Lue keskustelun säännöt.
Aivan ihastuneena
25.06.2012 |
Auttakaa minua.
Kovin on ehkä klassinen tilanne mutta kerron sen kuitenkin ja toivon saavani uutta näkökulmaa itselleni tähän asiaan.
Tämä on kuin huonosta b-luokan leffasta, mutta totta joka sana. Lyhyesti siis. Olen ihastunut kovasti lastenhoitajaamme. Hän oli meillä vuoden töissä, ja nyt jo pitkään ollut muualla, mutta ystävystyimme ja meillä synkkasi hurjan kivasti heti alusta asti. Nyt kun hän ei enää ole meillä, ikävöin häntä kovasti ja aina kun näemme, olen kuin tulisilla hiilillä. Tilannetta ei toki helpota se että hän tietää asiasta ja lienee jonkin verran ihastunut myös minuun. Yhtään mitään meidän välillämme ei ole tapahtunut, mutta silti olen aina ihan sydän sykkyrällä kun hänet näen. Miten pääsen asiasta yli, ei minulla ole mitään tarvetta häneen ihastua eikä näin ollen tarvetta pettää eikä jättää. Toisaalta en ystävääni sen takia halua kokonaan hylätä (ja kylässä hän käy kuitenkin, koska on myös vaimoon ystävystynyt). Että voi olla mutkikasta.
Kommentit (26)
teillä tuntuu olevan todella hieno suhde. Ihailtavaa avoimuutta ja kykyä keskustella vaikeistakin aiheista. Upeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihastuminen on kamalaa ja kaikesta väitetystä huolimatta tunne ei yleensä mene ohi jos toinen osapuoli ei tee mitään katastrofaalisen inhottavaa. Muuten tunne säilyy eikä auta etäisyyden ottaminen eikä mikään. Ihminen on niin eläin että toimii vaistojensa mukaan.
Ei se kamalaa ole, mutta tilannehan on mutkikas. Minulla on vaimo, jota rakastan, eikä ole tarvetta eikä aikomusta tehdä tämän ihastuksen eteenpäin viemiselle mitään, mutta kun tilanne ei ota laantuakseen. Se mietityttää ja se rassaa. Koska kyseessä on kuitenkin yhteinen tuttu, en oikein katso järkeväksi siitä vaimonkaan kanssa puhua. Vai kannattaisiko?
Mutta tilanteesi on hankala, kun tiedän kokemuksesta että ei ihastus mene ohi tuosta vaan, se voi jatkua vaikka kuinka kauan.
keski-ikäinen nainen, eipähän ainakaan tarttis ihastua
tunteet ei ehkä viilene koskaan. Elämässä tulee vastaan ihmisiä jotka aiheuttaa voimakkaan kemiallisen reaktion. Etäisyyskään ei usein auta vaan saattaa vahvistaa tunteita kuten tuuli sammuttaa pienen liekin mutta kasvattaa suuren.
En ikinä sanoisi puolisolle mitään, sillä se on suuri loukkaus. Ehkä mailaisin tai tekstaisin ihastuksen kohteelle asiallisesti tunteistani ja pyrkisin keskustelun kautta pääsemään tilanteen harraksi. Kahden kesken en uskaltaisi puhua.