Raskaana lasi viiniä
Mitä mieltä olette?
http://www.iltalehti.fi/nainen/2012062015739561_na.shtml
Kommentit (22)
Miten tuota edes voi tutkia, eihän sellaista riskiä voi ottaa että tutkimuksessa sadoille tai tuhansille naisille juotettaisiin raskausaikana viiniä.
Maailmassa on maita, joissa on tapana juoda ruokajuomana viiniä tai olutta. Vaikka niissä ei paljon prosentteja olisi, niin alkoholia varmaan odottaja saa raskausaikana enemmän kuin mitä yksi tavallinen lasillinen sisältää.
Onko jonkun elämä kännistä kiinni. Ja jos on niin epäilen että pikkukänni ei riitä.
En usko, että silloin tällöin juotu yksi alkoholiannos vaarantaa sikiön terveyttä, mutta silti jostain syystä en halunnut juoda raskauaikana sitä yhtäkään annosta. Maistoin kyllä suullisen jonkin kerran.
Imettäessäni olen ottanut sen yhden annoksen kyllä.
Onko jonkun elämä kännistä kiinni. Ja jos on niin epäilen että pikkukänni ei riitä.
yhden annoksen alkoholia, sitä ei kyllä kännin takia otea.
#6
Eihän alkoholi kuulu pienelle ihmiselle.
n. 4-6cl viiniä ruuan kanssa. Hitaasti nautittuna tämä määrä ei juurikaan nosta veren alkoholipitoisuutta, joten ei siitä silloin sikiöönkään hääppöisiä määriä mene.
Maailmassa on maita, joissa on tapana juoda ruokajuomana viiniä tai olutta. Vaikka niissä ei paljon prosentteja olisi, niin alkoholia varmaan odottaja saa raskausaikana enemmän kuin mitä yksi tavallinen lasillinen sisältää.
Itse asun sellaisessa maassa ja kyllä raskaana olevia kehotetaan pitämään nollalinja alkon kanssa. Ei lasiakaan.
Ja se viini ei ole yhtään terveellisempää kuin votkapaukku - kaikkihan tällä palstalla muka juovat "lasin viiniä ruuan kanssa". Totuus lienee toinen.
Pitäisiköhän alko-ongelmaansa ruveta hoitamaan, jos ei edes raskauden aikana voi olla ilman?
Ainakaan itse en tällaista huomannut viimeksi Italiassa käydessäni.
Isot kampanjat viininjuontia vastaan kyllä huomasin teksteillä "Kun äiti juo, vauva juo".
Nuorempana olin vaihto-oppilaana toisessa "viinimaassa" eli Ranskassa ja kyllä sielläkin viiniä raskausaikana juovia naisia paheksuttiin.
Ontuvia argumentteja.
nollalinjan raskausaikoina, muuten kyllä juon pari olutta muutamana iltana viikossa.
Ei kyllä edes tehnyt mielikään mitään alkoholipitoista.
yhden lasillisen kuoharia, äitien pvänä yhden lasin punaviiniä pihvin kanssa ja joskus juon saunakaljan tai siiderin ja ilman huonoa omaa tuntoa. Yks tai kaks annosta viikossa niin voi ihan maalaisjärjellä miettiä paljonko siitä määrästä tulee haittaa :D
ekan kohdalla olin ehdottomampi, tämä on viimeinen raskauteni joten en jaksa niin nipottaa :)
yhden lasillisen kuoharia, äitien pvänä yhden lasin punaviiniä pihvin kanssa ja joskus juon saunakaljan tai siiderin ja ilman huonoa omaa tuntoa. Yks tai kaks annosta viikossa niin voi ihan maalaisjärjellä miettiä paljonko siitä määrästä tulee haittaa :D
ekan kohdalla olin ehdottomampi, tämä on viimeinen raskauteni joten en jaksa niin nipottaa :)
sille vauvalle se on kuitenkin ensimmäinen ja ainoa. :(
Tässä linkki juttuun joka koskee alkoholinkäyttöä raskaana.
Minä nautin lasin viiniä lauantai-iltaisin. Lasillinen ei humalaan vie ihmistä. Ulkomailla esikoista odottaessani minulle neuvottiin ettei viikossa saa ylittää kuutta annosta. Itse en kyllä niin paljon joisi mutta nämähän ovat tottumus kysymyksiä.
Tässä linkki juttuun joka koskee alkoholinkäyttöä raskaana.
Minä nautin lasin viiniä lauantai-iltaisin. Lasillinen ei humalaan vie ihmistä. Ulkomailla esikoista odottaessani minulle neuvottiin ettei viikossa saa ylittää kuutta annosta. Itse en kyllä niin paljon joisi mutta nämähän ovat tottumus kysymyksiä.
Sori!
Linkki siis tässä:
http://news.discovery.com/human/alcohol-drinking-pregnant-women.html
Kannattaa lukea vaikka onkin hieman pitkä teksti.
