Kieltäydyin kummiudesta ja lapsen vanhemmat suuttuivat.

Syinä:

1 kerralla asuvat 350km päässä (minusta se ei ole kiva että tavataan kerran vuodessa)

2 kerralla kerroin, että on jo 6 kummilasta, joten minusta se riittää ja ei riitä voimavaroja enää kummiuteen

3 kerralla kerroin, että en enää kuulu kirkkoon

Itse yritin myös kieltäytyä aikanaan veljeni lapsen kummiudesta. Osasin kyllä olla lasten kanssa ja tykkään lapsista, mutta olen tosi huono muistamaan merkkipäiviä ja huomioimaan ihmisiä sillä lailla erityisesti, pitämään yhteyttä.



No, ei onnistunut kieltäytyminen, sitä ei vain otettu kuuleviin korviin. Huono kummi olen ollut! Onneksi lapsella on muitakin kummeja.



Sinun tilanteessasi kun loukkaantuminen on tapahtunut, niin tekisin näin. Ensin miettisin ryhtyäkö silti kummiksi - ei sinun tarvitse osata olla lasten kanssa tai tykätä lapsista. Kasvat kyllä omanlaiseesi suhteeseen tähän lapseen, vielä hän ei odota sinulta yhtään mitään.



Jos sittenkin voisit ryhtyä kummiksi, niin voit mennä suoraan sanomaan että olet miettinyt ja kiität kunniasta ja anteeksi että et ensin ollut suostumassa koska pelkäsit sitä vastuuta, lapsi ja hänen onnensa kun on sinulle niin tärkeä että ajattelit että joku parempi kummi jne jne ;-)



Jos et halua kummiksi suurin surminkaan niin voisit sanoa suoraan tuolle loukkaantuneelle äidille, että "minusta on ihanaa että teillä on tämä vauva ja on mahtavaa olla täti ja tätä kautta tutustua lapseen ja lapsiperhemaailmaan. Huomasin että sinulle taisi tulla paha mieli kun en suostunut kummiksi. Olen pahoillani siitä, mutta toivottavasti annat anteeksi".

oli syy mikä tahansa, ja miten kauniisti tahansa olet kieltäytynyt. Lapsen vanhemmat ovat kuitenkin ajatelleet, että sovit kummiksi, kun kerran ovat sinua pyytäneet.



Itsellä kun on lapsia, niin olisin kyllä myös äimänä, jos meidän kummiksi pyytämämme henkilö kieltäytyisi. Ymmärtäisin viimeistään myöhemmin, mutta olisin kyllä nolona ja ymmälläni.

mieheni veli ja vaimonsa kieltäytyivät meidän lapsemme kummiudesta. Mieheni on kaikenlisäksi heidän lapsensa kummi.

Tiedän, että ovat kovasti pihejä, joten ajattelen, että tuossakin puhui sitten raha.

Olivat varmasti miettineet kummiasiaa tarkkaan ja päätyneet valitsemaan sinut. Heidän melestään olisit ollut riittävän hyvä kummi. Siinähän se olisi mennyt samalla kuin tätiyskin.



Ihmisillä on näköjään korkeat vaatimukset kummeilta. Ei ole mitään pakkoa "osata" olla lapsen kanssa. Luulisi, että valjen lapseen haluasi tutustuakin. Olisit ottanut rikkautena, kun olisit saanut olla hänen tätinsä ja kummitätinsä, omanlaisesi. En minäkään ole sen kummempi täti tai kummitäti kuin että annan lahjoja, käyn synttäreillä, juttelen jotain, kun tavataan. En osaa enempää ja hyvin on riittänyt.



Mitä pitäisi tehdä? En ymmärrä, miten toimit lapsen parhaaksi. Jos mitenkään osaat, kerrot lapsen vanhemmille, miten sinua kaduttaa ja olet tullut toisiin ajatuksiin. Voi tietenkin olle, että ettet enää kelpaa.

...että turha sitä on selitellä enempää ja järkiperustella. Pahoittelet ja pysyt kannassassi ja vakuutat että lapsen tai vanhempien väheksynnästä ei ole kyse.

hehän ovat tarkasti miettineet, kenelle esikoisen kummin tehtävät uskoisivat. Kyseessä on siis kunniatehtävä henkilölle, jonka vanhemmat arvostavat niin korkealle, että hänelle kummiuden haluaisivat antaa.

