Miksi akateemiset pitävät murretuista väreistä ja

koska heillä on parempi maku.

Olen akateeminen ja inhoan murrettuja värejä.

ja sisustuksessa.



Ehkä luonnollisuus ja neutraalisuus ovat läheisiä arvoja osalle akateemisia, samoin kuin hillitty olemus muutenkin. Ehkä murretut värit sopivat omaan ihonväriin paremmin kuin kirkkaat - hiuksissa suositaan enemmän luonnollisen näköistä väriä kuin voimakkaasti värjättyä ilmettä?



Akateemisiakin on monenlaisia ja värimieltymykset m

Tuttavapiirini on suurimmaksi osaksi akateemista (jo töidenkin puolesta), enkä ole huomannut että tuntemiani ihmisiä yhdistäisi värimaailma millään lailla. Jotkut näyttävät suosivan murrettuja värejä, toiset selkeitä perusvärejä, jotkut lähinnä mustan ja harmaan sävyjä ja toiset sellaista desigual-henkistä värikylläisyyttä. Mikään ryhmä ei tunnu ylikorostuvan.

Vaaleanpunainen rulettaa!akateemisilla ystävilläni on kyllä niin hyvä itsetunto että tykkää vaikka neonkeltaisesta jos siltä tuntuu. Muitten mielipiteet ei kiinnosta.

Vaaleanpunainen rulettaa!akateemisilla ystävilläni on kyllä niin hyvä itsetunto että tykkää vaikka neonkeltaisesta jos siltä tuntuu. Muitten mielipiteet ei kiinnosta.

enemmän yksivärisestä tai harmonisesta värityksestä, esim. pukeutuvat kokonaisuudessaan tummaan tai vaaleaan asuun. Tyyli voi olla yksinkertainen mutta hiukan kalliimpi. Kuosit ovat myös yksinkertaisia mutta tyylikkäitä.



Poikkeus tietenkin vahvistaa säännön. Olen huomaavinani, että varsinkin rehevät ja sosiaaliset naiset antavat värien leiskua. Hyvä niin.

Näitä enemmän akateemisilla. Vähemmän riemunkirjavaa H&M-teiniroittia.



Minulle esim ei sovi ruskea, vihreä, beige ym murretut värit, joten suosin selkeitä perusvärejä.

ja keskiluokka tai sivistyneistö.



Perinteisesti hillittyys on kuulunut paremman väen hyveisiin.



Siitä juontuu käsitys siitä, että hillityt, murretut sävyt myös väreissä ovat paremman keskiluokan ja sivistyneistön merkki.



Pohjoismaissa näin ei ole, koska mm. Marimekko ja tanskalaiset ja ruotsalaiset laatumerkit ovat annakkoluulottomasti tuoneet designiin kirkkaita värejä. Sen sijaan sisutuksessa murrettuja värejä keskiluokka ja ylempi väki suosii. Tai oikeastaa sisustussuunnittelijat suosivat ja syystä, koska ne toimivat paremmin. Kirkkaan fuksia seinä heijastaa ikävästi valon huoneeseen kirkkaan fuksiana jne. Kirkkaat sisustusvärit yhdistyvät eritoten köyhiin mutta erikoisuutta tavoitteleviin opiskelijatyttöihin.



Akateemisuus ei ole enää sivistyneistön merkki, kuten tästä sun saamasta vastusten kirjostakin käy ilmi. On palljon alemmista sosiaaliluokista noussutta yliopistoon päässyttä väkeä. Siinä porukassa on esim. paljon huorahtavaa, mustasta ja punaisesta pitävää goottia ja hometalolta haisevaa ituhippiä ym.



Mutta sä olet oikeilla jäljillä sikäli, että perinteisesti silloin kun akateemisuus ja korkea yhteiskunnallinen status vielä kulkivat käsi kädessä, hillittyys ja niin muodoin hillityt väritkin olivat akateemisen väen merkki selvemmin.

Väittäisin, että tuossa väitteessä on paljon tottakin. Jotkut humanististen alojen pseudotieteilijät voivat toki pitää värikkäistä maripaidoista ja villeistä väreistä, mutta oikeat pitkän linjan akateemiset valitsevat vaatetukseensa murrettuja, usein maanläheisiä ja hienostuneita kermaisia sävyjä. Tämä maku voi pohjautua myös suvussa vuosisatoja kulkeneeseen klassiseen eleganssiin.

Riippuu varmasti lähtökohdista. On akateemisia, jotka ovat heikommista lähtökohdista ja niitä, jotka ovat näistä vanhan rahan suvuista. Paitsi rahallinen, myös henkinen omaisuus ja hyvä maku ovat "perinnöllisiä".

Itse olen akateeminen ja pidän kovasti murretuista väreistä, mutta minusta se liittyy ennemmin siihen, että ne sopivat minulle (minulla keskiruskeat hiukset ja tummahko iho ympäri vuoden ihan luonnostaan).



Minä liitä murretuista väreistä pitämisen enemmän ikään kuin koulutukseen: vanhemmat ihmiset pitävät murretuista väreistä nuoria enemmän. Koulutuksella ei liene merkitystä.

Varmasti kysymys on paljon tuostakin. Akateemiset ymmärtävät, että luonnolliset sävyt pukevat ihmistä keskimäärin paremmin. Wt ei tätä oikein ymmärrä, koska heiltä puuttuu hyvä maku.

Varmasti kysymys on paljon tuostakin. Akateemiset ymmärtävät, että luonnolliset sävyt pukevat ihmistä keskimäärin paremmin. Wt ei tätä oikein ymmärrä, koska heiltä puuttuu hyvä maku.

