Lue keskustelun säännöt.
Henkimaailman asioista tietävät (pitkä vuodatus)
29.06.2012 |
Olen valittanut tästä asiasta täällä jo aikaisemmin mutta nyt tekis taas mieli valittaa, koska tää on oikeasti jotenkin liikaa. Taustaa, harrastin jotain 15 vuotta sitten kaikenlaista new age -henkistä meditoinnista joogaan ja niin edelleen. Lueskelin Denise Linn -tyyppisiä kirjoja maailmankaikkeuden lähettämistä merkeistä jne. Sitten touhu laimeni ja jäi taakse ja muutuin hyvinkin skeptiseksi ja kyyniseksi enkä ikinä enää mieti noita juttuja. Ainoa vaan että elämääni jäi sellainen ihmeellinen ilmiö, että aina kun teen tärkeitä ja vakavia ja koko loppuelämää koskevia päätöksiä, vuorokauden sisään tapahtuu jotain kummallista joka haastaa tuon päätöksen. Ja olen täysin tietoinen miten seinähullulta tämä kuulostaa, mutta asia todella vaivaa ja häiritsee mua. En halua enää miettiä että onko tuo sattumaa vai ei ja jos ei niin mikä ihme on niiden tarkoitus!
Viimeisin esimerkki. Mieti jos sulle olisi elämää suurempi päätös vaikka se että ostatko purjeveneen vai moottoripyörän. Selvittelet moottoripyöriä ja teet listan jonka ykkössuosikkina on merkin x malli x koossa x. Kerrot epämäärisesti kahdelle tuntemallesi ihmiselle että juu, mietit moottoripyörän ostoa, mutta et sen tarkemmin yksilöi. Sitten ankaran väännön jälkeen päätät ostaa sittenkin sen purjeveneen. Olet iloinen ja helpottunut, päätös on viimein tehty! Seuraavana päivänä toinen noista ihmisistä jotka ylipäänsä tietävät aikeestasi soittaa sulle kertoo että hänen ystävänsä on myymässä sopuhintaan moottoripyörää, merkkiä x, mallia x, koossa x. Siis kaikista maailman moottoripyöristä tismalleen sitä jonka olit valinnut itsellesi mutta josta kukaan ei edes tiennyt! Voi ei! Juurihan pääsin sopuun itseni kanssa että en enää ole edes kiinnostunut koko moottoripyöristä ja ihan oikeasti purjeveneet on mun juttu. Kun tällaista sattuu ekan kerran se on tietty hauska sattuma, tokalla kerralla outo sattuma, kolmannella kerralla pelottava sattuma ja neljännellä ja viidennellä ja kuudennella kerralla herää kysymys että mitä hemmettiä musta oikein halutaan?!
Ja juu, en tarvi yhtäkään skeptikkoa ketjuun kertomaan näkemyksiään, kykenisin itse aivan mainiosti kirjoittamaan kyseiset kommentit.
Kommentit (33)
ja sitten yritän katsoa että mikä merkitys tällä nyt oli. Joskus menee pieleen ihan syystäkin. Oletko muuten lukenut Lynne McTaggartin kirjoja, esim. Intention experiment, niistä saa paljon perspektiiviä. Joka tapauksessa ollaan varmaan osa paljon merkillisempää kokonaisuutta kuin osataan kuvitella, ja kehitys oikeasti on tärkeää, oli syy sitten mikä tahansa itse kullekin. T.20
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pitää olla tarkkana, ajatukset ovat todella voimakas väline.
Mutta itselläni on jotenkin käynyt koko elämä liiankin helposti. Aina kun on joku kriittinen tilanne, niin jotenkin kaikki silti järjestyy.
Ihan tyhmänä esimerkkinä nyt vaikka se, että olimme lapselle ostamassa pinnasänkyä, niin saimmekin eräältä sukulaiselta ilmaiseksi uudenveroisen. Ei huolinut mitään maksua. Ja itse siis tarjosi ja kysyi, olisiko tarvetta. Tässä tilanteessa kaikki toki tiesivät, että vauva on tulossa.
Muutenkin tuntuu, että asiat vaan putoavat syliin ja itse tavallaan vaan ihmettelen vieressä omaa elämääni.
Jotenkin vaan aina löytyy se mistä on puutetta. Olipa kyse sitten rahasta, ruoasta, rakkaudesta, ystävästä, työstä tai mistä tahansa
Tätä nyt moni varmaan pitää huuhaana ja itsekin olen skeptinen, mutta tiedän, että puolestani rukoillaan paljon.
Itselläni vahva onnenplaneetta Jupiter syntymäkartassa ja asiat tosiaan järjestyvät melkein itsestään paremmin kuin uskaltaa toivoa.
Ne 99 kertaa sadasta jolloin puntaroit samalla tavalla päätöstäsi eikä mitään kummallista tapahdu, ne kerrat unohdat onnellisesti. Muistisi on valikoiva.
Voitte rukoilla yhdessä tuon taipumuksen poismenoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne 99 kertaa sadasta jolloin puntaroit samalla tavalla päätöstäsi eikä mitään kummallista tapahdu, ne kerrat unohdat onnellisesti. Muistisi on valikoiva.
Pitäis mennä nukkumaan mutta ihana valvoa kun lapset on kerrankin mummolassa.
