Miksi 9v lapsi on niin erakkomainen luonne???

Poikasi vain tykkää olla yksin. Nykyään pitäisi olla niiiin sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut että kaikkea muuta "käytöstä" pidetään ongelmana.



Asia olisi erikseen, jos käytös olisi yhtäkkiä muuttunut (vrt. aikaisemmin sosiaalinen viihtyykin yhtäkkiä yksin).



terv. yksi erakko, jota lapsena koko ajan tungettiin muiden seuraan ja se ahdisti.

Oletteko varma ettei lapsenne ole kiusattu? Lapsella on tapana hakeutua johonkin ryhmään koulussa, vaikka ryhmä olisikin juuri se kiusaajaporukka.



Yrittäkää keskustella pojan kanssa ja kysellä josko asia olisikin näin. Masennukseen ei tarvita täysi-ikäisyyttä.

Poikasi vain tykkää olla yksin. Nykyään pitäisi olla niiiin sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut että kaikkea muuta "käytöstä" pidetään ongelmana.

Asia olisi erikseen, jos käytös olisi yhtäkkiä muuttunut (vrt. aikaisemmin sosiaalinen viihtyykin yhtäkkiä yksin).

terv. yksi erakko, jota lapsena koko ajan tungettiin muiden seuraan ja se ahdisti.

Täällä toinen introvertti jolla ei ole ikinä ollut kaverin kaveria, ei lapsena eikä aikuisena, mutta lapsena oli välillä aikuisten kanssa ongelmaa siitä kun minun ominaisluonnettani ei tahdottu hyväksyä. Ja se jos mikä on todellakin ahdistavaa ja itsetuntoa syövää jos omat vanhemmatkin antavat ymmärtää että lapsi on vääränlainen ja hänen pitäisi yrittää olla toisenlainen miellyttääkseen vanhempia - vaikka lapsi itse olisi täysin tyytyväinen juuri sellaisena kuin luonnostaan on.

Ihan oikeasti, introverttiys ei ole mikään ongelma. Meidänlaisillemme on tilaa jopa työelämässä, vaikka sosiaalisuutta rummutetaankin jokapaikassa. Eikä yksinäisyys ole kärsimys introvertille kuten se olisi toisenlaiselle ihmiselle, meillä parhaat bileet on omassa päässä ja ulkomaailma ihmisineen siksi vasta toissijaisesti kiinnostava ;-)

joissa lapsi on sosiaalisessa kanssakäymisessä muiden kanssa..



Kenties on kyse vaan siitä ettei lapsen käytöstä kotona osata rajoittaa. Miten teillä rankaistaan, kehutaan? Mitä teet kun lapsi haastaa sinua eikä noudata sääntöjä?



Jos lapsi ei pysy ruodussa niin tottakai silloin haetaan apua, koska tätä ei ole tehty jo kun olitte neuvolan asiakkaita niin lapsi on koulussa henkilökunnan hoidossa. Eli yhteys koulussa sinne terapeutin hoiviin, vai minkä niminen teillä nyt onkaan.

erakkomaisuutta.



Ystävien tarpeesta yms. jauhetaan ihan liikaa. Mä olen pärjännyt vähillä ystävillä ikäni ja nyt joudun samaa puolustelemaan koulussa, kun opettaja on sitä mieltä, että meidän 11 v on huolestuttavan paljon yksin.



Sillä on luokalla poikaporukka, jossa toisinaan viihtyy. On kavereita luokan ulkopuolelta, välillä viettää välkkiään niiden kanssa. Opettajakin sanoi, että onhan sillä välkällä seuraa koko ajan.



Lisäksi sillä on tässä pihalla kolme kaveria, urheiluseurasta hänellä on neljä läheistä poikaa, joiden kanssa yökyläilevät. yms. Pojalla on siis vähintään viitenä päivänä viikossa kaveri ja opettajan mielestä tämä on erakko.



Huomasin kesäloman alkaessa, että lapsi selkeesti huokaisi helpotuksesta. Hän on nyt saanut olla ja temmeltää lähes itsenäisesti. Kerran-kaksi viikossa on kaverin kanssa meillä tai ulkona(kaverilla) - koko päivän. Hänelle se tuntuu riittävän kaverisuhteissa.



Tekstareita ja puheluita torjuu jonkin verran. Sanoinkin, että älä liikaa sano ei, kohta se puhelin ei enää soi.



Lisäksi tietty on nämä perheen menot ja poika on ihan tasapainoinen nuorimies.



Toiset vaan viihtyvät pienemmällä porukalla. Ja mediahan sitä taas varoittelee koko ajan, kun varmasti just siitä tapauksesta tulee koulusurmaaja. :(



Mä tulisin hulluksi, jos pitäisi tuollaista tahtia pitää ystävyyssuhteistaan huolta ja pyöriä kissanristiäisissä jatkuvasti vaan sen takia, ettei kukaan huolestuisi.



Eikä me olla edes ujoja. Vaan yksinäisiä susia, jotka tulee laumankin kanssa toimeen - jos haluavat.

Ihmiset nyt vaan on erilaisia. Teette suurta vahinkoa, jos ette anna olla pojan sellainen kuin se on. Isin poika, so what?? Ihana asiahan se on...

siitä ettei kukaan halua olla hänen kanssaan.

Olet ihan aiheesta huolestunut.

Ilmeisesti isä on hänelle kaveri ja ehkä varmaan ihan liiaksikin ripustautuu isäänsä.

On munkin pojat meidän kanssa, mutta kaverit silti tärkeitä.

Molempia tarvitaan: sekä sisäänpäin että ulospäin suuntautuneita. Jotkut ammattikunnat ovat täynnä menestyviä introverttejä ja varmaan löytyy myös harrastuksia, joissa löytää kaltaisiaan.

Jos eräkäyntitaidot kiinnostaa, niin partio vois olla hyvä harrastus.

Minäkin olisin varmaan aika erakko, jos en olisi nykyisessä ammatissani, jossa työpäivän aikana parhaimmillaan täytyy kohdata satakunta asiakasta. Viihdyn toki tässä asiakastyössä, mutta ei todellakaan kiinnosta työpäivän jälkeen höpötellä niitä näitä kenenkään kanssa. Kenellekään en soittele, mieluummin tekstaan tai viestin netissä. Naapureiden kanssa vaihdan toki muutaman sanan ja kaupan kassan kyllä seurustelen. Viikonloput ja pidemmät vapaat on sitten helpompi pyhittää perheen ulkopuolisille ihmissuhteille.



Oma teinipoika ihan samanlainen; on ihan pienestä pitäen viihtynyt yksin. Todellakin huolestuisin, jos nyt yht´äkkiä jostain ilmaantuisi iso kaverilössi. Opinnot menevät loistavasti ja on koulussa varmaan juuri sen verran sosiaalinen kuin tarvitsee eli ryhmätyöt ja muut vastaavat sujuvat vallan mainiosti. On aina ollut nihkeä meidän vanhempien ehdottamille harrastuksille, mutta muutama vuosi sitten löysi soittimen, joka on vienyt mennessään.



Ap:lle: joskus aina mietityttää, että onko meillä jotain pielessä, mutta olen tullut siihen tulokseen, että tällaisia me nyt vain olemme.