Mitä tehdä? 17v, opiskelut kesken ja HIRVITTÄVÄ vauvakuume!!

Minkälaisen lapsuuden haluat hänelle tarjota? Haluatko sinnitellä minimi äp-rahalla vai tehdä hieman töitä ja saada kunnon äp-rahaa?



Pahimpaan hoitoviettiin voisi auttaa vaikka kissa :)

lue hetki tätä palstaa niin alkaa se vauvakuume ehkä lieventyä. äällä kun on aika harvoin positiivisia aloituksia perhe-elämästä.

lue hetki tätä palstaa niin alkaa se vauvakuume ehkä lieventyä. äällä kun on aika harvoin positiivisia aloituksia perhe-elämästä.

Luen tätä palstaa jo ties kuinka monetta vuotta. Ei auta ):

Ja 2:lle, painotan siis etten ole hankkimassa lasta vielä. En edes harkitse. Rahoitusten ajattelu ei auta, kun tiedän ettei opiskelijan talous tule olemaan lapseni lapsuutta, toivottavasti ei muutenkaan tule olemaan raha-asiat pienellä mallilla. Haluaisin vain saada tähän tunteeseen helpotusta, siihen eivät lemmikit tässä asunnossa auta, ei saa tuoda karvalemmikkejä ):

mä kärsin vauvakuumeesta varmaan jostain 15v eteenpäin ja lopulta olin 24v kun tilanne oli sellainen, että lapsi todella oli tervetullut. Tärkeintä oli se hyvä parisuhde, johon lapsen uskalsi "hankkia". Olen ihan iloinen, että meni noinkin kauan - ja näin jälkikäteen ajatellen olisi saanut mennä vaikka pari vuotta pidempäänkin (vaikka perhe-elämä ihanaa onkin, ei rankoiltakaan hetkiltä pääse välttymään).



Onko sulla lähipiirissä lapsia, joihin pääsisit "purkamaan" tuota ihastusta? Jos olet esim. lapsenvahtina parina iltana viikossa niin sekin voi jo riittää parantamaan kaipuun tunnetta.. tietysti pahimmillaan vaan pahentaa :P



Nuoruudesta kannattaa kuitenkin nauttia, en mäkään rellestämisestä niin tykännyt, mutta kavereiden kanssa oli hauska viettää aikaa (lapsen tultua sitä ehtii todella harvoin) ja toisaalta se tulevan puolison etsiminenkin on ihan hauskaa puuhaa, mahdollisista sydänsuruista huolimatta. Nyt kun perhettä on niin tajuaa, kuinka vähän nuoruudessa osasi arvostaa sitä vapautta mennä ja tulla ihan niinkuin halusi.. Jo pelkkä yksin tehty markettikierros tuntui luksukselta kun esikoinen oli parikuinen.

lue hetki tätä palstaa niin alkaa se vauvakuume ehkä lieventyä. äällä kun on aika harvoin positiivisia aloituksia perhe-elämästä.

Luen tätä palstaa jo ties kuinka monetta vuotta. Ei auta ):

Ja 2:lle, painotan siis etten ole hankkimassa lasta vielä. En edes harkitse. Rahoitusten ajattelu ei auta, kun tiedän ettei opiskelijan talous tule olemaan lapseni lapsuutta, toivottavasti ei muutenkaan tule olemaan raha-asiat pienellä mallilla. Haluaisin vain saada tähän tunteeseen helpotusta, siihen eivät lemmikit tässä asunnossa auta, ei saa tuoda karvalemmikkejä ):

jos niin haluat.

Niin, että opiskelut on melko hyvällä mallilla ja parisuhde on varmasti hyvä ja turvallinen. Mutta mikään pakko ei ole odottaa loputtomasti. Itse olen tehnyt lapsen ihan hyvässä iässä. Olin 23 kun esikoinen sai alkunsa. Mies päätti opiskelunsa samana vuonna, minä olin ollut pari vuotta töissä, mutta nyt kolmen lapsen jälkeen aloitan opiskelut yliopistossa.



