Lue keskustelun säännöt.
Miten jakaa loma reilusti?
27.06.2012 |
Mikä on mielestänne reilua loma-ajan käyttöä?
Perheemme tilanne: asumme useiden satojen kilometrien päässä molemmista mummoloista. Mummolat sijaitsevat vielä eri puolilla Suomea. Mies pystyy pitämään vain kaksi viikkoa lomaa ja anoppi on jo suunnitellut kaiken valmiiksi, niin että vietämme koko ajan heidän kanssaan mökillä ja tapaamme hänen sukulaisiaan.
Ongelma ei ole uusi. Joulut ja muut pyhät ovat sujuneet samalla mittakaavalla. Riitaa on tullut, vaan nyt en enää jaksa tapella. Pitäisikö vain tehdä anopin mieliksi ja antaa olla, kunnes pahimmat univelat oltaisiin saatu kuitattua. Meillä kaksi pientä lasta.
Varsinaisesti apua ei ole odotettavissa kummassakaan mummolassa, käytännössä päin vastoin: työlistat odottavat, kun on remontti-, puutarha-, yms hommaa kasaantunut.. Niinpä niin.
Ps. Olen kiitollinen isovanhemmista, tiedän ettei teillä kaikilla ole mahdollisuus enää tavata omianne. Jotenkin vain tilanne ei mielestäni ole selkeä enkä tunne itseäni itsenäiseksi aikuiseksi.
Kommentit (21)
Jos eivät, niin sitten kutsutte heidät teille kun olette töissä. Iltaisin ja viikonloppuisin olette yhdessä.
Vähintään viikko yhdessäoloaikaa perheellenne, jos olette väsyneitä.
Noin 3-4 päivää matkoineen voitte käyttää mummolassa jos toisessakin. Tai sitten sinä menet yksin äitisi luokse, koska miehelläsi on niin lyhyt loma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sen kiellät. Vetoat nyt anoppiin, vaikka tosiasiassa miehesi on innoissaan, kun pääsee edes joskus tapaamaan omia sukulaisiaan.
Loma jaetaan reilusti siten, että mies menee oman äitinsä luokse, sinä olet lasten kanssa kotona. Siten kukaan ei kärsi mistään muiden miellyttämisestä.
sen kiellät. Vetoat nyt anoppiin, vaikka tosiasiassa miehesi on innoissaan, kun pääsee edes joskus tapaamaan omia sukulaisiaan. Loma jaetaan reilusti siten, että mies menee oman äitinsä luokse, sinä olet lasten kanssa kotona. Siten kukaan ei kärsi mistään muiden miellyttämisestä.
Saman mittaisiin lyhyisiin vierailuihin molemmilla isovanhemmilla ja loppuaika tehtäisiin mitä huvittaa.
Siis olen vauvan kanssa kotona tällä hetkellä ja perheeseen kuuluu myös leikki-ikäinen. Kyse oli tosiaan vain tästä lomasta, muutoin vierailemme molemmissa mummoloissa noin kerran kuukaudessa, vähintään kerran kahdessa kuukaudessa, isovanhemmat ovat myös täällä vierailemassa melko useasti (eläkkeellä).
Noin puolet vierailuista teen itsekseni lasten kanssa junalla. Mieheni on erityisen nihkeä vierailemaan omassa kodissaan, mielestäni hänen syynsä tähän ovat perusteltuja ja hän saa päättää asiasta itse. Olen yrittänyt pitää läheiset kontaktit appivanhempieni ja lasteni välillä, vaikka se usein henkisesti koville ottaa. Anoppi on hyvin omistushaluinen, eli emme esim mökillä saa olla yhtäkään päivää omissa oloissa, emmekä kutsua miehen isänpuolen serkkuja tai muita kavereita kylään.
Mieheni vanhempien kotiin on 600 km ja omaan lapsuuden kotiini 350km. Vanhemman lapsen olemassaoloajasta olemme viettäneet appivanhempien kanssa noin 90% lomapäivistä, ovat olleet mukanamme mm ulkomaan matkoillamme (eivät maksa meidän matkoja), koska eivät kielitaidottomina halua matkustaa yksin.
Mutta mietintämyssyyyn menee asia. Nyt on vain hankala fiilis, kun vauva on valvottanut jo useamman viikon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teillä on vanhemmat aikuisia ihmisiä, eikö ne osaa itse hoitaa kotiaan?
Ei sun tartte mennä minnekään. Olet kotona ja imetät vauvaa!
...mitä lomaa tuo on...90% muiden pillin mukaan??!!
Meillä mies menee mielellään sukulaisiinsa 700km päähän. Mutta jos minä olen reissussa mukana, niin max 2-3 yötä ollaan muiden nurkissa, mulla ei vaan pää kestä enempää. Käykin siellä aika usein yksin/kaksin lapsen kanssa.
