Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jätin juuri alkoholistimieheni
30.06.2012 |
Väsyin vaan siihen miten kalja hallitsee hänen ja sen myötä koko perheen elämää. Meillä kaksi lasta, 3v ja 1v ja ensi kesänä tarkoitus oli mennä naimisiin.
Itkettää, mulla ei ole kavereita eikä ketään kenelle jutella. Ois ihanaa jos joku jaksais vähän tsempata...pelkään että kun yksinäisyys taas iskee ja mies lupaa TAAS muuttua, otan sen heikkona hetkenä takaisin ja sama helvetti alkaa uudestaan... :(
Kommentit (18)
Kasvoin itse perheessä, jossa toisella vanhemmalla oli alkoholiongelma. Se päivä, jolloin toisella vanhemmalla vihdoin oli sisua lähteä ja jättää se juoppo, oli varmasti elämäni paras. Sen jälkeen kaikki oli paremmin ja sen päätöksen ansiosta olen edes jollain tapaa tasapainoinen ihminen.
Lastesi vuoksi ap, jaksa, jaksa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli vähän eri tilanne, kun ei ollut lapsia. Mutta kuitenkin jätin myös aikoinaan alkoholistimiehen. Mies ei käynyt töissä ja kaiken aikaa vain kittasi kaljaa tai viinejä yms. Ja kävi pubeissa.
Oli todella vaikeaa hänet jättää, kun muuten olin kuitenkin rakastunut häneen.
Mutta nyt 7 vuotta myöhemmin olen iki-iki-iki onnellinen, että silloin pystyin tekemään ratkaisun. Olen edelleen hänen sukulaistensa kanssa välillä yhteyksissä ja mies on yhtä alkoholisti ja työtön lusmu edelleen. Ei ole elämässä edennyt mihinkään suuntaan.
Minä taas löysin piiiitkän etsimisen jälkeen elämäni miehen!! :) Ja todella kunnollisen, työssä käyvän ja minua huomioivan. Juo kyllä joskus viikonloppuisin, mutta niin teen minäkin.
Lapsenne saavat onnellisemman lapsuuden, jos nyt vain jaksat tätä kitumisvaihetta vähän aikaa. Ja uskon, että voit kohdata vielä sen kunnollisen miehenkin ja saat elää mukavaa elämää ilman 24h viinahuuruja.
Yritä nyt vain kaikin keinoin jaksaa pysyä erossa miehestä. Teet hänelle ainakin selväksi, että jos ei mene AA-kerhoon / muuhun hoitoon niin missään tapauksessa minkäänlaista yhteenpaluuta ei ole koskaan luvassa.
Voimia!
Kiitos vastauksesta, tekee hyvää lukea jonkun muun kokemuksista. :)
Meillä on taustalla monta kertaa kun olen miehen meinannut laittaa pihalle, mutta hän on luvannut muuttua enkä sitten ole saanut kovetettua itseäni. Muutos kestää viiko-kaksi ja alkaa sitten aas lipsua kahdesta kaljasta illalla neljään, viiteen kuuteen jne aina koko viikonlopun ryyppyreissuihin asti. Töissä on sentään käynyt tähän asti, mutta eilen alkoi kesäloma, eli nyt on taas hyvää aikaa laittaa mennen. :(
Eilen meidän piti viettää ilta perheen kesken saunoen jne mut mies menikin terassille ja siitä jatkoi baariin...putkassa oli kuulemma viettänyt yönsä. Otti itse aamulla puheeksi aa-kerhon tai vastaavan ja olin jo valmis uskomaan, kunnes sain tietää että oli samaan aikaan viestitellyt useampaa kaveria kaljaseuraksi. Kävi tässäkin riehumassa ja yhtäkkiä syytti minua kaikista ongelmistaan, heitti lahjaksi saamani lasivaasin seinään ja lähti vasta kun sulkeuduin lasten ja puhelimen kanssa vessaan...mun saunasiiderit oli jääkaapista ottanut kyllä mukaansa. En tajua miten ihminen voi laittaa juomisen lasten edelle! Sattuu niin paljon, toivon vaan että olen tarpeeksi vahva pysyäkseni päätöksessäni. Tavaransa kun ovat kuitenkin vielä täällä...
mitä se elämä hänen kanssaan on. Ei se tuosta muutu. Älä yhtään uskottele itsellesi sellaista. Juominen jatkuu, jatkuu ja jatkuu juuri niin kauan, kuin se on mahdollista. Todennäköisesti sinä olet yksi juomisen mahdollistava tekijä miehen elämässä. Sinun kanssasi hän ei siis koskaan tule raitistumaan.
Älä edes ajattele, että voisit ottaa moisen takaisin. Sinä olet aikuinen tuossa tilanteessa ja sinun tehtäväsi on nyt suojella lapsia. Lapsesi eivät halua lapsuutta, jossa isää piti pelätä ja mennä vessaan pakoon.