Toki mietin joskus, että jos olisimme odottaneet vielä pitempään, meillä olisi ollut enemmän rahaa ja luultavasti isompi ja parempi asunto. Mutta toisaalta, odotellessani vuodesta toiseen sitä aikaa kun viimeinkin "saan" alkaa yrittämään lapsia ja elämään lapsiperhe-elämää, olisinko ollut onnellinen.



Odota kuitenkin siihen asti, että elämänne on vakaata (en tarkoita tällä asuntolainaa ja vakituista virkaa), opiskelut loppusuoralla (vaikka jatkaisitkin opiskeluja, voit tarvittaessa tehdä töitä muutaman vuoden välissä) ja olet valmis heittämään hyvästit "omalle elämälle".

..Onko sulla lähipiirissä lapsia, joihin pääsisit "purkamaan" tuota ihastusta?..

..Nuoruudesta kannattaa kuitenkin nauttia, en mäkään rellestämisestä niin tykännyt, mutta kavereiden kanssa oli hauska viettää aikaa (lapsen tultua sitä ehtii todella harvoin) ja toisaalta se tulevan puolison etsiminenkin on ihan hauskaa puuhaa..

Minulla ei ole lähipiiriä eikä kavereita ): Jollei lasketa maailman ihaninta poikaystävää, jonka olen jo onnistunut hankkimaan. Suhteemme on kestänyt ikäisillemme harvinaiset 2½ vuotta, ja uskallan jo sanoa että olemme vakavissamme ja luultavasti myös pitkään yhdessä.

[i Minulla ei ole lähipiiriä eikä kavereita ): Jollei lasketa maailman ihaninta poikaystävää, jonka olen jo onnistunut hankkimaan.

Onnittelut poikaystävästä! Mä suosittelisin lämpimästi hankkimaan/etsimään niitä kavereita vaikka puoliväkisin. Esim. jonkun uuden harrastuksen kautta voisi löytyä uusia ystäviä! Tai poikakaverin kavereista? Tietysti helpommin sanottu kuin tehty..

Oon itse huomannut, että aikuisiällä uusiin ihmisiin tutustuminen ja varsinkin hyvien ystävien löytyminen on tosi vaikeaa, joten siihen kannattaa vielä nuorena panostaa! Vilkkaammat sosiaaliset ympyrät varmasti helpottaisi myös sitä, ettei ajatukset pyörisi kokoajan yhden asian ympärillä.

Perhe-elämäkin voi jatkossa osoittautua rankaksi jos se on "kaikki". Muut perheen ulkopuoliset ihmiset tuo tasapainoa muuten uuvuttavaan lapsiperhearkeen (ainakin omalla kohdalla olen huomannut, että ilman kavereita olisi todella rankkaa)!

Koita hankkia elämääsi paljon muuta puuhaa, jottet ehdi asiaa pyöritellä niin paljon kuin nyt.



Ryhdy hoitamaan lapsia vapaa-ajallasi, vaikka satunnaisesti. Ihan palkallisesti vaikka. Mll lastenhoitokurssin kautta?

Koita hankkia elämääsi paljon muuta puuhaa, jottet ehdi asiaa pyöritellä niin paljon kuin nyt.

Ryhdy hoitamaan lapsia vapaa-ajallasi, vaikka satunnaisesti. Ihan palkallisesti vaikka. Mll lastenhoitokurssin kautta?

MLL lastenhoitokurssi? Googletin.

Ole hyvä ja ota tästä niin iso kiitos kun vain pystyt nostamaan.

ja joka ylösnousukerralla ole valvoille n.30min. Kävele, siivoa vaikka keittiötä tms. Toista seuraavat 6kk joka yö. Luulis pahimmat vauvanhankinta ajatukset katoavan. Lisäksi voit hankkia pari haukkuvaa koiraa, joita pitää pissattaa monta kertaa päivässä.

lapsen saamista jo heti kun murrosikä alkoi. Kova vauvakuume iski 16v. 17v aloin yrittää lasta ja 6kk yrittämisen jälkeen tulin raskaaksi. Sain lapsen yksinhuoltajana, näin oli sovittu lapsen isän kanssa (halusi jatkaa geenejään, muttei isän rooli kiinnostanut).