Kyllä perheen loman pitää olla perheen loma... ei anopin työleiri. Jos miehesikään ei ole kovin kiinnostunut, niin teette vain lyhyen visiitin ja vetoat nyt siihen vauvaan... että ette jaksa mitään ylimäärästä.
Jos anoppi kieltää muut vieraat, niin joku aamu lähdette sitten niiden serkkujen luo ja sanotte anopille heippa.
Älä nyt aikuinen ihminen anna kenenkään toisen pyörittää teidän perhettä ihan mennentullen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koko miehen loman ajaksi menisitte työleirille anoppilaan? Kuulostaapa todella houkuttelevalta vaihtoehdolta... Ilmoittakaa ettette tällä kertaa voi niin pitkään olla koska muitakin suunnitelmia. Tietysti jos miehesi haluaa koko lomansa siellä viettää niin se hänen asiansa.
hänen akkujaan varten! Ei anopin eli äitinsä miellyttämiseen!
Tottakai aikuisina tiedätte, miten saatte itseenne ladattua energiaa, ei siihen sukulaisilta lupaa kysytä kuinka loma vietetään! Sukulaiset sopeutukoon siihen, että käytte tai ette ja kuinka vähän aikaa kenenkin luona viivytte on täysin teidän asia ja teidän halusta sukulaisten pyytäessä voi vierailu ottaa enemmän aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mies sanoo äidilleen tarvitsevansa lomaa perheensä kanssa.
tapaatte kuitenkin noita sukulaisia muutenkin ja jos miehesi ei halua, niin turha pilata lomaa.
Siis olen vauvan kanssa kotona tällä hetkellä ja perheeseen kuuluu myös leikki-ikäinen. Kyse oli tosiaan vain tästä lomasta, muutoin vierailemme molemmissa mummoloissa noin kerran kuukaudessa, vähintään kerran kahdessa kuukaudessa, isovanhemmat ovat myös täällä vierailemassa melko useasti (eläkkeellä).
Noin puolet vierailuista teen itsekseni lasten kanssa junalla. Mieheni on erityisen nihkeä vierailemaan omassa kodissaan, mielestäni hänen syynsä tähän ovat perusteltuja ja hän saa päättää asiasta itse. Olen yrittänyt pitää läheiset kontaktit appivanhempieni ja lasteni välillä, vaikka se usein henkisesti koville ottaa. Anoppi on hyvin omistushaluinen, eli emme esim mökillä saa olla yhtäkään päivää omissa oloissa, emmekä kutsua miehen isänpuolen serkkuja tai muita kavereita kylään.
Mieheni vanhempien kotiin on 600 km ja omaan lapsuuden kotiini 350km. Vanhemman lapsen olemassaoloajasta olemme viettäneet appivanhempien kanssa noin 90% lomapäivistä, ovat olleet mukanamme mm ulkomaan matkoillamme (eivät maksa meidän matkoja), koska eivät kielitaidottomina halua matkustaa yksin.
Mutta mietintämyssyyyn menee asia. Nyt on vain hankala fiilis, kun vauva on valvottanut jo useamman viikon.
Hauskasti teistä yksi kysyi, että mitä haluaisit tehdä. Sinänsä hyvä kysymys ja paljon kertoo se, että en todellakaan tiedä, että mitä haluaisin tai mitä osaisin tehdä, jos saisin itse päättää.
Esikoisen syntymästä lähtien olen ollut tahdoton kaikkien miellyttäjä. Oksettaa itseänikin ja halveksuisin kaltaistani villasukkaa. Jotenkin uunituoreena äitinä vanhempien oli helppo alkaa syyllistämään ja ohjailemaan meidän menoa. Ja siitä lähtien olen elänyt ns muita varten.
Nyt pikku hiljaa olen alkanut epäillä, että voiko tämä olla oikein. Etenkin kun anopilta saan vain syyt niskoilleni mm poikansa käytöksestä, kun tämä ei halua heillä vierailla. Viimeksi anoppi, tuo voimakastahtoisin ihminen maan päällä, purki kiukkunsa pieneen tyttööni ja siitä lähtien kapina on noussut.
En halua katkeroitua tai olla ilkeä, mutta mietin, että mitä jos tällä kertaa sanoisin anopille, että jään sairastelevan vauvan kanssa kotiin toipumaan (tämä on totta) ja mies saa halutessaan tulla vanhemman lapsen kanssa mökille vaikka kahdeksi viikoksi. Mieshän ei mistään hinnasta sinne lähde yksin. Mutta tässäkin kohtaa syyhän olisi minun, eikö? Koska tietäen, että mies ei sinne yksin halua, torpedoisin samalla myös hänen menemisensä sinne.
Moraalitaistelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sanot, että _lääkäri_ on kieltänyt tällä hetkellä matkustelun. Sinä jäät siis lapsen kanssa kotiin.
toisaalta, jos anoppi otta tuollaisen syyllistämislinjan, niin sitten sanoisin, että tullaan sitten, kun osataan käyttäytyä, jos tullaan. parasta olisi kun miehesi sanoisi ja miehesi painottaisi, että isinulla ei ole osaa eikä arpaa hänen haluamisiinsa. Hänkin haluaa välillä tehdä muuta kuin olla vain äidillään.
Hauskasti teistä yksi kysyi, että mitä haluaisit tehdä. Sinänsä hyvä kysymys ja paljon kertoo se, että en todellakaan tiedä, että mitä haluaisin tai mitä osaisin tehdä, jos saisin itse päättää.
Esikoisen syntymästä lähtien olen ollut tahdoton kaikkien miellyttäjä. Oksettaa itseänikin ja halveksuisin kaltaistani villasukkaa. Jotenkin uunituoreena äitinä vanhempien oli helppo alkaa syyllistämään ja ohjailemaan meidän menoa. Ja siitä lähtien olen elänyt ns muita varten.
Nyt pikku hiljaa olen alkanut epäillä, että voiko tämä olla oikein. Etenkin kun anopilta saan vain syyt niskoilleni mm poikansa käytöksestä, kun tämä ei halua heillä vierailla. Viimeksi anoppi, tuo voimakastahtoisin ihminen maan päällä, purki kiukkunsa pieneen tyttööni ja siitä lähtien kapina on noussut.
En halua katkeroitua tai olla ilkeä, mutta mietin, että mitä jos tällä kertaa sanoisin anopille, että jään sairastelevan vauvan kanssa kotiin toipumaan (tämä on totta) ja mies saa halutessaan tulla vanhemman lapsen kanssa mökille vaikka kahdeksi viikoksi. Mieshän ei mistään hinnasta sinne lähde yksin. Mutta tässäkin kohtaa syyhän olisi minun, eikö? Koska tietäen, että mies ei sinne yksin halua, torpedoisin samalla myös hänen menemisensä sinne.
Moraalitaistelua.
teillä on vauva sairastellut vauva ja sinä ette voi matkustaa. Hän rakstavana isänä haluaa viettää aikaansa lastensa kanssa.
Hauskasti teistä yksi kysyi, että mitä haluaisit tehdä. Sinänsä hyvä kysymys ja paljon kertoo se, että en todellakaan tiedä, että mitä haluaisin tai mitä osaisin tehdä, jos saisin itse päättää.
Esikoisen syntymästä lähtien olen ollut tahdoton kaikkien miellyttäjä. Oksettaa itseänikin ja halveksuisin kaltaistani villasukkaa. Jotenkin uunituoreena äitinä vanhempien oli helppo alkaa syyllistämään ja ohjailemaan meidän menoa. Ja siitä lähtien olen elänyt ns muita varten.
Nyt pikku hiljaa olen alkanut epäillä, että voiko tämä olla oikein. Etenkin kun anopilta saan vain syyt niskoilleni mm poikansa käytöksestä, kun tämä ei halua heillä vierailla. Viimeksi anoppi, tuo voimakastahtoisin ihminen maan päällä, purki kiukkunsa pieneen tyttööni ja siitä lähtien kapina on noussut.
En halua katkeroitua tai olla ilkeä, mutta mietin, että mitä jos tällä kertaa sanoisin anopille, että jään sairastelevan vauvan kanssa kotiin toipumaan (tämä on totta) ja mies saa halutessaan tulla vanhemman lapsen kanssa mökille vaikka kahdeksi viikoksi. Mieshän ei mistään hinnasta sinne lähde yksin. Mutta tässäkin kohtaa syyhän olisi minun, eikö? Koska tietäen, että mies ei sinne yksin halua, torpedoisin samalla myös hänen menemisensä sinne.
Moraalitaistelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vierailemme molemmissa mummoloissa noin kerran kuukaudessa, vähintään kerran kahdessa kuukaudessa, isovanhemmat ovat myös täällä vierailemassa melko useasti (eläkkeellä). Mieheni vanhempien kotiin on 600 km ja omaan lapsuuden kotiini 350km.
Siis noin pitkiä matkoja, 1200 + 700 km joka kuukausi? Mä kävisin noilla välimatkoilla ehkä kerran vuodessa. Ja senkin lentäen.
