Miksi lapsista puhutaan "järjestyslukuna"?

Minä en ymmärrä, miksi lapsista pitää puhua järjestyslukuna, että ensimmäinen, toinen, kolmas jne. lapsi...



Olen itse (ainakin toistaiseksi) yhden lapsen äiti ja koen sen loukkaavana, kun jotkut kutsuvat lastani ensimmäiseksi.



Olettavatko ihmiset, että joskus tulee toinen tai kolmaskin? Missä vaiheessa ensimmäinen lapsi muuttuu ainoaksi? Tai voisiko minun lasta kutsua vain lapsekseni korostamatta sitä, miten monta lasta minulla on ja mikä lapseni järjestysluku on?



Olen toivonut lasta kauan ja saanut yhden monen vuoden vauvakuumeen jälkeen... no, ensimmäisen lapseni. En tiedä, jääkö tämä lapsi ainoaksi, kun mies ei ole innostunut enemmästä.



Rehellisesti sanottuna se ahdistaa minua, kun monilapsiset äidit tulevat välillä näpäyttämään eri asioissa, että "sellaista se on ENSIMMÄISEN lapsen kanssa... semmosta vähän epävarmaa, kun ei oikein osaa mitään, mutta kyllä me monilapsiset vaan osataan tää homma helvetin paljon paremmin, kun meillä on tuo toinen, kolmas ja neljäskin lapsi... ollaan ensinnäkin paljon onnekkaampia kuin jotkut yksilapsiset luuserit, kun meillä on niin paljon noita lapsia, ja toiseksi me ollaan sen takia paljon pätevämpiäkin... ja on se vaan niin paljon helpompaa teillä yksilapsisilla, kun vaan meillä monilapsisilla on oikeus sanoa, että elämä on rankkaa..."



Miksi minun lastani ei voi kutsua vaan yksinkertaisesti minun lapsekseni tai hänen omalla nimellään, vaan pitää korostaa sitä, että hän on nimenomaan ENSIMMÄINEN???



Ainakin minun ahdistustani sellainen lisää, kun tosiaankin olisin minäkin toivonut jo kauan sitten, että +30 vuoden ikään mennessä minulla olisi edes pari lasta, vaan ei ole kuin yksi... Ja monilla minua kymmenenkin vuotta nuoremmilla on jo iso lauma, jotka on saatu parin kolmen vuoden välein ilman sen kummempia ponnistuksia, ja nämä tulevat sitten korostamaan sitä, että on ensimmäinen, toinen, kolmas... blob, blob, blob plussapiste...! Tulee sellainen olo, että jotkut ne vaan pitävät omia lapsiaan ja muidenkin lasten saamista itsestäänselvyytenä. Minullekin on puhuttu lapseni syntymän jälkeen epäsuorasti eri hankintoja tehtäessä sitä, että miten tavaroita pitäisi laittaa säilöön "tulevaisuutta varten". Pitääkö vääntää veistä haavassa? Ensimmäistä lasta minä odotin noin 10 vuotta! Mistä kukaan tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja miten monta vuotta minä olen odottanut, että olen päässyt edes tähän pisteeseen?



Lopettakaa se helvetin järjestyslukulapsista puhuminen, kiitos!