18v sain lapsen. Sitten tapasin miehen, menin naimisiin, sain toisen lapsen 19v. Nyt lapseni ovat jo aikuisia. Olihan meillä tosi köyhää, mutta toisaalta en niin ole osannut ajatella koska en ole varakkaasta perheestä vaan se "köyhyys" on ihan normielämää meidän suvussamme.



Lapset ovat sanoneet että olemme pärjänneet hyvin, heillä on ollut kaikkea. Pienempiä sisaruksia on syntynyt myös. En ole opiskellut ammattia, mutta töitä tehnyt lasten välissä.



Minusta äitiys oli ihanaa ihan alusta saakka. Välillä oli vaikeita ja rankkoja aikoja, mutta ikinä en ole katunut yhtään. Tämä on se mun juttu. Ja lapsistani on kasvanut kunnollisia aikuisia jotka ovat tehneet töitä jopa 11-12v saakka(?) Kesätöitä löytynyt aina, aina loistavat työtodistukset, eivät ole ryypänneet ja olleet järkeviä ja kunnollisia nuoria aina. Pärjäävät elämässä eikä sellaisia ongelmia kuin monilla jotka tottuneet saavansa kaiken ilmaiseksi että jäisivät kotiin makaamaan tai hilluisivat ryyppyporukoissa. Eivätkä ole edes tupakkaa polttaneet.



Ei eläimiä voi millään verrata lapseen. Minunkin kaverini silloin 16v sanoi että hanki marsu vauvakuumeeseen... Ihan yhtä aito se 17v:n vauvakuume on kuin kolmekymppisenkin. Lapsen saaminen on muutakin kuin jonkun olennon hoivaamista, haluaa kokea raskauden, synnytyksen, äitiyden, sen tunteen kun on liittynyt linkiksi sukupolvien ketjuun, se tunne kun on jonkun äiti, halu kasvattaa pienestä nyytistä onnellinen ihminen.



Itse en voisi sanoa kellekään että 17v on huono ikä hankkia lapsia, jollekin voi olla, toiselle ei. Muutenkin uskon että lapsia saadaan jos saadaan, eikä se ole oikeastaan ihmisen itsensä päätettävissä.

peruskoulun jälkeisinä vuosina. Uudelleen se vauvakuume tulee monille siinä 24-vuotiaana, kun opinnot alkaa olla lopussa. Vauvakuume liittyy usein identiteettikriisiin; ei oikein tiedetä, mikä on oma paikka maailmassa, mitä haluaa tai mitä pystyy elämältä saamaan. Monilla on silloin kaipuu äitiyteen; äitinä ainakin olisi "jotakin", olisi tärkeä, tekisi tärkeitä asioita ja saisi perheen joka ei koskaan jätä ja aina rakastaa (tämä tuntuu olevan tosi tärkeää niille, joille se oma lapsuusperhe ei ole ollut niin lämmin ja kannustava paikka kasvaa, kuin olisi toivonut). Se on ihan inhimillistä ja ymmärrettävä, mut nuo hetket, kun kaipaa lasta tuomaan sisältöä elämään, on sen oman elämän ja tulevaisuuden kannalta hyvin tärkeitä. Silloin alkaa löytää sen oman polkunsa omana itsenään, pikkuhiljaa.



Ap, etsi elämääsi asioita jotka tuovat sinulle iloa ja joita haluat jonain päivänä tehdä työksesi. Elämällä on sinulle paljon annettavaa lapsienkin lisäksi, nyt on hyvä hetki etsiä niitä muita asioita.

kärsi vauvakuumeesta 15-17 v.