Olit rehellinen. Se loukkasi vauvan äitiä, mutta se on hänen ongelmansa. Minustakin kummius on vähän riesa, ja olen ajatellut että jos pyyntöjä tulee enemmän niin pakko alkaa kieltäytymään. Toistaiseksi pyynnöt on olleet lähipiiristä ja mieluisia, mutta esim. serkkujen lapsille en enää suostu.

Ajattelematonta ja itsekästä.

Ei voi muuta sanoa. Nyt sitten kannat vastuun päätöksestäsi.

Kummin ei tarvitse osata lässyttää lapselle, vaan olla läsnä lapsen elämässä (ja huolehtia kristillisestä kasvatuksesta jos kirkolta kysytään), olla kiinnostunut lapsesta.



Kummius on kunniatehtävä jota vanhemmat harkitsevat tarkkaan. Ymmärrän miksi ehkä loukkaantuivat.



Sitä paitsi vauvat kasvavat ja lapsille puhutaan samalla tavalla kuin muillekin ihmisille :)

tuore äiti vaan on hormoniensa kanssa pää pyörryksissä ja siksi käyttäytyy kummallisesti. Itsekin muistan että olin lasten syntymän jälkeen normaalia herkempi muiden puheille. Ehkä hän oli suunnitellut asian mielessään jo pidemmälle valmiiksi, kuten meillä naisilla tahtoo olla tapana.



Sinähän teit aivan oikein. Jos jotain pyytää, pitää olla valmis hyväksymään myös kieltävä vastaus. Jotkut toki sanovat kummiksi pyytämisen olevan kunniatehtävä, josta ei voi kieltäytyä. Mutta täytyyhän sitä virkaa oikeasti halutakin.

siitä leppyvät.



Meidän lapset kummiudesta yksi kieltäytyi. Oli itse tosi pahoillaan ja pyyteli hirveästi anteeksi. Minä taas olin mielissäni, että kertoi rehellisesti, että hänestä ei taida olla kummiksi meidän lapselle, että ei pysty olemaan semmoinen kummi kuin tahtoisi, että kummi olisi.



Minä kiitin ystävääni rehellisyydestä, enkä tod. vetänyt hernettä nenään.



Vauvan äiti voi tosiaan olla aika hormoonihöyryissään ja siksi ei oikein osaa realistisesti käsitellä tällä hetkellä asiaa.

Sanoin kauniisti, että en katso olevani kelvollinen täyttämään kummin virkaa, koska en jaksa peuhata pikkulasten kanssa. En kerta kaikkiaan pysty olemaan luonteva pikkulasten seurassa. Sanoin serkulleni, että hän ja vaimonsa löytävät varmasti minua paremman lapsirakkaan kummin, joka voi osallistua kummilapsensa elämään täysillä. Serkkuni ja vaimonsa ymmärsivät asian ja löysivät erittäin hyvän kummin. Olemme kaikki tyytyväisiä.

Ap, teit aivan 100% oikein. Se selviää sinulle viimeistään, kun luet toista ketjua, jossa loukkaantunut äiti avautuu, kun kummit ei saavu lapsen synttäreille.



Kummilla sekä oletetaan olevan (vanhempien odotukset mm. synttäreiden vietosta, lahjoista, hoitoavusta...) että on (kirkon opin mukaisia) velvollisuuksia. Kummius ei siksi ole sellainen kunnia-asia, jota ei voisi kieltäytyä. Kukaan ei voi tulla pyytämään toiselta velvollisuuden suorittamista ja samalla olettaa, että siitä ei kieltäydytä.



Sinun ei tarvitse tehdä yhtään mitään, sillä olet oikeassa asiassasi ja teit oikein, kun etukäteen huomasit, että sinusta ei ole odotusten täyttäjäksi. Olisit toiminut väärin vain, jos olisit iloisesti suostunut, mutta jättänyt kummin velvollisuudet hoitamatta.



Jos äiti itse ottaisi asian toiste puheeksi, voit todeta että lapsi on ihana, mutta kummin velvollisuuksien hoitaminen 20 seuraavaa vuotta on eri asia kuin hänen lapsestaan pitäminen.