Tämähän se on luonnollisesti se selitys jota itsekin tarjoaisin, jos joku tällaisia kirjoittelisi. Nää jutut vain on sattuneet nimenomaan elämän oikeasti suurissa taitekohdissa johon liittyy hyvin suuri emotionaalinen paine, esim. kun erosin ensimmäisestä avioliitostani. Ja niille on yhteistä myös se, että sattumat on aina jotenkin niin övereitä, ja sattuu niin älyttömän säännönmukaisesti aina heti perään sitten kun pitkä ajatusprosessi on tullut päätökseensä. Mutta mahdotontahan tästä on ketään vakuuttaa.
Tarkemmin en tiedä tähtikartoista. kiinnostaisi kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko muuten lukenut Lynne McTaggartin kirjoja, esim. Intention experiment, niistä saa paljon perspektiiviä.
new age -aikojen lukenut mitään aiheeseen liittyvää. ap
jäävät mieleen tarkasti. Niitä hetkiä kelaillaan ja muistellaan, väritetään mielessä, jaetaan ystävien kanssa ja pengotaan omissa oloissa uudestaan ja uudestaan.
Elämän sivustoorit, vaikkakin hentoine outoine piirteineen, unohtuvat tyystin. Usko pois, muistisi on valikoiva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta kun se ei välttämättä aina mene noin. Tuntuu siltä että aina kun se iso päätös on tehty, niin ikinä ei tule ikäänkuin vahvistusta, vaan aina jokin ihme testi tai negaatio sille päätökselle.
Itse ainakin jätän tarkoituksella katsomatta saman tuotteen tarjoukset, jotka olen juuri ostanut. Ne kertoo heti, että teki virhevalinnan. Monesti tuntuu, että samanlaista on etsinyt kauan ja vasta sitten, kun sen ostaa, niitä tulee vastaan toinen toistaan edullisemmin.
Kertomastasi kuulostaa ennemmin, että olet hyvin epävarma luonne, etkä luota itseesi. On turha surra jo tehtyjä ratkaisuja, jokaisesta isommasta ratkaisusta löytyy hetken päästä syy, minkä takia sitä ei olisi pitänyt tehdä. Elämä koettelee, jos sen antaa koetella. Näytä elämällesi närhen pallit ja vaikka lällätä sille, että minäpä teinkin tällaisen ratkaisun. Positiivinen asenne auttaa eteenpäin ja pian ne negaatiot unohtuvat.
Pystyn omasta elämästä kertomaan kaksi todella isoa ratkaisua. Molemmissa tuli jälkikäteen ainakin yksi iso syy, minkä takia valinnan olisi voinut tehdä toisinkin. En välitä siitä, koska tein ratkaisun.
Elämä on ratkaisuja ja valintoja. On itse kannettava vastuu valinnoistaan ja parhaiten se onnistuu positiivisella itsesuggestiolla, sivuuttaen ne negatiiviset. Negatiivisia tulee aina ja hyvinkin pian. Kun sivuuttaa ne negatiiviset ja nauttii omasta ratkaisusta, jaksaa paljon paremmin.
Tää ei mennyt ihan tarkalleen näin, mutta idea on aika lähellä sitä mitä oikeasti tapahtui. Sanotaan että olet ollut innokas tuntureissa vaeltaja, mutta nyt vaeltaminen on jo pitkään maistunut puulta. Itse asiassa olet jo pitempään kuin uskallat tunnustaa toivonut että voisit lopettaa koko touhun ja miettinyt asiaa kerta toisensa jälkeen, ja nyt on saavutettu kulminaatiopiste. That's it. Istut tunturissa ja mietit että nyt nää hyttyset ja mäkäräiset, riittää, nyt riittää ainainen kylmyys, nyt haluat etelän lämpöön, nyt haluat lämpimään, haluat afrikkaan safarille apinoiden ja --- nostat katseesi tunturissa ja näet miten tunturin laelta kävelee sinua kohti apina. Olet ihan että mitä helvettiä. Onko tämä totta. Näenkö unta? Apina menee ohi. Tapahtuiko tuo juuri? Apina näytti aidolta. Menet suuren hämmennyksen vallassa kotiin. Olenko tulossa hulluksi. Myöhemmin käy ilmi että apina oli karannut jostain ja se oli ollut ihan todellinen. Mutta koko jutusta jäi täysin surrealistinen fiilis ja että kai tää nyt taas oli sattumaa, oliko, olihan, että näitä kummallisia aina sattuu mulle..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja se liittyisi vahvasti siihen, mitä olen hetkeä aikaisemmin pohtinut, vaikka se olisi karannut Ranuan eläintarhasta, katsoisin sen kertovan jotain. Jos ajatukseni on ollut vain vaeltelun lopettamisessa ilman apinaa, ei apina liity mitenkään muuhun kuin eläintarhasta karkaamiseen.
Mutta itselläni on jotenkin käynyt koko elämä liiankin helposti. Aina kun on joku kriittinen tilanne, niin jotenkin kaikki silti järjestyy.
Ihan tyhmänä esimerkkinä nyt vaikka se, että olimme lapselle ostamassa pinnasänkyä, niin saimmekin eräältä sukulaiselta ilmaiseksi uudenveroisen. Ei huolinut mitään maksua. Ja itse siis tarjosi ja kysyi, olisiko tarvetta. Tässä tilanteessa kaikki toki tiesivät, että vauva on tulossa.
Muutenkin tuntuu, että asiat vaan putoavat syliin ja itse tavallaan vaan ihmettelen vieressä omaa elämääni.
Jotenkin vaan aina löytyy se mistä on puutetta. Olipa kyse sitten rahasta, ruoasta, rakkaudesta, ystävästä, työstä tai mistä tahansa
Tätä nyt moni varmaan pitää huuhaana ja itsekin olen skeptinen, mutta tiedän, että puolestani rukoillaan paljon.