Lue keskustelun säännöt.
Sain tänään tiedon syövän esiasteesta, enkä voi kertoa kenellekään.
27.06.2012 |
Minulla on ollut vuoden verran kasvoissa ihomuutos, joka tutkittiin (koepala) hiljattain. Tänään lääkäri soitti, ja kertoi siinä olevan okasolusyövän esiaste.
Olin töissä, kun tuo puhelu tuli. Olen kuukauden verran eri työpisteessä kuin normaalisti, ja ihmiset siellä ovat melko vieraita. En kertonut työpaikalla kenellekään.
Mieheni on ulkomailla työmatkalla, ja päätin, että en kerro hänelle asiasta ennen kuin hän tulee kotiin ensi viikon lopulla. Hänellä on aivan tarpeeksi tekemistä tuolla Lähi-Idässä ilman näitä murheita.
Lähes aikuisille lapsilleni en aio myöskään kertoa, ennenkuin ihon jäädytyshoito on tehty. Sisaruksille en kerro senkään vertaa, sillä veljeni kuoli ihosyöpään viime vuonna. Kavereillakin on tarpeeksi omia murheita.
Ja eihän tämä vielä mikään murhe olekaan. Minulla on lähete vetämässä keskussairaalaan, mutta lääkäri varoitti, että keskikesällä saattaa joutua odottamaan kuukaudenkin hoitoon pääsemistä.
Kuitenkin veljeni menehtyi kolmen kuukauden kuluttua syövän toteamisesta, joten vähän jänskättää. En kuitenkaan usko, että minulle käy samoin. Luotan siihen. että lääkärit osaavat tehtävänsä ja kaikki käy hyvin.
Kuitenkin halusin johonkin avautua, ja pelkkä kirjoittaminen tuntuu hyvältä. Kaunis kesäilta, kaksin koiran kanssa, miestä ikävä... Joo, todella säälittävää, joudun kirjoittamaan johonkin mammapalstalle saadakseni ehkä jonkun tsemppiviestin. :)
Kommentit (72)
Eikä ole säälittävää kirjoittaa tänne. Kyllä kaikki käy hyvin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä veljesi syöpä lähti? Juuri kasvojen muutoksesta? Oliko levinnyt vai miten hän niin nopeasti kuoli? Minkä ikäinen ihminen hän oli? Entä minkä ikäinen sinä olet?
En ole ap, mutta ihmettelen, että oletpas harvinaisen utelias ihminen. Mitä ihmettä noilla tiedoilla teet?
Nyt se itku tuli, jota olen koko päivän odottanut. Helpottaa. Kiitos.
En jäisi odottamaan vedoten kesälomiin!
korostaisin veljeni kuolleen samaan syöpään kolmen kuukauden sisällä. Soita sairaalaan vaikka päivittäin ja tee selväksi, että haluat HETI hoitoon.
En jäisi odottamaan vedoten kesälomiin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harmi ettet halua kertoa kenellekään asiasta tässä tilanteessa. Ymmärrän kuitenkin ajatuksesi.
Ihana huomata, että osaat suhtautua asiaan aikuismaisen viisaasti ja realistisesti. Tottahan se on, että tässä vaiheessa ei voi tehdä muuta kuin selvittää milloin pääset hoitoon. Ennen sitä nautit kesästä, lapsistasi, koirasta ja muista sinulle tärkeistä asioista aivan kuten ennenkin. :) Toivottavasti kuitenkin kerrot asiasta edes miehellesi, kunhan sopiva hetki koittaa. Kyllä sinulla on kuitenkin oikeus asiaa surra jos siltä tuntuu. Tsemppiä sinulle, pidetään sormet ja varpaat pystyssä että kaikki menee hoitojen osalta hyvin! Nauti nyt illasta vaikka viinilasillisen kera. Huominen on huomenna. :)
Itselläni epäiltiin pitkälle levinnytttä syöpää, maksa oli täynnä muutoksia. Onneksi olivat kuitenkin lopulta hyvänlaatuisia.
Olet ihanan positiivinen, itse aina jotenkin pelkään pahinta ja suren etukäteen. Kyllä tuolla asenteella pärjää. Ja todennäköisestihän ne ovat löytäneet sen ajoissa.
Häntä pystyyn!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh, voin vaan kuvitella, mitä mielessäsi nyt pyörii!
Kehottaisin kuitenkin kertomaan lapsillesi. Itse koin oloni jotenkin, noh ulkopuoliseksi tai jotain, kun oma äitini kertoi lähiaikoina, että häneltä oli otettu koepala rinnasta monta kuukautta sitten. Koepalassa oli ollut jotain häikkää, mut ei ollut kuitenkaan tutkimusten jälkeen syöpää. Jollain tasolla loukkaannuin, kun hän ei ollut kertonut asiasta silloin, kun tilanne oli päällä. Olisin halunnut olla hänen tukenaan. Mutta ymmärrän toki, että aikuinen ihminen päättää itse, kenelle ja milloin kertoo.
Mutta asenteesi on ainakin kohdallaan! Ja optimistisuus kannattaa varmasti! Kuulin vastikään miehestä, jolla oli ollut aika epätoivoinenkin tilanne joka puolelle levinneen syöpänsä kanssa. Mutta hän jaksoi alusta asti uskoa toipumiseensa ja niinhän hän toipui! Nyt ollu monta vuotta terve.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että veljesi on samaan syöpään kuollut ja KIIREHTISIN hoitoon pääsyä jotenkin. Voimia sinulle!