Siis olen vauvan kanssa kotona tällä hetkellä ja perheeseen kuuluu myös leikki-ikäinen. Kyse oli tosiaan vain tästä lomasta, muutoin vierailemme molemmissa mummoloissa noin kerran kuukaudessa, vähintään kerran kahdessa kuukaudessa, isovanhemmat ovat myös täällä vierailemassa melko useasti (eläkkeellä). Noin puolet vierailuista teen itsekseni lasten kanssa junalla. Mieheni on erityisen nihkeä vierailemaan omassa kodissaan, mielestäni hänen syynsä tähän ovat perusteltuja ja hän saa päättää asiasta itse. Olen yrittänyt pitää läheiset kontaktit appivanhempieni ja lasteni välillä, vaikka se usein henkisesti koville ottaa. Anoppi on hyvin omistushaluinen, eli emme esim mökillä saa olla yhtäkään päivää omissa oloissa, emmekä kutsua miehen isänpuolen serkkuja tai muita kavereita kylään. Mieheni vanhempien kotiin on 600 km ja omaan lapsuuden kotiini 350km. Vanhemman lapsen olemassaoloajasta olemme viettäneet appivanhempien kanssa noin 90% lomapäivistä, ovat olleet mukanamme mm ulkomaan matkoillamme (eivät maksa meidän matkoja), koska eivät kielitaidottomina halua matkustaa yksin. Mutta mietintämyssyyyn menee asia. Nyt on vain hankala fiilis, kun vauva on valvottanut jo useamman viikon.
vai sittenkin niin, että se on anopin mökki, jonka te yritätte omia itsellenne?
sen kiellät. Vetoat nyt anoppiin, vaikka tosiasiassa miehesi on innoissaan, kun pääsee edes joskus tapaamaan omia sukulaisiaan. Loma jaetaan reilusti siten, että mies menee oman äitinsä luokse, sinä olet lasten kanssa kotona. Siten kukaan ei kärsi mistään muiden miellyttämisestä.
kunhan lopetat kiukuttelun.
mutta mä en koskaan suostuisi tuollaiseen. On vaan kestettävä se, että he suuttuvat - se on heidän ongelmansa, koska ovat kohtuuttomia. Ja miehesi käytös on kauniisti sanottuna hiukan erikoista. Ei todellakaan ole sinun syysi tai vastuullasi meneekö mies tapaamaan vanhempiaan vai ei!! Olet todella syvällä ihmissuhdesuossa jos uskot noin. Se on tasan miehen oma valinta. Tee sinäkin omat valintasi ja kanna niistä vastuu.
Pistä mies tosiaan ilmoittamaan että lomailette tänä vuonna perheen kesken, piste. Jos mies ei tätä tee niin ilmoita sama itse anopille.
Jos et voi tehdä tätä, niin kysy itseltäsi miksi et.
eli vanhemmat kaukana, nähtiin aika vähän ja niihin kesälomaviikkoihin sitten kerättiin hurjasti yhdessäolon paineita. Vikaa oli puolin ja toisin, mutta minä olin se, joka ilmoitti, että nämä kesälomat loppuvat tähän. Joko olemme kesän perheenä yhdessä kotona, matkalla tms. eikä suinkaan mummoloissa tai sitten minä olen lomat yksin ja perhe menkööt mihin menee.
Vuosia vietimme kesät niin, että mummolassa ei käyty lainkaan ja saivat tulla meillä tai vuokramökillämme käymään. Eivät yleensä tulleet, kun "kesällä on niin kiire".
Kun appiukko yllättäen kuoli, ei miestä pyydetty järjestämään hautajaisia tai edes kantamaan vainajaa. Se loukkasi miestä kovasti, koska anoppi sanoi, että läheiset ihmiset on otettu kantajiksi. Perunkirjoituksessa selvisi, että appi oli myynyt omaisuutensa halvalla veljensä pojalle, anopilla oli pelkkä asumisoikeus. Kun mies ihmetteli, että eikö edes rantatonttia voitu hänelle jättää, tuumi siskonsa (mökin saanut), että kun et välittänyt, niin ei osattu ajatella, että raha noin kiinnostaa.
Teidän pitää itse määrittää tekemisenne ja olla kohteliaita mutta jämäköitä - kuten rajattomille uhmaikäisille ollaan - kun kerrotte omista lomasuunnitelmistanne. Ei ole anopin asia suunnitella teidän lomanviettoanne valmiiksi oman tahtonsa mukaisesti, vaikka itse hän varmaan mieltää tekevänsä teille palveluksen.
Meillä toiset isovanhemmat (miehen puolelta) asuvat n. 500 km päässä. Käymme ko. kaupungissa n. 3 kertaa vuodessa, he meillä kerran vuodessa. Aina emme yövy heillä, vaan mökillä oman perheen kanssa. Isovanhemmat käyvät sitten siellä kylässä.
Nyt, kun lapset ovat isompia, 5 v ja 8v, on mies käynyt myös vanhemmillaan kolmestaan lasten kanssa.
**
Voisitteko tehdä niin, että mies menisi vanhemmilleen 5 päiväksi joko lasten kanssa tai sitten ihan itsekseen, samaan aikaan sinä menisit omille vanhemmillesi ja sitten loppu loma olisitte kotona oman perheen parissa.