Riippuu kuule ihonväristä lähinnä, että mitkä värit sopivat. Suurimmalla osalla suomalaisia on sellainen ihonväri, että murretut värit, kuten vaikka beige, ruskea tai maastovihreä saavat näyttämään lähinnä sairailta. Nuo värit vaativat tumman, "oliivinsävyisen" ihon, jotta näyttää hyvältä.

töissä on pukukoodin takia pakko pitää jakkupukua. Mutta muuten.... ostan halpahalleista vaatteeni, ovat varmaan rumia, räikeitä, ja tyyliltään WT, mutta en vaan osaa ostaa mitään laadukasta/kalllista. Olen lähtöisin todella rupu-yhteiskuntaluokasta, köyhistä oloista, juntista perheestä, ja kovalla sisulla, sitkeydellä ja lainarahalla koulutin itseni akateemiseksi. Olen sitkeyteni takia edennyt uralla ison pörssiyhtiön keskijohtoon.... ja silti olen edelleen WT!



Tahdon siis tällä kommentoida sitä että ei akateemisuus ole hienostelun tae. Olen ns. ensimmäisen polven akateeminen enkä solahda mihinkään yhteiskuntaluokkaan. Omat vanhempani ja sukuni inhoavat minua, kahdehtivat minua ja ovat katkeria saavutuksistani (kyllä, omat vamhemmat yrittivät kaikkensa laittaa kapuloita rattaisiin etten pääsisi yliopistoon) ja sitten taas ns paremmat piirit huomaavat heti taustani ja sen että en ole rikkaasta/hyvästä suvusta vaan kotoisin yhteiskunnan rupusakista.



Joten tämä päällikkötason akateeminen näyttää niin WT:ltä tarjoustalon ja tokmannin vaatteissa että et ikinä uskoisi mitä teen työkseni...

Olen akateeminen ja rakastan puhtaita, kirkkaita värejä. Yleisiä vaatekombinaatioitani musta-valkoinen ja musta-punainen. Kotonakin sisustuksessa puhtaita kirkkaita värejä, olohuone sini-puna-valkoinen, keittiössä mustaa ja limenvihreää jne.

Varmasti kysymys on paljon tuostakin. Akateemiset ymmärtävät, että luonnolliset sävyt pukevat ihmistä keskimäärin paremmin. Wt ei tätä oikein ymmärrä, koska heiltä puuttuu hyvä maku.

Monia lämpimähkön neutraalinvärisiä suomalaisia tosin pehmeät maanvärit pukevat ja joku musta-valkoinen saa sairaan näköiseksi. Mutta näin ei ole tosiaan kaikilla. Itselläni on melkein musta tukka, hyvin kalpea vähän sinertävä iho ja kirkkaanvihreät silmät, ja näytän todella huonolta niissä ns luonnollisissa väreissä. Mulle sopii vahvat kontrastit ja puhtaat värit - sellainenhan oma luonnollinen värityksenikin on.

töissä on pukukoodin takia pakko pitää jakkupukua. Mutta muuten.... ostan halpahalleista vaatteeni, ovat varmaan rumia, räikeitä, ja tyyliltään WT, mutta en vaan osaa ostaa mitään laadukasta/kalllista. Olen lähtöisin todella rupu-yhteiskuntaluokasta, köyhistä oloista, juntista perheestä, ja kovalla sisulla, sitkeydellä ja lainarahalla koulutin itseni akateemiseksi. Olen sitkeyteni takia edennyt uralla ison pörssiyhtiön keskijohtoon.... ja silti olen edelleen WT!

Tahdon siis tällä kommentoida sitä että ei akateemisuus ole hienostelun tae. Olen ns. ensimmäisen polven akateeminen enkä solahda mihinkään yhteiskuntaluokkaan. Omat vanhempani ja sukuni inhoavat minua, kahdehtivat minua ja ovat katkeria saavutuksistani (kyllä, omat vamhemmat yrittivät kaikkensa laittaa kapuloita rattaisiin etten pääsisi yliopistoon) ja sitten taas ns paremmat piirit huomaavat heti taustani ja sen että en ole rikkaasta/hyvästä suvusta vaan kotoisin yhteiskunnan rupusakista.

Joten tämä päällikkötason akateeminen näyttää niin WT:ltä tarjoustalon ja tokmannin vaatteissa että et ikinä uskoisi mitä teen työkseni...

naurattaa nää, jotka olipa aihe mikä hyvänsä, onnistuvat kääntämään sen oman henkilökohtaisen cv:nsä esittelyksi.

No olet sä sitten ihan poikkeuksellisen sankarillinen tapaus :D, ihan valio.

Not.

Tosi lahjakas ei muuten jää sinne keskijohtoon, Sinnehän kaikki naiset nykyään pakkautuvat. Lahjakas nousee johonkin aidosti merkittävään asemaan.

vai että "Olen sitkeyteni takia edennyt ...." Miten sä kehtaat :D.

Muista pitää ensi pikkujouluissa puhe itsellesi!

Ei helvetti, miten jollai voi omakehu haista noin peittelemättömänä ..:D :D :D

akateeminen ja mun värit on musta ja fuksia ja/tai pinkki ja/tai vahva violetti. Piste. Muita värejä ei ole! :D1

alemmasta sosiaaliluokasta, lukenee kirjallisuutta pääaineena tai on muutoin turha humanisti, joka päätyy kortistoon tai tytyy opettajaksi. Sitten värit muuttuvat kuin itsestään hillitymmiksi.

Olen akateeminen (yli nelikymppinen, jos sillä on jotain merkiystä) ja pukeudun lähinnä mustaan. Jos kaipaan piristystä asuuni, teen sen lisäämällä jotakin kirkasta väriä; punaista, oranssia, turkoosia, kirkasta vihreää, violettia jne. Monesti myös puhdasta valkoista.



Pääväri on kuitenkin aina musta.