Huudatteko lapsellenne, kun menee pinna vai miten imette kiukkunne tai käyttäydytte?
Itselläni on monessa asiassa pitkä pinna, mutta jos lapsi tahallaan jatkaa tuhmaa käytöstään (potkii, läpsii, kiusaa, tai tekee muuta luvatonta) mistä olen jo useampaan otteeseen nätisti sanonut, että nyt pitää lopettaa niin lopulta puheeni muuttuu raivokkaaksi huudoksi esim. " NYT ÄIDILTÄ MENI HERMOT JA NYT SINUN TÄYTYY LOPETTAA" ja usein kiikutan huutamisen päätteeksi lapsen nurkkaan häpeämään/miettimään tekosiaan, missä lapsi ei kuitenkaan kauan pysy (lapsi 2v10kk).
Heti perään alkaa yleensä kaduttaa se, että huudan ja hiillyn, enkä osaa niellä vihaani. ruumiillista kuritusta (tukkapöllyä, näpsäytystä tms. ei ole koskaan ollut käytössä) ja tuntuu, että usein lapsi ei vaan usko ennen kuin huomaa, että NYT äiti todella on tosissaan. Siihen asti vaan hihittelee ja jatkaa. Pyydän sitten aina anteeksi, että äiti hermostui ja koetan selittää miksi jne...
Ehkä tällä haen jotakin vertaistukea, että en ole ainoa joka huutaa menettäessään pinnansa. Koen olevani huono äiti aina pitkään sen jälkeen, kun olen malttini menettänyt ja saanut lapseni itkemään. Sitten sovitaan, mutta kuitenkin.
Piiiitkästä aikaa minäkin täällä olen ja luen ja edes kirjoitan;) vaikka luenkin...mutta, USKOKAA minua kun sanon, parempi ON korottaa vaikka sitä ääntään ja kieltää/komentaa lastaan, kuin että olla se " muka" kaiken sietäjä äiti jonka penikat on sitten niitä PIRUJA (anteeksi) esim. hiekkalaatikolla ja jotka vaan päältä katsoo kun oma kulta siellä muita läpsii tms...
Että, pointtini on, jotta kiellä ja kasvata lastasi! Kyllä jokainen tietää mikä on se oma raja ja sitä ei mene ylittämän lapsensa " kurittamisessa" , mutta, olkaa myöskin ylpeitä siitä että kasvatatte lastanne!!!! Teidän ja minunkin (huudan kans ku hermot tarpeeksi palaa) lapsista tulee ehkä vielä joskus jotain muutakin ku tarhansa pikku piruja, luokkansa inhotuimpia tai ammattikoulussa se joka saa aina turpaansa...oikeesti!
Me ollaan hyviä äitejä niin kauan ku jaksetaan ja kasvatetaan!!! VOIMIA KAIKILLE!!!!
...nimittäin voisin herkutella myös kertomuksella VIIDEN lapsen äidistä joka EI kiellä, HUUTAA kylläkin, mutta vain koska oma pinna palaa HÄNEEN? kohdistuneesta käytöksestä omalta lapseltaan. ei siis OJENNA sen kummemmin.....eli kysymys ei ollut siitä tekikö lapsi väärin, esim löi toista, EHEI, vaan siitä että mammalla vaan pinna kärys ku lapsi ei just sillo ollu hänen mielen mukaan...mikä ikinä senki äidin mieli sit oli...