Tällaisia kommentteja taas tänään eräältä sukulaiselta, olisitko jaksanut kuunnella tätä settiä?

Hei ap, kokeilepa tällaista: ota esiin paperia ja kynä ja kirjoita ylös kaikki väärin olevat asiat mitä tämä vieraasi sanoo. Kun sitten tämä kysyy että mitä kirjoitat, sano että teet listaa siitä mikä kaikki teillä on väärällä tolalla. Ota mukaan listaan myös edellisillä vierailuilla kuulemasi arvostelut, voit vaikka pyytää vierastasikin oikein muistelemaan. Lue välillä lista ääneen vieraallesi. Luulisi että rupeaa vierasta hävettämään ja lopettaa arvostelunsa.

Aloituksesi on jo hyvä lista, lisäät siihen vain kaiken, mitä muistat.

Neuvokaa hyvät AVlaiset, että mitä hittoa mä teen epäloogisen ja pisteliään naisihmisen kanssa, joka on just noin negatiivinen kaikessa ja haluaa päteä.

Kuitenkin täytyisi käyttäytyä korrektisti!!



Miten kapean sen helvettiin?;)

Kerran se on jo väläyttänyt lähtevänsä...miten voin auttaa?:)

loppuvaiheessa todennut niin että kaikki kuulee että "Siksihän tää raparperipaistos on tällasta, kun meillä on tuo vino parila. Siinä ei parempaa saa,varsinkaan huonolla liekillä liian isossa kattilassa. Välineet ovat myös surkeat ja ne on pesty vielä surkeammalla pesuaineella. Rouvan varmaan kannattaa seuraavalla kerralla ottaa omat evää tai mieluiten jäädä kotiin!"



Eli kyllä olisin suuttunut. Eikö muut vieraat sanoneet mitään? Kai nyt tuollaiseen käytöstavattomuuteen kiinnittää huomiota?

tosin hänelle uskallan kyllä sanoakin takaisin, silti jatkaaaa ja jatkaaaaa.. tosin hän kyllä kehuukin sitten, kun siltä tuntuu. Hänelle olisi ihan turhaa mitään sarkasmia tuhlata, ei ymmärtäisi. On vaan sen luonteinen. Jos kyseessä on alle 70v henkilö, niin ihmettelen kyllä..

ensin pysäyttäisin vähän tilannetta ja sanoisin että kuuntele vähän aikaa ittees ja töykeellä äänensävyllä ja sen jälkeen että jos ei kelpaa niin ei kiitos tarvi toista kertaa tulla,ja lisäisin vielä että sun kaltaset ihmiset elää tosta kyykyttämisestä ja ettet sen takia ala mieltäs pahottaan

Muistisairauksiin voi liittyä aivotoiminnan muuttuminen sillä tavoin, että normaali puheen "suodatus" menee pois päältä ja ihminen alkaa puhua ihan kaiken, mitä ajattelee. Ja usein vielä kielteisiä asioita. Anoppini oli aivan sietämätön, ap:n kertoman kaltaisten juttujen lisäksi vielä ärsytti ihan tahallaan omia aikuisia lapsiaan, jotka lähtivät melkein kyyneleet silmissä äitinsä luota monta kertaa.



Kun muitakin oireita sitten alkoi ilmetä, miehenikin väitti kiven kovaan että ilkeä se vain on, eikä sairas. Mutta kyllä se muistisairaus sieltä lopulta sitten löytyi.



Itse en koskaan ottanut anopin sanomisia kovin pahasti itseeni, vaan sanoin hänelle takaisin. Omat lapset eivät koskaan uskaltaneet. Tulin anoppini kanssa oikein hyvin toimeen, meillä oli kai jonkinlainen kauhun tasapaino.

ja ei ikinä uskoisi että kyseessä on diplomi-insinööri.

Mautonta, voi että kun mä inhosin sun lapsen tukkaa jne....



ja jos samalla mitalla antaa takaisin niin sitten on herne erittäin syvällä nenässä

jokaiseen kommenttiin hymyilisin ja sanoisin "niinpä" / "juu-u" ja jatkaisin tekemistäni toisen pölinästä välittämättä.

