Pitääkö kummeiksi pyytää pariskunnasta AINA molemmat? ov

niin ainakin itse tekisin.

onko ihan kamalaa, jos kummiuden myötä tutustut myös tämän ystäväsi mieheen ja sinun miehesi heihin?

Eri asia jos olisitte kaikki hyvin tuttuja keskenänne ja viettäisitte paljon aikaa yhdessä ja silti pyytäisi vain toista.

pyysi miestäni kummiksi, mutta ei minua.

Mies hämmentyi ja kieltäytyi :D

Itse olen ystäväni lapsen sylikummi ja mieheni oli vain vieraana. Ei siinä mitään. Ainakin jos erottais ei miehelläni jäisi velvotteita sillä se on minun kummilapseni. Vaikka yhdessähän me hoidetaan nyt toki sitä kummiusasiaa ja lahjat ostetaan yhdessä jne.



Mä en vaan ymmärrä miksi joku esim loukkaantuisi siitä että miestä ei pyydetä kummiksi tai naista...

tuli pyyntö kummiksi vain minulle. Minusta ihan ok ja vanhempien oma asia keitä pyytävät. Miehen sisko pyysi myös aikoinaan vain miehen poikansa kummiksi. Sitä vähän ihmeteltiin, mutta eipä tuo asia mulle kuulu. Syntäreillekin kutsuvat vain miehen, ei edes meidän lapsia vaikka samaa ikäluokkaa heidän lastensa kanssa.

sehän nyt on "muodollisuus" joka ei merkitse mitään. Miksi jonkun pitäisi ryhtyä ko. hommaan??

Missään muualla kuin av:lla en ole törmännyt tähän "kyllä sitä nyt pitää molemmat pyytää kummeiksi kun eihän se muuten toimi". Ihme sontaa.

minusta ihan ok varsinkin tilanteessa, jossa ette sitä puolisoa kovin hyvin tunne (voisi olla hänellekin outoa). Eri juttu sitten nämä läheiset ihmiset, esim. jos oman tai puolison sisaruksen pyytää kummiksi niin musta on kohteliasta, että myös tämän puolisoa pyydetään (jos kuitenkin ollaan läheisiä).

kummi kuuluu kirkkoon. Omalla lapsellani on 3 kummia ja kaikki ovat kutsuttu yksittäisinä ei pariskuntina. Meillä nuo 3 ihmistä ovat niitä läheisimpiä ja pisimpään muuteenkin elämässämme olleet mukana jo ennen lapsia. Ihmiset kun tuppaavat eroamaan (kuten meidänkin kummeista yksi) niin ikävä sitten yrittää pitää niitä ex-ihmisiä siinä lapsen elämässä mukana.

kummi kuuluu kirkkoon. Omalla lapsellani on 3 kummia ja kaikki ovat kutsuttu yksittäisinä ei pariskuntina. Meillä nuo 3 ihmistä ovat niitä läheisimpiä ja pisimpään muuteenkin elämässämme olleet mukana jo ennen lapsia. Ihmiset kun tuppaavat eroamaan (kuten meidänkin kummeista yksi) niin ikävä sitten yrittää pitää niitä ex-ihmisiä siinä lapsen elämässä mukana.

En minä ainakaan oleta, että jos me mieheni kanssa erotaan, ystäväni alkaa väkisin pitämään miestäni kummilapsemme elämässä mukana.

oikeasti. Jos vähänkin tuntuu siltä että ette halua sitä tuntemattomampaa osapuolta pyytää kummiksi niin älkää pyytäkö. Jooko?

