Tällaisia kommentteja taas tänään eräältä sukulaiselta, olisitko jaksanut kuunnella tätä settiä?

kun isäni käyttäytyy tuolla tavalla. Jos sitten sanon jotain vastaan, niin äitini urputtaa, että voisit nyt yrittää, kun hän joutuu kuitenkin sitten jälkikäteen kuulemaan isän urputusta.



Joka ikinen kerta vanhempani tavattuani meneevähintää 5 päivää toipumiseen.

Fiiliksestä riippuen olisin lyönyt leikiksi tai sitten oisin heittänyt väärässä kattilassa keitetyllä perunalla.



Ei noihin oikein voi mitään sanoa. No jankuttaa vaan, että tämä nyt on meidän perheen tapa, olemme itse tyytyväisiä, meille kelpaa, me pidämme enemmän. Ei noi kylä mistään mitään ymmärrä, otan osaa.

Tällaisten tapausten kanssa anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ja tee niin kuin itse lystäät.

todennut vaan, etttä kun xxx ei pysty löytämään mitään hyvää tästä illasta, niin sopikaamme seuraava illanvietto hänen luoksensa, niin kaikki opimme, kuinka hommat tulee hoidettua oikein ja kuinka fiilistä pidetään yllä.

lentäny mulla potut ja kattilat metsään ennen kuin mitään olisi syöty, ja sukulainen myös ulos pihasta.

vastaan yleensä kaikkeen että jaa, me ollaan kyllä saatu ihan hyvin tehtyä näin jne., mutta nyt on rankka työputki takana ja kaikenlaista muutakin, joten meinasi todenteolla mennä kuppi nurin. En käsitä, miksi haluaa tulla kun kaikki on kuitenkin aina niin perseestä enkä osaa mitään ja mieheni on myös selvästi täysi idiootti. Se on ainoa asia, mistä olen kunnolla rähähtänyt, että mitä puhut miehestäni tuohon sävyyn ja se on auttanut siinä asiassa. Mutta muuten yritän sitä taktiikkaa että toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta kyllä se siinä välimatkalla vaan niin sairaasti silti ärsyttää, etten voi mitenkään nauttia tällaisista visiiteistä. Joskus olen sanonut, että älä ole taas niin negatiivinen, mutta sitten alkaa usein mökötys. En vaan jaksa. Paha mieli taas pitkäksi aikaa enkä vaan todellakaan kaipaisi taas tätä fiilistä :(

ap

Tällaisten tapausten kanssa anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ja tee niin kuin itse lystäät.

No, anteeksi kaikki anopit, että yleistin. Oma anoppini on onneksi aika mainio ihminen.



Kyllähän tuosta kuitenkin tulee mieleen, että arvostelija kokee olevansa jonkinlainen auktoriteetti. Aikansa tuollaista jaksaa. Jonkin aikaa voi yrittää antaa mennä korvastä sisään ja toisesta ulos, mutta jos toinen vaan lisää marmatustaan, kun huomaa, ettei edelliset neuvot päde, niin minkäs tekee...



-Jos arvostelija ei ole lähipiiriä, niin kaiketi häntä ei tarvitse kutsua enää.



-Jos arvostelija on lähipiiriä, ei kaiketi voi kuin puuttua hänen tapaansa. Jonkinlainen mittelö siitä varmaan helpolla tulee, mutta ehkäpä siitä sentään suoriutuu.



En olisi pysynyt rauhallisena, mutta minä olenkin aika äkkipikainen ihminen. Pikemminkin olisin pitänyt ylpeydenaiheena sitä, että olisin ylipäätään jotenkin kestänyt moisen. Jos siis alkaa tulvia korvista ulos, niin ehkäpä tilanteesta voisi jutella ensin puolison kanssa, että pitäisitte yhtä asiassa, ja sen jälkeen yksissä tuumin kertoisitte tuolle moitiskelijalle, että sellainen käytös ei passaa teidän kodissanne. Ehkä tällainen pieni ylivoiman käyttö olisi tässä perusteltua.

Lähipiiriä on, ja mitään niin kamalaa ei ole tehnyt, että voisimme katkaista välit kokonaan ja muutenkin tuntuu pahalta ajatukselta sekin ja käytännön syistä myös mahdottomalta. Myös hyviä asioita on ja hän voi olla hyvin antelias ja pitää lapsestamme, mutta toisaalta anteliaisuus usein kääntyy itseään vastaan ja jotenkin olemme kuitenkin kiitollisuudenvelassa vaikkei mistään isoista rahoista tms. olekaan kyse.

ap

No, anteeksi kaikki anopit, että yleistin. Oma anoppini on onneksi aika mainio ihminen. Kyllähän tuosta kuitenkin tulee mieleen, että arvostelija kokee olevansa jonkinlainen auktoriteetti. Aikansa tuollaista jaksaa. Jonkin aikaa voi yrittää antaa mennä korvastä sisään ja toisesta ulos, mutta jos toinen vaan lisää marmatustaan, kun huomaa, ettei edelliset neuvot päde, niin minkäs tekee... -Jos arvostelija ei ole lähipiiriä, niin kaiketi häntä ei tarvitse kutsua enää. -Jos arvostelija on lähipiiriä, ei kaiketi voi kuin puuttua hänen tapaansa. Jonkinlainen mittelö siitä varmaan helpolla tulee, mutta ehkäpä siitä sentään suoriutuu. En olisi pysynyt rauhallisena, mutta minä olenkin aika äkkipikainen ihminen. Pikemminkin olisin pitänyt ylpeydenaiheena sitä, että olisin ylipäätään jotenkin kestänyt moisen. Jos siis alkaa tulvia korvista ulos, niin ehkäpä tilanteesta voisi jutella ensin puolison kanssa, että pitäisitte yhtä asiassa, ja sen jälkeen yksissä tuumin kertoisitte tuolle moitiskelijalle, että sellainen käytös ei passaa teidän kodissanne. Ehkä tällainen pieni ylivoiman käyttö olisi tässä perusteltua.

Kun ei kerran mikään kelpaa.

jokaiseen kommenttiin hymyilisin ja sanoisin "niinpä" / "juu-u" ja jatkaisin tekemistäni toisen pölinästä välittämättä.



Älä käytä energiaasi mielesi pahoittamiseen, opettele suhtautumaan niin, että siinähän horisee omiaan.