Älä käytä energiaasi mielesi pahoittamiseen, opettele suhtautumaan niin, että siinähän horisee omiaan.

Joku viisas sanoi, että kukaan ei loukkaannu kuin silloin kun kivi lentää päähän. Toisen ihmisen (anopin, siipan, kaverin) sanoista loukkaantuu, jos antaa itsensä loukkaantua.

Karistele sanat kuin hanhi karistaa vedet selästään. Ajattele asia vaikka niin, annat sanojen valua selkääsi maahan.

Joo, helppo sanoa, mutta sinä et voi muutttaa tätä negissukulaista. Voit muuttaa itsesäsi niin, että et välitä hänen sanoista. Anna horista mitä horisee (kuten 13 sanoi oivaltavasti).

ja diplomi-insinööreistähän nimenomaan löytyy vaikka minkälaisia hiihtäjiä...!

ja ei ikinä uskoisi että kyseessä on diplomi-insinööri.

Mautonta, voi että kun mä inhosin sun lapsen tukkaa jne....

ja jos samalla mitalla antaa takaisin niin sitten on herne erittäin syvällä nenässä

heittäisin takaisin, mutta naureskellen: "Heei, onpas meillä nyt asiat huonosti. Väärää pesuainetta ja huono suola-astia, parilakin vinossa... Mitenkähän me ei olla nyt osattu tehdä yhtään mitään oikein. Onpa hyvä, että otit nämä puutteet esille, niin saadaan nääkin jutut kuntoon." Sanoisin tuon jotenkin ironisesti sellaisella äänensävyllä, että musta ei näkyisi loukkaantuminen vaan huvittuneisuus. Kun eihän tuollaiselle oikeasti voi kuin nauraa.



Jos tyyppi ei ole ihan pimeä, hän saattaa ymmärtää oman käytöksensä ja alkaa pehmetä. Jos taas on pimeä, ei ole väliä. Noin outoa tyyppiä ei kuitenkaan saa muuttamaan käytöstään - mieluummin sitten naureskelee sille jälkeenpäin selän takana. =D Jättäisin kyllä seuraavan kutsun väliin.

olisi, jossain vaiheessa olisin toivottanut rouvalle/herralle hyvää kotimatkaa

on puolison sukulaisisssa joukko maailman rasittavimpia (ja toisaalta ihanimpia) kovaäänisiä, yliaktiivisia besserwissereitä, jotka aina muistavat kertoa MITEN ASIAT OVAT ja miten hupsu ja tietämätön minä olen (en kerro siellä juurikaan ajatuksistani koska en tykkää heidän "huumoristaan" ja toisaalta koska he ovat jo ammattini takia päättäneet millainen olen).



En jaksa kauheasti jäädä vääntämään asioista heidän kanssaan, ovat sitä tyyppiä jotka ovat aina oikeassa ja omakehu haisee ihan jatkuvalla syötöllä. Tiedän myös että heidän perheessään harrastettava jatkuva naljailu ja muille vittuilu on eräänlaista keskinäistä huumoria joka varmaan heille sopiikin ihan hyvin. Itseäni nuo jutut eivät ole toistaiseksi koskaan naurattaneet, mutta tekonauran kohteliaasti mukana ja yritän olla näyttämättä miten pännii/surettaa/loukkaa.



Nuo besserwisserit ovat ammattinsa puolesta määräävissä asemissa joka on varmaan vielä vahvistanut luonteenpiirrettä, jotain vallankäytön makua käyttäytymisessä on, vaikka se onkin olevinaan aina huumoria.



Aistin kuitenkin että he pohjimmiltaan pitävät minusta, ja yritän suhtautua asiaan eräänlaisena "kulttuurierona" perheiden välillä, heillä puhutaan niin ja ovat tottuneet ja karaistuneet siihen, kun minä taas loukkaannun koska perheessämme ei ole harrastettu tällaista leikillään mollaamista. Kyllähän noita sukulaisia aina muutaman päivän jaksaa ja on tosi hauskaakin välillä, mutta pidempi pätkä tekisi tiukkaa...