Miettikää nyt, mätäkuu alkamassa, kesäsijaiset valloillaan ja toiminnot supistettuna. En ehdoin tahdoin lähtisi sairaalaan mihinkään hoitoon ellei olisi pakko. Olen itse hoitaja ja oman näkemykseni mukaan kesäisin hoito on ihan tuurihoitoa.
Ap:lle tsemppiä, psyykkisesti tilanteesi on raskas ja käyt läpi veljesi kuolemaa ja olet ilman muuta huolissasi ja peloissasi. Onneksi yleisesti ottaen ennusteesi on hyvä. Varmaan jokainen syöpäpotilas (vaikka olisikin vain esiaste tai kokonaan hyvänlaatuinen kasvain) joutuu kasvokkain kuolemanpelkonsa kanssa. Se on aika rankkaa.
kun tuli ilmi näin varhaisessa vaiheessa. Itse yritän raastavissa tilanteissa ajatella että suren vasta sitten kun on suremista enkä etukäteen. Sinulle käy hyvin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh, voin vaan kuvitella, mitä mielessäsi nyt pyörii!
Kehottaisin kuitenkin kertomaan lapsillesi. Itse koin oloni jotenkin, noh ulkopuoliseksi tai jotain, kun oma äitini kertoi lähiaikoina, että häneltä oli otettu koepala rinnasta monta kuukautta sitten. Koepalassa oli ollut jotain häikkää, mut ei ollut kuitenkaan tutkimusten jälkeen syöpää. Jollain tasolla loukkaannuin, kun hän ei ollut kertonut asiasta silloin, kun tilanne oli päällä. Olisin halunnut olla hänen tukenaan. Mutta ymmärrän toki, että aikuinen ihminen päättää itse, kenelle ja milloin kertoo.
Mutta asenteesi on ainakin kohdallaan! Ja optimistisuus kannattaa varmasti! Kuulin vastikään miehestä, jolla oli ollut aika epätoivoinenkin tilanne joka puolelle levinneen syöpänsä kanssa. Mutta hän jaksoi alusta asti uskoa toipumiseensa ja niinhän hän toipui! Nyt ollu monta vuotta terve.
ei mun mielestä aloitus ollut mikään optimismin huippusaavutus, pikemminkin aika negatiivinen, esim. toi että on jotenkin pohjanoteeraus hakea ymmärrystä täältä oli kyllä myös tosi tyly kuitti meille kaikille, eikä ton sairaudenkaan suhteen mikään superoptimismi ollut päällä vaan terve huolestuminen.
Olen samaa mieltä kuin joku, että toivottavasti sun lääkäri tietää, että sun veli kuoli tohon, sehän muutttaa koko jutun. Yleensä kai muuten ajoissa havaittu ihosyöpä on yksi niitä helpoimmin kuriin saatavia verrattuna esim. sisäelinsyöpiin
Kiitos edelleen!
-viinipullon tänään ostinkin, mutta aamulla on kuudeksi töihin meno, joten en uskalla edes maistaa :)
-tuo lapsille kertominen pitää varmaankin hoitaa. Vuosia sitten minulla oli rinnassa muutos, josta kerroin vasta, kun se oli todettu hyvänlaatuiseksi. Lapseni olivat aivan raivoissaan, miksi en ollut kertonut heti kättelyssä
-ja mitä, mitä?? Minäkö optimistinen? Ja hyvä asenne?? Minä, joka aina etukäteen suren kaikki asiat ja olen parantumaton pessimisti? No joo, ehkä olen vielä vähän shokissa, enkä halua uskoa asiaa.
-miehelle varmaan kuitenkin joudun kertomaan ennen hänen kotiutumistaan. Puhelimessa (jos hän nyt pääsee soittamaan) hän varmaan huomaa minun olevan outo, ja hän tietää, että tällä viikolla lääkärin piti soittaa. Hän on onneksi todellinen jalat maassa -tyyppi, joten hän ei pienistä hätkähdä.
Kiitos :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja voimia kaikkeen! Taistele, että saat hoitoa heti! Toivottavasti saat pian kerrottua jollekin ja tukea tilanteessasi.
pitäisi ottaa yhteyttä yksityiseen ja kysyä, miten nopeasti siellä pääsee hoitoon. Jos se kerran on perinnöllistä ja veljesi meni niin äkkiä. Rahaa ei pidä ajatella tuossa tilanteessa.
Jäädytyshoito on todella kallis hoito. Yksityisellä saa maksaa itsensä kipeäksi.
Joo, myönnän, että en ole juuri koskaan käyttänyt auringonsuoja-aineita. Olen melko tummaihoinen talvellakin, enkä ole kai koskaan polttanut ihoani auringossa. En ole katsonut tarvitsevani aurinkosuojaa, tyhmä minä. en kyllä ole koskaan ollut mikään auringossa makaajakaan.
Ja lisäksi, pelkäsin, että minua pidetään provona, niinkuin täällä joskus näkee sanottavan.
Mikä on todennäköisyys, että tulee oikea syöpä kun on esiaste? En oikein ymmärrä ap mikä sulla on hätänä. Minä en ainakaan omille lapsilleni kertoisi mistääh hyvälaatuisista kasvaimista, nehän ovat hyvälaatuisia.
Tai en tiedä onko se enää esiaste, vai joko on syöpä.
Positiivinen asenne on tärkeä, jotta jaksaa hoitaa asiat kunnolla. Pidä siis toi!