Miksi akateemiset pitävät murretuista väreistä ja

että muodostaisi yleistäen kuvan Akateemisista Naisista tämän palstan perusteella, (mitä en tee, sitäpaitsi tunnen kyllä oikeasti muutamia tosi mukavia, minä alhaisen surkean tyylitön wt ja typerys) niin surkea olisi se kuva. En ihmettele, jos ei esim. kumppania löydy tuollaisille, tai sitten löytyy samanlainen muiden alistaja rinnalle pätemään. Siis eikö koskaan, hetkeäkään, tule sellaista oloa teille mahtailijoille, että olenkohan miiiiinä kenties aivan liiallisesti itseäni täynnä oleva, muita alistava paskamainen harppu, jonka seurassa helvettikin jäätyy? Jollei ole akateeminen, ei voi väreistäkään tietää mitään, nyt opimme sen. Jollei ole akateeminen, ei osaa edes hengittää. Jollei ole akateeminen, ei vaan tiedä yhtään mistään mitään. Näinhän se menee, kyllä vaan.

Ei taida itse olla "penaalin terävin kynä"

Maanläheiset värit ja yleensäkin vaaleammat värit sointuvat paremmin luonnoliseen ihonväriini ja hiustenväriini. Joskus nuorempana käytin kovempia värejä, mutta olen sitten myöhemmin tajunnut että murretut pehmeämmät värit korostavat parhaiten parempia puoliani. Samoin klassiset vaatteet toimivat parhaiten.



Myöskään en pidä mitään muotikampauksia tai värjää nykyään hiuksiani, koska ne ovat sellaiseen lämpimään vaaleanruskeaan taittavat. Jos värjäisin niin laittaisin omaa väriäni lähellä olevan luonnollisen värin.



Täytyy sanoa, että mun alalla ei työpaikalle oikein voi mennä missään erikoisissa rääsyissä tai läpivärjätyn laittamattoman tai erikoisesti laitetun tukan kanssa. Ainakaan työhaastattelussa erikoinen look ei ole eduksi. Ei välttämättä näytä hirveän uskottavalta, mutta riippuu tietenkin miten tyylinsä kantaa. Humanistit varmaan pukeutuvat noin silmämääräisesti vapaammin, mutta meikäläisen alalla aika monella on kieltämättä ollut jo ennen työmaailmaan astumista aika klassinen tyyli.



On varmasti eri väestöryhmien kesken pukeutumisessa noin keskimäärin eroja.

jotenkin extrahienona ja ihmeellisenä saavutuksena, joka määrittää ihmisen yläpuolelle rahvasta. Hahah, hauskaa.

jotka pitää kirkkaista väreistä. Mies tykkää myös ruskeasta, mä en siedä sitä. Mä taas tykkään myös pastelleista. Mutta kirkkaan molempien lemppareita, näkyy mm. asunnon seinissä.

Pitääkö minun pukeutua yhteiskuntaluokkani mukaan vai saanko osoittaa klassista silmää vaikka siivoan herrojen paskarantuja wc pöntöstä?

Entäs akateemiset siivoojat?

Katsokaan, nykyään kaikille akateemisille ei ole löydy töitä.

töissä on pukukoodin takia pakko pitää jakkupukua. Mutta muuten.... ostan halpahalleista vaatteeni, ovat varmaan rumia, räikeitä, ja tyyliltään WT, mutta en vaan osaa ostaa mitään laadukasta/kalllista. Olen lähtöisin todella rupu-yhteiskuntaluokasta, köyhistä oloista, juntista perheestä, ja kovalla sisulla, sitkeydellä ja lainarahalla koulutin itseni akateemiseksi. Olen sitkeyteni takia edennyt uralla ison pörssiyhtiön keskijohtoon.... ja silti olen edelleen WT!

Tahdon siis tällä kommentoida sitä että ei akateemisuus ole hienostelun tae. Olen ns. ensimmäisen polven akateeminen enkä solahda mihinkään yhteiskuntaluokkaan. Omat vanhempani ja sukuni inhoavat minua, kahdehtivat minua ja ovat katkeria saavutuksistani (kyllä, omat vamhemmat yrittivät kaikkensa laittaa kapuloita rattaisiin etten pääsisi yliopistoon) ja sitten taas ns paremmat piirit huomaavat heti taustani ja sen että en ole rikkaasta/hyvästä suvusta vaan kotoisin yhteiskunnan rupusakista.