Ei siinä ole oikeasti mitään järkeä pyytää jotain ventovierasta lapselleen kummiksi. Tutustua voi muillakin tavoilla. Tosin järkevä aikuinen kieltäytyy "kunniasta" (koska eihän tuo ole mikään kunnia enää, vaan sitä tuntemattomampaa on käytännössä pyydetty pakosta kummiksi, vähän kuin kaupanpäällisiksi), itsekin tein niin kun miehen ystäväpariskunta sai lapsen ja he pyysivät meitä kummeiksi. Minä sanoin kiitos ei ja mies sanoi kyllä. Ei siinä sen kummempaa ja pariskunnasta näki että he olivat helpottuneita kun kieltäydyin.



Kuitenkin. Ei ole pakko pyytää sitä puolisoa kummiksi. Omasta mielestäni kummeiksi valitaan sellaiset ihmiset joihin vanhemmat luottavat ja joita he arvostavat.

Jos pariskunnasta toinen ei edes kuulu kirkkoon, ei sitä voi oikeen kummiksi pyytää.

Kiität itseäsi myöhemmin, kun et pyydä kohteliaisuussyistä kummiksi ihmistä, jota et oikeasti halua lapsesi kummiksi.

Mutta nyt eräs tuttava sanoi että hän pyysi lapsuuden ystävänsä eikä tämän miestä koska ei ollut häntä koskaan tavannutkaan.



Ei ole ollenkaanpois suljettua että miehet toisiinsa tutstuisi mutta ovat vain niin eri planeetalta että olisi luultavasti aika vaivaantunutta keskustelua heillä.



Minä kyllä olen miestä usein tavannut kun heillä olen kylässä ollut ja on nämö miehetkin siis tavanneet toisensa kun pienellä paikkakunnalla asutaan.





Ap

Ei siinäkään tapauksessa, että tuntisitte miehen hyvin. Ihan itse saattaa päättää kummeista ;)



Meillä miehen sisko pyysi vain miestäni kummiksi, mies suostui. Kukaan ei suuttunut eikä asiasta jäänyt mitään pahaa meidän välille :)

niin itse olen ollut aina sitä mieltä että molempia kuuluu pyytää

Vierailija - 25.06.12 01:21 (ID 15094595)





Pakko ei ole pyytää ketään ketä ei halua ja järkeäkin saa käyttää niin pyydettäessä kuin kieltäytyessä.

kummi kuuluu kirkkoon. Omalla lapsellani on 3 kummia ja kaikki ovat kutsuttu yksittäisinä ei pariskuntina. Meillä nuo 3 ihmistä ovat niitä läheisimpiä ja pisimpään muuteenkin elämässämme olleet mukana jo ennen lapsia. Ihmiset kun tuppaavat eroamaan (kuten meidänkin kummeista yksi) niin ikävä sitten yrittää pitää niitä ex-ihmisiä siinä lapsen elämässä mukana.

ja on käynyt rippikoulun.

vastaavasssa tilanteessa ystävältä, että haluaako hänen siippaansakin kummiksi (ei halunnut). Jos puoliso olisi jotenkin vastenmielinen, niin sitten varmaan vaan pyydettäisi sitä ytsävää, mutta jos hänessä ei ole muuta vikaa kuin että ei tunneta häntä hyvin, niin sitten kumpi tahansa kävisi meille.

Pyysin ystävääni ja entisyä naapuriani lapsemme kummiksi, tiedämme toki hänen miehensä mutta tämän naisen kanssa ystävystyimme hyvin ja kun muutimme pois ystävyytemme jatkui. Ei pyydetty miestä kun emme ole paljon nähneet tms. Lisäks pyysimme vain miehen siskoa eikä hänen miestä vaikka olemne heidän lapsen kummeja molemnat koska kun lapsemme syntyi heillä meni huonosi ja meihen sisko puhui jatkuvasti siitä kuinka kohta jättää tämän miehen jne niin olis ollu hölmöä pyytää miestä joka kohta lähdössä koko suvusta. No ei kyllä tämä pai eronnutkaan jten onha se vähä hassua kun tämä sisko on vaan kummi muttei mies, tosin heidän suhde on nyt koko ajan sellanen etä ovat eroomassa ja riitelyä vaan ...