Lue keskustelun säännöt.
Onko kenenkään mies lopettanut juomista?
25.06.2012 |
Siinäpä se.
Eroa tässä tekemässä miehen juomisen takia, ja itsellä vielä pieni toivonkipinä, jos kuitenkin lopettaisi juomisen.
Vaikka uskon ettei taida lopettaa, lupasi olla juhannuksen selvinpäin, mut toisin kävi.
Kommentit (21)
mut syöpäsairas ei sairastuta läheisiään niin kuin alkkis tekee.Jokainen alkkis sairastuttaa n.8 läheistään,jotkut enemmän jotkut vähemmän.
Mielestäni on loukkaavaa verrata syöpäsairasta alkkikseen.
Häpeä!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
viikonloppuisin. Kai tuo jotenkin häpeää itseään kuitenkin ja ryyppykavereitaan, sillä ei laske vanhempiaan käymään ilman kunnon ennakkovaroituksia. Vanhemmat eivät hyväksy alkoholin käyttöä lainkaan. Minusta tuo on jotenkin kaksoiselämää, sillä jos juo, niin miksi peitellä sitä, aikuinen ihminen kun on. Tai sitten pitäisi olla juomatta.
En usko. Kovat on taas puheet ja anteeksi pyytelee ja lupailee hyvitrykset ja kuut taivaalta.
Jos jatkan, niin jatkan juomisesta huolimatta. Toivon olen jo menettänyt.
Ei mies koskaan paljoa ole juonut mutta nykyään juo muutaman oluen kerran kuudessa kuukaudessa.
Mietin, onko totaalilopettaminen ainoa mahdollisuus vai voiko alkoholinkäyttöä rajoittaa, kuten mies itse uskoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
me lopetettiin molemmat, koska käyttö karkasi käsistä. Meillä ei juoda pisaraakaan enää ja elämä on sata kertaa mukavampaa!
oli alkoholisti, lopetti juomisen kun eka lapsi oli 1 v ja on sen jälkeen ollut selvinpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketään ei saa lopettamaan juomista jos ei se itse halua. Pakottamalla saatu raittius ei kestä, painostuksen edessä voi olla jonkun aikaa juomatta, mutta ei lopullisesti raitis. Eikä se pakotettu raittius ole hauskaa, siinä paukkuu hermot kaikilta.
Anna miehesi itse päättää juomisestaan, niin hän tekee joka tapauksessa. Kerro mitkä seuraukset ovat jos hän jatkaa. Jos uhkaat lähteä, toteuta se myös. Eroa ei tarvitse heti laittaa vireille vaikka muuttaisikin erilleen.
Miehen pitää itse haluta lopettaa ja hakea apua.
ensimmäistä kertaa n. 17 vuotta sitten, oli vajaa viisi vuotta raittiina, sitten sortui taas ja joi vajaan vuoden (asuimme sen aikaa erossa), ja sen jälkeen ollut jo yli kymmenen vuotta raittiina.
Oikein ihana mies, ja hyvin on mennyt kaikki nämä raittiit vuodet, mutta ei se raittius helpolla löytynyt (mies ollut useankin kerran katkolla, käynyt avomyllyhoidon ja yhdessä vaiheessa usean kerran viikossa AA:ssa, nykyään käy enää satunnaisesti silloin tällöin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mies sanoo että pitäisi ja lupaa vähentää, mut ei vähennä. Itse olen kanssa sitä mieltä että lopettaa pitäisi kokonaan ja et pelkkä vähentäminen ei onnistu, ku kerran se viinanhimo on. Niinkuin joku yllä kirjoitti.
Kiva, että joku on onnistunut lopettamaan, on se hienoa :)
Itseä harmittaa kovin kun selvinpäin tä elämä olis niin mukavaa, mut toisen juominen aina pilaa hyvän fiiliksen. Sen juomisenkin tietää aina etukäteenkin ni oikeastaan se varjostaa ihan koko ajan.
ap
ensimmäistä kertaa n. 17 vuotta sitten, oli vajaa viisi vuotta raittiina, sitten sortui taas ja joi vajaan vuoden (asuimme sen aikaa erossa), ja sen jälkeen ollut jo yli kymmenen vuotta raittiina.