"Toivon että olen tarpeeksi vahva" - totta kai sä olet! On varmasti niin, että alussa sun pitää kertoa itsellesi monta kertaa joka päivä, miksi sun pitää olla vahva. Mutta syyt on hyvät. Kipu on vain kipua ja se loppuu aikanaan. Tämä täytyy nyt vain tehdä.
Pakkaa ne tavarat ja vie jollekin miehen tutulle, ettei tarvitse enää nähdä.
Itse olen tehnyt saman ratkaisun joten tiedän missä menet. Uskotko, minä hymyilin kuin hullu kun viimein tajusin päässeeni kiviriipasta eroon :)
kakkonenkin ehdottaa, että nyt heti pakkaat ne miehen kamat ja viet esim. äidilleen tai johonkin. Ja ilmoitat hänelle selvästi, että kotiin ei ole enää tulemista! Vaihdat vaikka lukot jos tarve vaatii.
Minäkin aikoinaan pakkasin miehen tavarat ja vein äidilleen, ei siitä muuten olisi eroon päässyt.
Ja tottakai mies jatkaa kanssasi, kun luultavasti saa täysihoidon siellä luonasi, ruuat sun muut eteen ja sitten on kivaa taas lähteä kaljottelemaan.
Viimeinen mahdollisuus miehellä olisi tosissaan muuttua, jos nyt potkit hänet pellolle ja hän tosissaan huomaisi mitä se elämä on ilman teitä!!!
Äläkä missään nimessä sorru ottamaan taas heti takaisin, vaan todellakin vaadit sitä hoitoon menoa ja pidempiaikaista selvänä olemista ennen kuin edes suostuisit harkitsemaankaan!
Jos mies ei siinäkään kohtaa raitistu, kun huomaa menettäneensä teidät, niin sitten tiedät todella tehneesi oikean ratkaisun! Koska ei hän sitten raitistuisi ikinä, jos ei tuossa tilanteessa.
Onko sinulla vanhempia / ketään kaveria tms. joka voisi tulla auttamaan sinua pakkaamaan tavaroita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kamat roskapusseissa oven ulkopuolella. Yritti vielä kerjätä "muutamaa yötä" mutta olin tiukkana ja sinne jäi. #6
Minulla ei ole autoa tai edes ajokorttia, joten en voi viedä miehen tavaroita. Omat vanhempani asuvat kaukana ja appiukon äiti on juuri joutunut sairaalaan saatuaan aivoinfarktin, en tahtoisi heitä nyt tällaisella rasittaa. Ystäviä minulla ei täällä ole... Siksi tämä niin rankalta tuntuukin. Yhden alkoholistin kanssa tuli nuoruudessa seurusteltua, mutta kun hänen tavaroitaan kaverin kanssa pakkailin ja sain häneltä tukea, en pisaraakaan tirauttanut äijän perään. Nyt olen vain niin yksin etten osaa kuin itkeä. Onneksi lapset sain juuri sänkyihin, esikoinen lukee kirjaa eikä kuule nyyhkytystäni huoeeseensa. Luulin että olisin nyt voitonriemua täynnä ja valmiina uuteen elämään, mutta olenkin vain säälittävä sohvalla uliseva tiskirätti. Kiitos hirmuisesti kun olette jaksaneet kannustaa, nuo viestit merkitsevät minulle paljon!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asumme kerrostalossa, en viitsi tuohon uloskaan tavaroita nostaa. Ja kyllä häntä ihan hirveästi rakastan, kunpa hän ei vaan joisi. :( Kunpa tää itku jo loppuisi!
Olisiko sitten mahdollista teidän lähteä sieltä pois?
Jos vain rahatilanne yms. antaisivat periksi, niin sekin saattaisi auttaa jos lähtisit vaikka omien vanhempiesi luo ja pysyisit siellä vaikka pari viikkoakin.
Mies saisi miettiä sitten tyhjässä kodissa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uudellamaalla asun. Emme lasten kanssa mahdu vanhempieni pieneen asuntoon. :( Miehen avaimet ovat minulla, ei siis tänne pääse ellen päästä. Mutta tavaransahan hänen on saatava. Kuopusta odottaessa erosimme n. kuukaudeksi juurikin juomisen takia, otin hänet sitten takaisin kun ei sinä aikana juonut. Silloin miehen veljen piti tulla hakemaan miehen tavarat, mutta mies olikin itse mukana ja änkesi sisälle huutamaan ja riehumaan, en haluaisi sitä uudestaan...
Kun olisikin joku kristallipallo, josta aina näkisi mitä tuleman pitää, ennen viimeistä raskauttani alkoholi ei ollut miehelle koskaan mikään ongelma. :(
kuitenkin voisit vielä kysyä apua siltä miehen veljeltä?
Sanoisit tilanteen ja että et jaksa kertakaikkiaan enää. Pyytäisit häntä tulemaan ilman miestäsi hakemaan tavaroita! Ja jos voisit pyytää vielä häntä, että yrittäisi puhua viimeisen kerran järkeä miehellesi.
