ensimmäinen lapsenlapsenlapsikin. Siskoni odotti myös esikoistaan silloin. Tuli muistoja mieleen, ei liittynyt ap:n kysymykseen.. Sori :D
Vain mies ja onneksi nykyään tuolla ei saa muut käydäkkään. Oli kamalaa kun oli todella kipeä ja huonekaverilla pukkas koko suku käymään. Linnoittautuivat huoneeseen niin etten päässyt pyytämättä esimerkiksi vessaan heidän ohitseen. Kiva siinä seista ja odottaa että lauma hiissaa tuolejaan sivuun kun itsellä valuu veri reisiä pitkin ja tuntuu että pörtyy kivusta. Ja nukkuakkaan ei siinä pulinassa voinut.
Vieno pyyntö niille jouden sairaalassa vieraat edelleen sallitaan, tavatkaa niitä vieraitanne kahvilassa.
ainakin minun vanhemmat, täti ja setä, pari siskoani, miehen vanhemmat, saatto käydä muitakin en ihan muista enää.
Toisen lapsen saadessa taisi käydä mun vanhemmat, veljeni vaimo ja tottakai esikoiseni.
Kolmannen kanssa kävi mun vanhemmat, anoppi, mun sisko, isommat lapset.
Mun mielestä on vaan kiva kun käyvät sairaalassa, kun siellä on niiin tylsää. Äitillenikin soitin heti osastolle pässtyäni että kai te tuutte tänään kattomaan. Helpompi minusta sairaalassa on vieraita ottaa vastaan kun voi vain makoilla sängyssä, kun kotona pitää keittää kahvit, tarjota pullaa jne. ja siinä samalla elää sitä arkea niiden lasten kanssa. Sairaalassa ei tarvi tehä mitään. Ja kyllä kaikki ymmärtää että sairaalassa näyttää karseelta ja on kipeä yms. ei sitä tarvi peitellä.
sisarukset perheineen ja tuoreen vauvan isovanhemmat. Ärsytti koko ajan ravaavat vieraat, ketään en todellakaan pyytänyt / toivonut, eikä esim miehen sisarukset ole mulle niin läheisiä että heitä siinä tilassa olisin halunnut tavata. Sain siis moneen otteeseen ravata käytävällä vauvaa esittelemässä, koska en halunnut huonekavereita häiritä vierailijoilla joista itsekin ärsyynnyin.
Omat vanhemmat, anoppi, omat sisarukset (perheineen), kaksi lähintä ystäväperhettä.
Mua ei ainakaa ole haitannut, on ollut ihana nähdä läheisiään ja jakaa se onnen tunne heidän kanssaan. Ei se vierailuaika ole kuin tunti päivässä. Ja vieraat ovat jakautuneet kahdelle päivälle.
Varsinkin tokan lapsen synnytyksen jälkeen olin niin hyvässä kunnossa, että olisin jaksanut mitä vaan! :)
Tämä siksi, että osastolla oloni aikana satoi lumet ja meidän talvirenkaat oli heillä säilössä. Meillä ei huoneeseen päässyt kukaan, vaan vieraat piti vastaanottaa aulassa. Eihän siinä kauaa jaksanut seisoskella. Kuopusta ei tullut kukaan katsomaan (onneksi!) osastolle, samat vierailusäännöt edelleen. Mä en jotenkin ymmärrä sitä, mikä siinä on niin ihanaa ottaa vieraita vastaan sängynpohjalta...
esikoista kävi katsomassa mieheni lisäksi oma isäni ja äitini.
Mieheni vanhemmat eivät onnitelleet eivät soittaneet. Eivät ole lapsia vieläkään hyväksyneet.
ja kaksi perheystäväämme lapsineen.
Olin todella pirteä synnytyksen jälkeen ja kolme päivää oltiin laitoksella. Vieraat toivat vaihtelua päiviin.
päästetään vaikka ketä.
Ei meillä pääse kuin vauvan isä ja sisarukset sekä isovanhemmat. Ja isovanhemmillekin on oma tuntinsa.
Isä ja sisarukset saa olla milloin haluaa.
Mulla ei käynyt miehen lisäksi kuin anoppi.
kyllä muita kaivannutkaa. Mukavampi niitä vieraita on ottaa sitten vastaan kotona kaikessa rauhassa.
Luulen ett lukumääräisesti sairaaloissa on aika vähän vierailutunteja. Isoimmat synnytyssairaalat, naikkari, jorvi ja kätilöopisto näkyvät vierailuaikoineen, kun niissä on niin paljon synnytyksiä.
Olin 2 viikkoa komplikaatioden takia sairaalassa ja kun ystävät tulivat illalla tunniksi oli se tosi piristävää. J ikää oli Milla silloin 31v.
Oikeilla sukulaisilla oli niin pitkä matka, ettei käyneet, mutta oli vanhempi pariskunta, joilta oli kysytty "oletteko isovanhempia". Joo, olivat mutta eivät minun lapseni.
Kävi muutama tuttava. Tokan kohdalla yks työkaveri. Kolmannen aikaan yks tuttu.
Isovanhemmat ovat nähneet lapset 1kk-1v 4kk ikäisinä. Samoin meidän vanhempien sisarukset. Asutaan eri puolilla Suomea :-)
Muut sitten kotona.