Oikein ihana mies, ja hyvin on mennyt kaikki nämä raittiit vuodet, mutta ei se raittius helpolla löytynyt (mies ollut useankin kerran katkolla, käynyt avomyllyhoidon ja yhdessä vaiheessa usean kerran viikossa AA:ssa, nykyään käy enää satunnaisesti silloin tällöin).
pitiki käydä ns. pohjalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun vaihtoehdot olivat se tai ero. Vajaa vuosi on mennyt ihan hyvin vaan nyt alkaa taas karata miehellä homma käsistä. Olen jo muutamaan kertaan maininnut asiasta ja jos ei ala tuottaa tulosta on pian edessä keskustelu siitä mikä miehelle onkaan tärkeää. Ihan itse saa kyllä valita jokaviikkoisen juomisen ja perheensä väliltä. Molempia ei voi saada.
Ensimmäinen liitto loppui, kun mie ei voinut olla ilman. 5kk yritti. Kuoli sittemmin hukkumalla vaikeasti alkoholisoituneena.
Nykyinen onollut pisimmillään juomatta 10kk, mutta palaa aina juomiseen. En jaksa välittää enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että lopettaa. Jos on alkoholisti niin valehtelu on toinen luonto. Itsellä siis äiti dokaa joten valitettavasti olen tutustunut alkoholistin "sielunelämään". Itse en ainakaan luota kun ei ole mitään takeita. Juoppo tuhoaa koko perheensä, ei vain vaimoa/miestä.
Itse juon harvoin ja silloinkin 1-2 olutta tai siideriä. Olen myös sanonut miehelle, että voisin jättää alkoholin kokonaan, sillä alkoholilla ei ole minulle merkitystä PAITSI miehen juomisen muodossa. Mies totesi tähän minun täysraittiuteeni, että senkun, mutta ei pidä puuttua hänen juomiseensa.
Miehen aiempi liitto päättyi eroon ja alkoa on ilmeisesti käyttänyt silloinkin. EX-vaimon kertoi olleen narsisti, joka kyttäsi.
Miehen kavereilta on joskus tullut mainintaa, että mies viihtyy arkisinkin baareissa, ellen ole hänen luonaan. Asumme eri osoitteissa.
Alkaa todellakin pänniä jokaisen viikonlopun viini, olut, terävät. Jos käymme baarissa, ehtii juoda triplamäärän illassa minuun verrattuna ja ottaa tiskillä teräviä minulta salassa.
Hälyttävää oli, kun miehen alaikäinen poika sanoi ennen eräitä juhlia, että katso, ettei isi juo liikaa. Kerroin tästä miehelle, johon hän totesi, että leikillään se poika niin sanoo. Mitä mieltä tuosta voisi olla?
Ei aiempaa kokemusta alkon käyttäjistä läheisessä ihmissuhteessa, joten ihmeissäni olen.
Kiitos, jos joku jaksaa kommentoida tähän.
ensimmäistä kertaa n. 17 vuotta sitten, oli vajaa viisi vuotta raittiina, sitten sortui taas ja joi vajaan vuoden (asuimme sen aikaa erossa), ja sen jälkeen ollut jo yli kymmenen vuotta raittiina. Oikein ihana mies, ja hyvin on mennyt kaikki nämä raittiit vuodet, mutta ei se raittius helpolla löytynyt (mies ollut useankin kerran katkolla, käynyt avomyllyhoidon ja yhdessä vaiheessa usean kerran viikossa AA:ssa, nykyään käy enää satunnaisesti silloin tällöin).
pitiki käydä ns. pohjalla?
eli sai potkut töistä ja avovaimo (=minä) jätti, mutta otin takaisin kun meni katkolle ja hoitoon. Työstäkin sai ihan hyvän työtodistuksen, pomo piti miehestä, sanoi vaan että työpaikan menettäminen on sen oman edun mukaista, kuten olikin, sitten vasta tajusi lopettaa. Mies jatkoi sitten raitistuttuaan kesken jääneita opintojaan, sai hyvän työn jne. Tokalla kerralla ei mennyt niin pitkälle, sai vain varoituksen töissä, ja kun onnistui kokonaan lopettamaan, on pikkuhiljaa edennyt eikä kukaan ole muistellut menneitä, kaikki vaan tietää sielläkin, että mies on raitis.
