Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mä aion nimenomaan ryhtyä kotirouvaksi/"downshiftaamaan"
25.06.2012 |
jahka saan opiskeluni valmiiksi. Olen vaihtamassa alaa, mutta en sittenkään halua töihin, ainakaan vielä. (Ala kyllä on sellainen, että töitä saan satavarmasti, jos joskus töihin haluan mennäkin.)
Olen ollutkin kotiäitinä, ainoa lapsemme on nyt 8-vuotias. Olin hänen kanssaan kotona siihen asti kunnes hän täytti 4 v.
Meillä mies maksaa melkein kaiken, mutta muhun ei liiemmältä rahaa kulu, koska ensinnäkin olen melkoisen ekologinen ihminen, tykkään nuukailusta ja suorastaan inhoan shoppailua. Jos joskus jotakin tarviikin ostaa, ostan sen kirpputorilta, jos on mahdollista. Korjaan ja teen paljon itse.
Rahan kulutuksestani kertoo paljon se, että silloin kun sain kotihoidontukea, siitä jäi aina säästöön iso osa. En saanut sitä kulutetuksi mihinkään, vaikka maksoinkin silloin osan ruoista, omat vaatteet/hygieniatarvikkeet ja lapsellekin vaatteita yms.
Pidän kotitöistä (koti on siisti, mies taas inhoaa siivousta.. kun olen kotona, miehen ei tarvitse siivota lainkaan), leivon paljon, laitan ruokaa. Minä olen meillä myös se, joka tekee kodin pikkurempat. Isommat tekee taloyhtiö, asumme kerrostalossa omistusasunnossa.
Mies tykkää työssäkäymisestä ja työstään. Olen monta kertaa kysynytkin, eikö hän haluaisi edes ajatuksentasolla olla välillä kotona. Mies sanoo ettei tahdo, hän tykkää käydä töissä.
Vaikka jonkun mielestä eläisin kotona ollessani mieheni siivellä, mä näen asiasta myös toisen puolen (ja onneksi miehenikin) on se miehelle mukavaa tulla siistiin kotiin, ruoka on laitettu, vaatteensa pestään ja viikataan kaappiin, ei tarvitse muistaa/hoitaa lapsen hammaslääkäreitä tai kuskata tätä harrastuksiin tms. Voi keskittyä töihinsä ja vapaa-ajallaan tehdä mitä huvittaa.
Hänen vapaa-aikansa on todellakin hänelle vapaata aikaa :)
Kommentit (20)
olen pitkään ollut kotiäitinä. Kirjoitinkin jo downshiftaus-ketjuun. Meillä on todella perinteinen työnjako ja se sopii kaikille osapuolille, eivätpä ole lapsetkaan valittaneet :) Toki on aina riskinsä, että mies jättääkin tms. mutta ihmettelen suomalaista ajattelutapaa, että maalataan ties mitä uhkakuvia entä jos sittenkin -tyyliin, mutta siinä ei nähdä mitään outoa ja parannettavaa, jos elämä tällä hetkellä on kituuttamista niin töissä kuin kotonakin. Sitä ei pidetä minään "riskinä" jos koko perhe on eloonsa tyytymätön.
Ja aina jos näin kirjoittaa, joku valittaa, ettei kaikkia naisia voi pakottaa 50-luvulle. Ihan kuin joku olisi niin edes väittänyt! Sen sijaan kaikki naiset yritetään ainakin mielipidetasolla pakottaa 2000-luvun oravanpyörään pahoinvointia potemaan, siinä ei nähdä mitään väärää tai epätasa-arvoista. Voi kun me voitaisiin kukin elää omien arvojemme mukaan, monellakin tyylillä voi olla tyytyväinen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen pitkään ollut kotiäitinä. Kirjoitinkin jo downshiftaus-ketjuun. Meillä on todella perinteinen työnjako ja se sopii kaikille osapuolille, eivätpä ole lapsetkaan valittaneet :) Toki on aina riskinsä, että mies jättääkin tms. mutta ihmettelen suomalaista ajattelutapaa, että maalataan ties mitä uhkakuvia entä jos sittenkin -tyyliin, mutta siinä ei nähdä mitään outoa ja parannettavaa, jos elämä tällä hetkellä on kituuttamista niin töissä kuin kotonakin. Sitä ei pidetä minään "riskinä" jos koko perhe on eloonsa tyytymätön.
Ja aina jos näin kirjoittaa, joku valittaa, ettei kaikkia naisia voi pakottaa 50-luvulle. Ihan kuin joku olisi niin edes väittänyt! Sen sijaan kaikki naiset yritetään ainakin mielipidetasolla pakottaa 2000-luvun oravanpyörään pahoinvointia potemaan, siinä ei nähdä mitään väärää tai epätasa-arvoista. Voi kun me voitaisiin kukin elää omien arvojemme mukaan, monellakin tyylillä voi olla tyytyväinen!
kiitos tästä kommentista.
ap
Ensin koululainen, sitten opiskelija, sitten vähän töissä, sitten kotiäitinä, sitten vähän töissä, sitten opiskelija.. Pari hassua vuotta olet ollut jossain töissä ja puhut downshiftaamisesta :D
Mikset puhu siitä, että olet käynyt kouluja aivan turhaan, koska aikomuksesikaan ei ole ikinä mennä töihin.