Pakko tuo tilanne nyt jotenkin on ratkaista! Älä päästä miestä sinne, varsinkaan yöllä kännissä! Vaikka kuinka rimputtelisi kelloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uudellamaalla asun. Emme lasten kanssa mahdu vanhempieni pieneen asuntoon. :( Miehen avaimet ovat minulla, ei siis tänne pääse ellen päästä. Mutta tavaransahan hänen on saatava. Kuopusta odottaessa erosimme n. kuukaudeksi juurikin juomisen takia, otin hänet sitten takaisin kun ei sinä aikana juonut. Silloin miehen veljen piti tulla hakemaan miehen tavarat, mutta mies olikin itse mukana ja änkesi sisälle huutamaan ja riehumaan, en haluaisi sitä uudestaan...
Kun olisikin joku kristallipallo, josta aina näkisi mitä tuleman pitää, ennen viimeistä raskauttani alkoholi ei ollut miehelle koskaan mikään ongelma. :(
Jos isä haluaa perheensä takaisin, rupeaa oikeasti tekemään töitä alkoholisminsa kanssa. Menee hakemaan apua, alkaa kulkea AA:ssa ja lopettaa juomisen. Kun on ollut raitis vuoden verran tai enemmän, voi harkita takaisin ottoa.
Älä anna periksi! Minä olen ollut onnellinen siitä lähtien kun pääsin vihdoin irtautumaan alkoholisti miehestä. Onhan se arki välillä rankkaa, kun on "yksin", mutta kun muistelee vaan sitä kuinka rankkaa se oli silloin kun oli vielä yksi aikuinenkin lapsi hoidettavana ja murehdittavana lisästressiä kartuttamassa niin arki tuntuu huomattavasti vaivattomammalta taas.
Hae apua paikkakunnastasi, jostain varmasti löytyy apua alkoholistin läheisille. Ja puhu puhu puhu puhu. Älä häpeä, alkoholismi ei ole sinun sairautesi.
Melkein kaikki mitä kirjoitat on kuin omasta kynästä. Eilen tuli kertakaikkiaan lopullisesti mitta täyteen ja lähetin avioerohakemuksen. Aina olen ennen antanut anteeksi, kun toinen niin katuu ja lupaa muuttua. Siis jo vuosia. Nyt lähden oikeasti, ei kannata uskoa juopon lupauksia. Se alkaa aina noin, että pikku hiljaa tissutellaan vähän enemmän kaljaa. Kunnes kerran taas lähtee ryyppäämään, niin sen jälkeen ei edes enää yritä.
Minullakaan ei ole täällä päin perhettä eikä ystäviä tukena. Nuorena seurustelin alkoholistin kanssa josta onneksi pääsin eroon. Tämä tuleva ex-mies vaikutti normaalilta alussa. Alkoholin käyttö on kasvanut vuosien saatossa. Viimeisimmän raskauden aikana paheni tilanne. Ei edes la tienoilla voinut olla ajokunnossa + piti käydä ryyppäämässä, kun vaimo on sopivasti sairaalassa niin ei näe.
Kauheasti voimia se vaatii uskaltaa lähteä, mutta varmasti palkitsee :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten tässä kävi loppujen lopuksi?
Olut on kyllä hyvää. Itsekin juon sitä vähintään joka toinen päivä. Pari työkaveria juo päivittäin.
Vierailija kirjoitti:
Olut on kyllä hyvää. Itsekin juon sitä vähintään joka toinen päivä. Pari työkaveria juo päivittäin.
Sen olet kyllä näköinenkin
Alue: Aihe vapaa
Minulla oli vähän eri tilanne, kun ei ollut lapsia. Mutta kuitenkin jätin myös aikoinaan alkoholistimiehen. Mies ei käynyt töissä ja kaiken aikaa vain kittasi kaljaa tai viinejä yms. Ja kävi pubeissa.
Oli todella vaikeaa hänet jättää, kun muuten olin kuitenkin rakastunut häneen.
Mutta nyt 7 vuotta myöhemmin olen iki-iki-iki onnellinen, että silloin pystyin tekemään ratkaisun. Olen edelleen hänen sukulaistensa kanssa välillä yhteyksissä ja mies on yhtä alkoholisti ja työtön lusmu edelleen. Ei ole elämässä edennyt mihinkään suuntaan.
Minä taas löysin piiiitkän etsimisen jälkeen elämäni miehen!! :) Ja todella kunnollisen, työssä käyvän ja minua huomioivan. Juo kyllä joskus viikonloppuisin, mutta niin teen minäkin.
Lapsenne saavat onnellisemman lapsuuden, jos nyt vain jaksat tätä kitumisvaihetta vähän aikaa. Ja uskon, että voit kohdata vielä sen kunnollisen miehenkin ja saat elää mukavaa elämää ilman 24h viinahuuruja.
Yritä nyt vain kaikin keinoin jaksaa pysyä erossa miehestä. Teet hänelle ainakin selväksi, että jos ei mene AA-kerhoon / muuhun hoitoon niin missään tapauksessa minkäänlaista yhteenpaluuta ei ole koskaan luvassa.
Voimia!