Mutta vaikka mies ns. kävi pohjalla, niin ei sen naamista nähnyt sitä juomista silloinkaan, kun se joi, koska se oli vielä nuori ja hyväkuntoinen, ei kukaan tahtonut oikein edes uskoa, että sillä oli alkoholiongelma. Ei edes lääkäri, kun mies joskus yritti lääkäriltä kysellä, juokohan hän liikaa... (paitsi siinä vaiheessa, kun oli juonut monta päivää putkeen, mutta ei se silloin ketään tuttuja tavannutkaan, minä näin sen muutaman kerran, kun autoin sitä menemään katkolle)
jos et halua läheisriippuvaiseksi.
joka paikassa etenkin täällä av-palstalla kun toitotetaan että alkoholisti pitää jättää nyt ja heti.
Jotenkin musta tuntuu että toi mies voisi vaikka helpottua siitä että ero tulisi. Ei olisi enää kukaan paheksumassa hänen juomistaan ja voisi juopotella rauhassa.
Eilen ensimmäisen kerran uhkasin erolla suutuspäissäni. Ja se tuntus kyllä hyvältä sanoa se ääneen ku monta kuukautta sitä pohtinut. Tuskin se mies siitä raitistuu, mutta tietää ainakin et, jos jatkaa, niin ero ihan satavarmasti tulee.
Surettaa niin kovin hänen juomisensa, surettaa myös että tunnistan itsestäni kaikki merkit miten yleensä puhutaan alkoholistien puolisoista.
ap
joka paikassa etenkin täällä av-palstalla kun toitotetaan että alkoholisti pitää jättää nyt ja heti.
Jotenkin musta tuntuu että toi mies voisi vaikka helpottua siitä että ero tulisi. Ei olisi enää kukaan paheksumassa hänen juomistaan ja voisi juopotella rauhassa.
Eilen ensimmäisen kerran uhkasin erolla suutuspäissäni. Ja se tuntus kyllä hyvältä sanoa se ääneen ku monta kuukautta sitä pohtinut. Tuskin se mies siitä raitistuu, mutta tietää ainakin et, jos jatkaa, niin ero ihan satavarmasti tulee.
Surettaa niin kovin hänen juomisensa, surettaa myös että tunnistan itsestäni kaikki merkit miten yleensä puhutaan alkoholistien puolisoista.
ap
Muista ap, että alkoholiriippuvuus on sairaus. Siihen löytyy hoitoa. Ethän jättäisi syöpäsairastakaan? Toki alkoholistin pitää myöntää se sairautensa, jota muuten kiistetään loppuun asti. Eli jos ukko ei tätä sairautta myönnä niin keinot on vähissä.
Minä olen itse toipunut alkoholistinainen. Kuinka monta kertaa mies on katsellut mua tärisevänä, oksentelevana raakkina. Pitänyt hiuksia oksennellessani viikon putken jälkeen. Ottanut pankkikortin ja rahat pois, pitänyt lähellään. Vuosi sitten se loppui, marssin AA-palaveriin ja se oli helpotus nähdä, että ihan "tavallisia" ihmisiä siellä on. Raitistuminen pelasti liittomme. Kunpa teille kävisi samoin.
En osaa minäkään tämän konkreettisempaa neuvoa antaa. Mutta kyllä, raitistumisia tapahtuu :)
Vaimo on aika väsynyt minun juomiseeni. Alkoholiongelmainen selvästi olen ja sen tiedostan. Mutta kun ei vaan pysy se mopo hanskassa. Jos otan yhden, kaikki on ok. Mutta jos otan kaksi tai kolme, on olo sellainen, että myisi vaikka mummonsa, jos saa lisää alkoholia. Ja mulla ei tule sellaista oloa, että "no nyt riittää ja taisi olla tässä tältä päivältä". Lisää tekee mieli koko ajan, oli kunto sitten millainen tahansa. Pyrin ihan aidosti lopettamaan, mutta toistaiseksi on lipsahduksia tullut.