Mukava että mies on halukas elättämään sinut ainakin nyt kun on vielä työkykyinen eikä kyllästynyt sinuun. Millainen plan b sinulla on siltä varalta, että a) mies kuolee tai b) jää työkyvyttömäksi tai c) jättää sinut? Aiotko ehkä myydä yksitellen kaikki 12 sijoitusasuntoasi?
Voisipa valtio laittaa tällaisille "downshiftaajille" laskun turhasta koulutuksesta.
olen ollu kotirouvana jo yli puoli vuotta. Kun "täällä" vähän aikaa on, näkee kuinka älytöntä just omaisuuden haaliminen on. Odotetaan viikonloppua ja lomaa, elämä on silloin.
En mä sano, että tää on mikään välttämättä pysyvä olotila ja oudointa on, että kertoessani ratkaisusta, joudun selittelemään ja puolustelemaan, vaikka tällä hetkellä tää on meille mahdollista.
Kannattaa ajatella että olemmeko me työtä varten vai työ meitä varten. Ketä muuta kuin jotain optiopomoja se hyödyttää, että hajottaa itsensä jossain persesuristintehtaassa liiallisen työkuorman alle.
Se ei ole downshiftaamista, koska siihen kuuluu tietoinen valinta luopua aiemmasta elintasosta. Mutta muuten kuulostaa ihanalta, että te kumpikin pystytte toteuttamaan itseänne haluamallanne tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olin kotona kunnes lapsi täytti 4 v. Nyt on 8 v. Olen opiskellut pari vuotta nyt. Olin siis pari vuotta töissä ennen opiskeluja, ja myös ennen lapsen saantia olen ollut kyllä työelämässä.
ap
Sinä haluat olla kotona, mies haluaa olla töissä, ja molemmilla on mahdollisuus juuri toivomaansa hommaan. Harvalla onnistuu yhtä hyvin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä haluat olla kotona, mies haluaa olla töissä, ja molemmilla on mahdollisuus juuri toivomaansa hommaan. Harvalla onnistuu yhtä hyvin!
sit kun se mies löytää sen todellisen naisen ja dumppaa ton wanna-be-kotiapulaisen, niin se voi olla kusessa kun sitä konsernin toimitusjohtajan paikkaa ei olekaan niin helppo löytää. Siinä vaiheessa jo siwan kassaksi pääseminen voi olal iaka upshiftaamista
sit kun se mies löytää sen todellisen naisen ja dumppaa ton wanna-be-kotiapulaisen, niin se voi olla kusessa kun sitä konsernin toimitusjohtajan paikkaa ei olekaan niin helppo löytää. Siinä vaiheessa jo siwan kassaksi pääseminen voi olal iaka upshiftaamista
Kuten aloituksessani mainitsin, vaihdan alaa, sellaiselle alalle jossa töitä erittäin todennäköisesti tulee riittämään yllin kyllin, tulevaisuudessakin.
Ja kun siis teen alanvaihdosta, niin mulla on jo yksi ammatti ennestäänkin. Ei mikään huono tilanne, JOS mun mieheni nyt sit sattuisikin dumppaamaan mut joskus ja "joutuisin" takaisin työelämään :D
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ettet juurikaan eläkettä tule saamaan.
tai nuorempi saamaan sitten enää mitään eläkkeitä...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö tuossa ole vähän semmoinen perinteinen meininki - sanan myönteisessä merkityksessä? Perhe muodostaa kokonaisuuden, jossa toinen vanhemmista käy työssä ja ansaitsee elannon, toinen huolehtii lapsesta ja siitä työssäkävijästä. Tämä kai on juuri perheen sisäistä työnjakoa, ja uskoisin, että monikin lopulta arvostaisi tällaista enemmän kuin sitä kiireistä omaisuudenhaalintaa, johon monien perheiden elämä näyttää perustuvan.
Nyky-yhteiskunta vain ei ole menneiden vuosikymmenten Suomi, jossa työtä ja ansiota oli varmasti kaikille halukkaille. Siinä mielessä ap:n ehkä kannattaisi jonkin verran pysytellä työelämässä kiinni. Ei sitten putoa ihan tyhjän päälle, jos mies haluaa erota tai joutuu kerta kaikkiaan kilometritehtaalle tahi sairastuu vakavasti.
Arvostan kuitenkin kovasti ap:n valintaa. Siinä perhe tekee yhteistyötä eikä kilpaile keskenään.
