ADHD lapsella...

Mutta haluankin omia kokemuksia ja vinkkejä teiltä. T.ap

mitä jos se on vaan täysin tavallinen lapsi, ei erityisen miellyttävä mutta totaalisen keskinkertaisen vanhemman totaalisen keskinkertainen peruskakara hankaluuksineen?



ei voi olla niin, että tän palstan joka saatanan akalla on adhd-pentu narsistimiehen kanssa ja itsekin on syntynyt narsisitivanhemmista.



Onko ketään vanhempaa..." hei, täällä ei muita olekaan kuin noita, joiden pennun adhd diagnosoitiin jo kohdussa. ja synnärilääkärilläkin oli adhd, tai ainakin se oli narsisti

T.ap jolla ei ole narsistimiestä saatika vanhempia. Turha sen takia tulla aukomaan sitä päätänsä että joku kyselee täällä.

Ne oireet on allekouluikäisellä aika lailla samoja kuin tavallisenkin vilkkaan allekouluikäisen piirteet on. Ero on volyymissa ja kestossa. Kaikki allekouluikäiset on välillä vilkkaita, impulsiivisia, huonoja käsittelemään ja sanoittamaan tunteita, keskittymiskyvyttömiä ja jatkuvasti liikkeessä. Nämä on aina ja koko ajan ja vahingot on myös suurempia. Päiväkodin ryhmäjutuissa, eskarissa ja koulun alussa oireet selkiytyvät ja ero tavallisiin lapsiin alkaa näkyä selvemmin ja diagnoosi alkaa tulla tarpeelliseksi.



Lääkitystä ei juuri käytetä alle 6-vuotiaille mahdollisten sivuvaikutusten takia - noin pieni ei osaa itse arvioida tai kuvata sivuvaikutuksi tai tehoakaan ja siihen oikeasti tarvitaan lapsen omaa apua, koska vain hän voi kertoa, miltä pään sisällä tuntuu.



Apua saa 1) erilaisista toiminta-, leikki- ja musiikkiterapioista ja neuropsykologisesta kuntoutuksesta ja 2) sairaaloiden ensitietokursseilta ja 3) itse opiskelemalla erilaista kirjallisuutta aiheesta. Kaksi viimeistä tarkoittaa käytännössä sitä, että diagnoosi antaa sen avainsanan, jolla voi hakea tietoa juuri tämän sorttisista lapsista, heidän ominaisuuksistaan ja ongelmistaan, niiden syistä ja siitä miten heidän kanssaan parhaiten kommunikoidaan ja heitä kasvatetaan. Nämä kaksi viimeistä ovat oikeasti se tärkein osa adhd- tai muuta neurokirjon lasten kuntoutusta. hanki siis kaikki mahdollinen tieto ja yritä ymmärtää, mistä perustavasta ongelmasta (esim aistiongelmat, muistiongelmat, vireystilan ongelmat, ongelmat aivosolujen välisissä yhteyksissä, jne.) lapsesi kummalliset käyttäytymispiirteet johtuvat ja sitten auttaa tätä tulemaan sen ongelman kanssa toimeen hedelmällisemmällä tavalla kuin tähän asti. Ota käyttöön listat, lukujärjestykset ja kuvat - rutiinit ja struktuurit sellaisessa määrässä, jota tavislasten vanhemmat pitäät nipottamisena...

jokainen lapsi on erinlainen ,joten myös AD/HD on erinlainen. Meillä on kyllä jo koululainen pienryhmässä ilman diagnoosia ja ilman lääkitystä oleva lapsonen. AD/HD on monta vuotta ollut epäilynä,mutta diagnoosia ei olla haettu kun ei olla tarvittu.

Meidän lapsonen on motorisesti ylivilkas ,joten tämä korostuu juurikin koulussa kun pitäisi jotain opiskella niin ,että opettaja selittää ,eikä pääse itse mitään tekemään.

Lääkityksestä on puhuttu ,mutta itse pidän sitä ajankohtaisena vasta sitten kun tulee eteen "normi"luokalla siirtyminen.Ja lapsen kasvaessa oireet voivat lieventyä ja muuttua. Ja toisaalta haluan ,että lapsi oppii elämään erinlaisuutensa kanssa.Ja kun vähän vielä kasvaa niin hänen kanssaan voi keskustella lääkkeen aloituksesta.

Mutta tiedän monia joilla lääkityskäytössä.Jotkut lapset ovat todella agressiivisia aiheuttavat itselleen ja muille vahinkoa. Tarkkaan kannattaa miettiä lapsen oman persoonan kautta ja myös oman jaksamisen kautta lääkkeen aloitusta.

Päiväkodissa muut opettelivat leikkimään, tämä yksi kaahasi nukenvaunujen kanssa pitkin pihaa. Myöhemmin jätti vaunut ja siirtyi juoksemaan. Ja sitä vauhtia riitti myös tilanteissa, joissa ns. normaali lapsi olisi jo hidastanut vaaratilanteen vuoksi.