Joten tämä päällikkötason akateeminen näyttää niin WT:ltä tarjoustalon ja tokmannin vaatteissa että et ikinä uskoisi mitä teen työkseni...

naurattaa nää, jotka olipa aihe mikä hyvänsä, onnistuvat kääntämään sen oman henkilökohtaisen cv:nsä esittelyksi.

No olet sä sitten ihan poikkeuksellisen sankarillinen tapaus :D, ihan valio.

Not.

Tosi lahjakas ei muuten jää sinne keskijohtoon, Sinnehän kaikki naiset nykyään pakkautuvat. Lahjakas nousee johonkin aidosti merkittävään asemaan.

vai että "Olen sitkeyteni takia edennyt ...." Miten sä kehtaat :D.

Muista pitää ensi pikkujouluissa puhe itsellesi!

Ei helvetti, miten jollai voi omakehu haista noin peittelemättömänä ..:D :D :D

Alennapa kommentoija vielä vähän itseäsi...

Tää suomalaisten hysteerinen suhtautuminen siihen, ettet koskaan missään ikinä saa olla avoimesti ylpeä itsestäsi, on ihan sairasta! Aina pitäisi vähätellä itseään ja saavutuksiaan, etteivät kaltaisesi alkaisi huudella, paheksua ja puhua seläntakana (tai jopa päin naamaa) paskaa.

Ja sitten itketään, kun suomalaisilla on niin huonoitsetunto ja masennus on kansantauti. Mistähän mahtaisi johtua?

Perusteeton itsekehu ja itsensä ylentäminen on typerää ja ärsyttävää, mutta kyllä sitä nyt helvetti pitää saada olla ylpeä, jos on jossain asiassa onnistunut! Erityisesti, jos sen eteen on joutunut ihan tosissaan ponnistelemaan.

Ja se taas mikä kullekin on ylpeyden arvoinen suoritus riippuu ihan henkillöstä itsestään. Kenelle se on ammattikoulu, kenelle tohorinhattu, kenelle lasten kasvattaminen yhteiskuntakelpoisiksi aikuisiksi. Turha tulla esittämään mitään "tosinaiset menee viimeiselle huipulle asti" -paskaa.

Ja ei, en ole tuo, jolle kommentoit.

töissä on pukukoodin takia pakko pitää jakkupukua. Mutta muuten.... ostan halpahalleista vaatteeni, ovat varmaan rumia, räikeitä, ja tyyliltään WT, mutta en vaan osaa ostaa mitään laadukasta/kalllista. Olen lähtöisin todella rupu-yhteiskuntaluokasta, köyhistä oloista, juntista perheestä, ja kovalla sisulla, sitkeydellä ja lainarahalla koulutin itseni akateemiseksi. Olen sitkeyteni takia edennyt uralla ison pörssiyhtiön keskijohtoon.... ja silti olen edelleen WT!

Tahdon siis tällä kommentoida sitä että ei akateemisuus ole hienostelun tae. Olen ns. ensimmäisen polven akateeminen enkä solahda mihinkään yhteiskuntaluokkaan. Omat vanhempani ja sukuni inhoavat minua, kahdehtivat minua ja ovat katkeria saavutuksistani (kyllä, omat vamhemmat yrittivät kaikkensa laittaa kapuloita rattaisiin etten pääsisi yliopistoon) ja sitten taas ns paremmat piirit huomaavat heti taustani ja sen että en ole rikkaasta/hyvästä suvusta vaan kotoisin yhteiskunnan rupusakista.

Joten tämä päällikkötason akateeminen näyttää niin WT:ltä tarjoustalon ja tokmannin vaatteissa että et ikinä uskoisi mitä teen työkseni...

naurattaa nää, jotka olipa aihe mikä hyvänsä, onnistuvat kääntämään sen oman henkilökohtaisen cv:nsä esittelyksi.

No olet sä sitten ihan poikkeuksellisen sankarillinen tapaus :D, ihan valio.

Not.