Eikö tuossa ole vähän semmoinen perinteinen meininki - sanan myönteisessä merkityksessä? Perhe muodostaa kokonaisuuden, jossa toinen vanhemmista käy työssä ja ansaitsee elannon, toinen huolehtii lapsesta ja siitä työssäkävijästä. Tämä kai on juuri perheen sisäistä työnjakoa, ja uskoisin, että monikin lopulta arvostaisi tällaista enemmän kuin sitä kiireistä omaisuudenhaalintaa, johon monien perheiden elämä näyttää perustuvan.
Nyky-yhteiskunta vain ei ole menneiden vuosikymmenten Suomi, jossa työtä ja ansiota oli varmasti kaikille halukkaille. Siinä mielessä ap:n ehkä kannattaisi jonkin verran pysytellä työelämässä kiinni. Ei sitten putoa ihan tyhjän päälle, jos mies haluaa erota tai joutuu kerta kaikkiaan kilometritehtaalle tahi sairastuu vakavasti.
Arvostan kuitenkin kovasti ap:n valintaa. Siinä perhe tekee yhteistyötä eikä kilpaile keskenään.
Joo, siis hei, ihan totta: siis MIKÄÄN ei ole tärkeämpää kuin tää koti-uskonto-isänmaa-rintamalinjan nostaminen takaisin naisen tärkeimmäksi uranuoleksi.
Vedetään tytöt yhtä köyttä tonne menetettyyn kulta-aikaa päin, niin asiat on kohta ihanasti! EI muuta kuin essu ylle ja kiillottamaan perintöhopeita!
Mun ainoo toive oisi ettei nää kotinaiset menisi viemään opiskelupaikkoja ennen kuin päättävät taantua tähän 50-luvun Suomelan perhe -idylliin. TAantukaa ilman sitä vaihetta, että veronmaksamien rahoilla hankitte koulutukset joita ette sitten käytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun ainoo toive oisi ettei nää kotinaiset menisi viemään opiskelupaikkoja ennen kuin päättävät taantua tähän 50-luvun Suomelan perhe -idylliin. TAantukaa ilman sitä vaihetta, että veronmaksamien rahoilla hankitte koulutukset joita ette sitten käytä.
Kun kertoo jäävänsä kotiäidiksi/kotirouvaksi/pois työelämästä pidemmäksi aikaa, alkaa ensimmäiseksi huuto siitä, mitä oikein aiot tehdä kun mies jättää ja jäät tyhjän päälle. Sitten jos varulta hankkii ammatin tms. niin toinen joukko huutelee veronmaksajien rahoilla hankitusta turhasta koulutuksesta.
Voi voi... Karavaani kulkee ja koirat haukkuu...?
ap
kerran tekee vapaa-ajallaan mitä huvittaa?
Eihän tuossa tosissaan mitään, jos itse olet tyytyväinen. Meillä asetelma muuten sama, mutta minä olen thtomattani kotirouva (=työtä ei löydy), en tykkää mistään kotihommista, en ole ekologinen. Lapsista tietty tykkään ja heidän kanssaan olosta nautin, mutta muusta en. Kun olin töissä meillä kävi siivooja ja hyvä niin. Nyt olen ihan hemmetin turhautunut. Olisi ihana olla tuollaista kotityyppiä kuin sinä, kyllä voisi koko perhe paremmin. Avioliittohan on yhteisyritys ja kyllä miehelläsi on siinä hyvät oltavat. Itse asiassa mulle kelpaisi hyvin tuollainen järjestely, siis että olisin miehesi asemassa. Unelma :)
onneksi :) (ja tietenkin munkin kanssa).
Mutta siis tarkoitin että hänellä ei ole töiden jälkeen mitään pakollisia velvollisuuksia, esim. siivousta, pyykkäystä, remppaa tms. mitä yleensä molemmille riittää illoiksi, jos molemmat käy töissä.
Olen tosissani tyytyväinen tähän järjestelyyn, mä saan tehdä mitä haluan/mikä omimmalta tuntuu, ja mies saa tehdä mitä haluaa/mikä hänestä omimmaltaan tuntuu.
ap
Niin mistä sä downshiftaat kun et alunperinkään ole ollut työssä vaan opiskellut?
Ap varmaan kuvittelee, että jos on suuret luulot itsestään, ja kyvyt riittää häen omissa teorioissaan sanotaanko vaikka ison konsernin toimitusjohtajaksi mut hän päättää et käyttää valtavan lahjakkuutensa sittenkin mieluummin tsikikoneen täyttöön ja sohvatyynyjen asetteluun kotina, niin se on niin cu downshiftaamista
Alue: Aihe vapaa
Muakin kiinnostaa ala, johon voi opiskella kahessa vuodessa ja töitä riittää. Joku muu kun lähihoitaja pliis.
t. työtön