Vaarantaju on hyvin mitätön, vireystila vaihtelee jatkuvasti (aamulla voi herätä pirteänä mutta olla ihan nuutunut kahden tunnin päästä...toisaalta huono aamu voi muuttua hyväksi mutta vaihtua useamman kerran vielä päivän aikana), päässä ei tunnu pysyvän monikaan sääntö vaikka lapsella onkin hyvä muisti kun vaan keskittyy kuuntelemaan. Impulsiiviista, epäsopivaa käytöstä on jonkin verran. Ylikeskittymistä myös, saattaa tehdä esim. palapelejä tunnin putkeen eikä kuule mitään, vaikka joku huutaisi korvan vieressä. Paikallaan oleminen ns. normitilassa on mahdotonta- istuessakin jalat heiluvat, kädet menevät kaikkialle, sormet eksyvät suuhun...jatkuvaa vääntelyä on raivostuttava katsoa.



Meillä on käytössä kuvallinen lukujärjestys, samoin selkeä pikkulasten kalenteri. Kyllä niistä on apua, mutta lapsi on omaehtoinen ja jää välillä jumiin, silloin yrittää kapinoida mieluisaakin puuhaa vastaan jostain syystä. Koko ajan höpöttää jotain, vääntelee sanoja, matkii niitä...

Lapsi yli puolivuotta käyttäytynyt hankalasti. Suuttuu todella herkästi,puhuu huutamalla,saattaa lyödä mua tai veljeensä tai sitten itseensä,huijaa usein,ei pysty kunnolla keskittymään ja pysymään paikoillaan eli hyörii ja pyörii myös ruokapöydässä,ei löydä sanoja ja hermostuu siitä,ei muista mihin esim.tunti sitten jätti kenkänsä,ei kunnolla pysty aloittamaan asioita,ei tottele sääntöjä jne. Eikä aina kuule jos on keskittynyt johonkin,a korostan sitä huutamista koska se käy korviin ja hermoihin myös eikä tässä vielä kaikki mutten kerkee niitä tähän nyt luettelee kun kiire. Tämä voi tosiaan olla täysin normaaliakin.

Meidän lapsella juuri tuo sanoissa takeltelu (eli tavuihin jäädään ns. jumiin) oli sellainen oire, josta lääkärikin sanoi että ei ole normaalia. Pahantuulisuus oli myös yksi ekoista jutuista, muistan miten kamala kesäloma meillä oli vuosi sitten kun lapsi ei muuta tehnyt kuin tiuskinut, huutanut ja ärissyt. Tähän sain selitykseksi sen, että adhd-lapset eivät yleensä kestä ns. vapaa-aikaa, vaan turvallinen tuttu rutiini (= aamulla päiväkotiin, iltapäivällä kotiin) olisi parempi. Mielestäni pyrin kyllä noudattamaan rutiinia nyt melko säntillisesti, mutta tuntuu ettei sekään riitä...poika vetää herneet nenään hyvin pienestä ja murisee minulle välillä kuin eläin.

Ja täällä muristaan myös sekä suhistaan aika paljon.Kaupassa käynnit ovat myös hankalia kun kärryillä pitää päästä liukumaan ja pyörimään ja kieltoa ei totella vaikka tietää ettei niin saa tehdä.Melkeen kaikkea pitää mennä koskettelee sekä jos korostan ääntäni niin heittäydytään välillä maahan ja se näyttää siltä kuin minä olisin heittänyt lapsen maahan tai siis kaatanut...ei näytä hyvältä ihmisten silmissä varsinkaan jos eivät ole nähnyt sitä kun lapsi on itse heittäytynyt maahan taaksepäin silloin kun päästän kädestä irti. T.ap

Lapsi ei ole ylivilkas, vaan rauhallinen haaveilija. Uppoutuu ja unohtuu ajatuksiinsa, oman toiminnan ohjaaminen on haasteellista. Vastenmielisten töiden (kuten läksyjen) aloittaminen ja loppuun saattaminen on todella vaikeaa. Pienetkin ärsykkeet katkaisevat keskittymisen. Hänen on vaikea tarttua isoihin kokonaisuuksiin: jos sanotaan vaikka että siivoa huoneesi, lapsi ei saa tartuttua hommaan mistään päästä vaan jää tuskailemaan paikoilleen. Hän tarvitsee lyhyitä ja yksiselitteisiä ohjeita.



Toisaalta kun lapsi saa tehdä jotain itselleen mieluisaa, hän jaksaa keskittyä vaikka monta tuntia. Hän on luova, esim. hyvä piirtämään ja kirjoittamaan tarinoita. Myös eri liikuntalajit sujuvat hyvin.

Tytär täyttää kesän lopussa 10v. Eskarissa erityislastentarhaope tarttui juuri tuohon haaveiluun, oman toiminnan ohjaukseen, asioiden aikaansaamiseen ja aloittamiseen ja oman vuoron odottamiseen. Hän on haaveilijatyyppiä ja menestyy koulussa erinomaisesti, liikuntalajeissa ei ole sieltä sutjakammasta päästä, mutta tykkää osallistua. Isänsä havainnoi tuolloin itsessään samoja piirteitä ja onkin vajaa vuosi sitten saanut ADHD-diagnoosin ja lääkityksen. Hän ottaa lääkettä työpäiviensä ajaksi, työ kun on keskittymistä ja paikallaanoloa vaativaa. Aivoissa on kuulemma koko ajan käynnissä "sirkus", jota ilman lääkitystä hillitään jalkojen heiluttelulla, rummuttelulla pöytään, naputtelulla tai jollain muulla jatkuvalla toiminnalla. Ja lääkitys siis hiljentää tuon sirkuksen.