Tosi lahjakas ei muuten jää sinne keskijohtoon, Sinnehän kaikki naiset nykyään pakkautuvat. Lahjakas nousee johonkin aidosti merkittävään asemaan.

vai että "Olen sitkeyteni takia edennyt ...." Miten sä kehtaat :D.

Muista pitää ensi pikkujouluissa puhe itsellesi!

Ei helvetti, miten jollai voi omakehu haista noin peittelemättömänä ..:D :D :D

Alennapa kommentoija vielä vähän itseäsi...

Tää suomalaisten hysteerinen suhtautuminen siihen, ettet koskaan missään ikinä saa olla avoimesti ylpeä itsestäsi, on ihan sairasta! Aina pitäisi vähätellä itseään ja saavutuksiaan, etteivät kaltaisesi alkaisi huudella, paheksua ja puhua seläntakana (tai jopa päin naamaa) paskaa.

Ja sitten itketään, kun suomalaisilla on niin huonoitsetunto ja masennus on kansantauti. Mistähän mahtaisi johtua?

Perusteeton itsekehu ja itsensä ylentäminen on typerää ja ärsyttävää, mutta kyllä sitä nyt helvetti pitää saada olla ylpeä, jos on jossain asiassa onnistunut! Erityisesti, jos sen eteen on joutunut ihan tosissaan ponnistelemaan.

Ja se taas mikä kullekin on ylpeyden arvoinen suoritus riippuu ihan henkillöstä itsestään. Kenelle se on ammattikoulu, kenelle tohorinhattu, kenelle lasten kasvattaminen yhteiskuntakelpoisiksi aikuisiksi. Turha tulla esittämään mitään "tosinaiset menee viimeiselle huipulle asti" -paskaa.

Ja ei, en ole tuo, jolle kommentoit.

Tsemppiä tämän ekan viestin kirjoittajalle! Oli varmaan joku kateellinen sukulainen tuo ilkeästi vastannut.

Ennen 1800-luvun loppua kirkkaat värit olivat vaurauden tunnus, vain köyhät pukeutuivat valkaisemattomaan pellavaan.



1800-luvun lopulla synteettisten väriaineiden keksimisen jälkeen malvasta (violetti) tuli muodikas, mauton alaluokan halpaväri, sivistynyt ihminen ei sitä huolinut. Värien käytössä tapahtui kulttuurista muutosta siis.



Nykyään väreillä erottautuminen on hienovaraisempaa, tietyt väriyhdistelmät tietyissä materiaaleissa ja valmistustekniikoissa toimivat varmemmin hyvän maun esittämisessä kuin toiset. Hyvä maku ja hienostuneisuushan ovat kulttuurisesti sovittavissa olevia, muuttuvia määrittelyjä, joten niiden hallinnasta käydään jatkuvaa neuvonpitoa ja jopa kamppailua.

Ennen 1800-luvun loppua kirkkaat värit olivat vaurauden tunnus, vain köyhät pukeutuivat valkaisemattomaan pellavaan.



1800-luvun lopulla synteettisten väriaineiden keksimisen jälkeen malvasta (violetti) tuli muodikas, mauton alaluokan halpaväri, sivistynyt ihminen ei sitä huolinut. Värien käytössä tapahtui kulttuurista muutosta siis.



Nykyään väreillä erottautuminen on hienovaraisempaa, tietyt väriyhdistelmät tietyissä materiaaleissa ja valmistustekniikoissa toimivat varmemmin hyvän maun esittämisessä kuin toiset. Hyvä maku ja hienostuneisuushan ovat kulttuurisesti sovittavissa olevia, muuttuvia määrittelyjä, joten niiden hallinnasta käydään jatkuvaa neuvonpitoa ja jopa kamppailua.

Ihan älytön väite, joka ei perustu mihinkään.

akateeminen ja pidän kirkkaista väreistä.

akateemisten täytyy miettiä koko ajan millaisen kuvan itsestään antavat, joten sisutuksessa ja pukeutumisessakin täytyy pelata varman päälle, ettei vaan vaikuttaisi wt-juntilta.

akateeminen ja mun värit on musta ja fuksia ja/tai pinkki ja/tai vahva violetti. Piste. Muita värejä ei ole! :D1