Aloituksen perusteella jäi vähän epäselväksi, kenen kotona oikein oltiin. Sitten selvisi, että aloittajan kotona (?), ja kyseessä oli vieras joka itse halusi tulla.



Onko se niin vaikea sanoa, että "itsehän me niitä käytämme", myös mahdollisesti yli jääneet kastikkeet, väärät pesuaineet ym.



Oliko kyseessä äitisi, siskosi, anoppisi vai kuka? Miten ei tule ihan heti mieleen, että olisi voinut mies olla?



Jos hän on vanhempi henkilö, voi dementia olla todellinen vaihtoehto. Siinä kun alkuvaiheessa jo ennen muistin heikkenemistä voi tulla muita ongelmia vaikkapa sosiaalisissa taidoissa. Silloin ei enää ihan tarkkaan erota omia ja toisten ihmisten asioita (eikä tavaroita).



Omasta kokemuksesta voin kertoa, että yhtä paha kuin omakehu on itsensä ja oman väen moittiminen ja vähättely, varsinkin kun siihen yleensä liittyy toisten ihmisten vielä pahempi haukkuminen.

Omasta kokemuksesta voin kertoa, että yhtä paha kuin omakehu on itsensä ja oman väen moittiminen ja vähättely, varsinkin kun siihen yleensä liittyy toisten ihmisten vielä pahempi haukkuminen.

Tuo on totta. Ylipäänsä on aina ahdistavaa, jos ei voi keskustella vapautuneesti ja luottavaisesti, vaan täytyy koko ajan joko pitää puoliaan tai varoa naljailuja tai sitten vakuutella toiselle että "ei ei, tehän ootte niin ihania" jne. Että voisi olla porukassa jossa ihmiset arvostavat itseään ja toisiaan eikä ketään yritettäisi kamalasti painaa alaspäin, onkohan utopiaa! No ystävien kanssa tämä toteutuu onneksi ihan hyvin, kaipa siinä on sukulaisiin se ero että ystäväpiiriin kerääntyy omanlaisia tyyppejä, kaikkien sukulaisten kanssa ei välttämättä koskaan löydy yhteistä säveltä. Kai se pitäisi vain hyväksyä ja suhtautua lämmölllä ja huumorilla asiaan.

t-47

Meillä vastavalmistunut, raikas asunto kivalla alueella ja hänellä homeinen pikkukaksio laitakaupungilla: "toi on vinossa, onpas täällä kuuma, miten te jaksatte kun tuo pielessä ja..."



Sukulaislapsella neurologinen häiriö, joka todettu eräällä tämän maan spesialistilla: "MINUN MIELESTÄNI se lapsi on vain kasvatettu kieroon, ei sen aivoissa vikaa ole vaan..."



Kaikesta tietää kaiken ja maallikkona, entisenä kotirouvana, on pätevämpi kuin yksikään lääkäri Suomessa.

Mulla on vähän saman tyylinen kaveri. Tosin sille kaikki on aina väärin - jos ei syö lihaa, se kummastuttaa. Jos syö lihaa, se kummastuttaa.



Tuo vaan ulottuu ihan toisten yksityiselämään, aargh!

Tuo ihminenhän ei selvästikään voi hyvin. Olisin säälivä ja ymmärtävä- antaisin mennä toisesta sisään- toisesta ulos.

Muuten ihana ja kultanen, mutta pullauttelee välillä sammakoita. Meillä myös vastavalmistunut asunto, josta tykätään tosi paljon, niin ekalla visiitillä ihmetteli neljään kertaan, kun terassilla ei ole kaiteita.



Äidille oli kyllä kuulemma kehunut ruokailutilaa ym. jälkeenpäin, mutta meille ei :)Enkä mä yleensä siihen mitenkään reagoi edes, mutta muuton keskellä tosi väsyneenä vähän otti päähän..

Mulle ei kyllä kauaa vittuilis.

Huh, huh, katkaise välit jos mitenkään pystyt. Ei tuollaista kestä pidemmän päälle.