"Ihminen on mestari jättämään huomiotta sellaiset vaarat, joita hän ei halua ottaa huomioon. Tilalle hän hakee syntipukkeja vaaroista, joista voi syyllistää muita. Valistuksella on vaikea korjata tällaisia asenteita.
Hyvä esimerkki on keskustelu syrjäytymisestä ja poikien kehittymisestä aggressiivisiksi, itsetuhoisiksi ja kyvyttömiksi näkemään tilanteita muiden silmin. On aivan ilmeistä, että poikien ongelmiin vaikuttaa moni tekijä, mutta oireellista on se, minkälaisia syitä julkisuudessa käsitellään ja minkälaisia ei. Vikaa haetaan viranomaisten toiminnasta ja sosiaalisen tuen puutteesta tai koulusta, joka johtaa huonoon itsetuntoon. Viime kädessä päädytään päivittelemään perheiden vaikeuksia ja hajoamisia.
Mutta hetkinen. Puoli vuosisataa sitten ei ollut kuultukaan koulupsykologeista. Sosiaalinen tuki tuli suvulta ja lähiympäristöltä, jos oli tullakseen. Miksi siis ongelmat ovat pahentuneet? Miksi perheet hajoavat juuri nyt?
Yksi varma asia, joka on muuttunut selvästi puolen vuosisadan aikana, on alkoholin kulutus. Se on kasvanut 50 vuoden aikana noin nelinkertaiseksi asukasta kohti.
Monesti sanotaan, että alkoholia juodaan, koska on henkistä pahoinvointia. Pitäisi voida myös kysyä, onko pahoinvointia siksi, että alkoholia juodaan. Tämä kysymys on kuitenkin tabu.
Alkoholin ongelma on riippuvuuden kehittyminen, joka on sitä todennäköisempää, mitä säännöllisemmin keskushermosto altistuu alkoholille. Siksi ei ole itsestään selvää, että alkoholin päivittäinen käyttö olisi turvallisempaa kuin viikonloppukäyttö. Ranskalaisten juomatapoihin vedottaessa pitää muistaa, että viinimaissa on juotu viiniä tuhansia vuosia. Herkimmin alkoholisoituvat ihmiset ovat vähitellen kuolleet pois jatkamasta sukuaan.
Alkoholi on kohtalokasta alkuperäiskansoille, joille se on uusi asia. Tämä näkyy hyvin intiaanien ja inuittien kohtalosta. Alkuperäiskansojen sanotaan alkoholisoituvan, koska heidän maansa on ryöstetty ja elinkeinonsa tuhottu. Pitää kuitenkin uskaltaa kysyä myös toisinpäin: kuinka paljon heidän kulttuuriansa on tuhonnut valkoisen miehen tuoma alkoholi?
Ihminen on mestari jättämään huomiotta sellaiset vaarat, joita hän ei halua ottaa huomioon. Tilalle hän hakee syntipukkeja vaaroista, joista voi syyllistää muita. Valistuksella on vaikea korjata tällaisia asenteita.
Hyvä esimerkki on keskustelu syrjäytymisestä ja poikien kehittymisestä aggressiivisiksi, itsetuhoisiksi ja kyvyttömiksi näkemään tilanteita muiden silmin. On aivan ilmeistä, että poikien ongelmiin vaikuttaa moni tekijä, mutta oireellista on se, minkälaisia syitä julkisuudessa käsitellään ja minkälaisia ei. Vikaa haetaan viranomaisten toiminnasta ja sosiaalisen tuen puutteesta tai koulusta, joka johtaa huonoon itsetuntoon. Viime kädessä päädytään päivittelemään perheiden vaikeuksia ja hajoamisia.
Mutta hetkinen. Puoli vuosisataa sitten ei ollut kuultukaan koulupsykologeista. Sosiaalinen tuki tuli suvulta ja lähiympäristöltä, jos oli tullakseen. Miksi siis ongelmat ovat pahentuneet? Miksi perheet hajoavat juuri nyt?
Yksi varma asia, joka on muuttunut selvästi puolen vuosisadan aikana, on alkoholin kulutus. Se on kasvanut 50 vuoden aikana noin nelinkertaiseksi asukasta kohti.
Monesti sanotaan, että alkoholia juodaan, koska on henkistä pahoinvointia. Pitäisi voida myös kysyä, onko pahoinvointia siksi, että alkoholia juodaan. Tämä kysymys on kuitenkin tabu.
Alkoholin ongelma on riippuvuuden kehittyminen, joka on sitä todennäköisempää, mitä säännöllisemmin keskushermosto altistuu alkoholille. Siksi ei ole itsestään selvää, että alkoholin päivittäinen käyttö olisi turvallisempaa kuin viikonloppukäyttö. Ranskalaisten juomatapoihin vedottaessa pitää muistaa, että viinimaissa on juotu viiniä tuhansia vuosia. Herkimmin alkoholisoituvat ihmiset ovat vähitellen kuolleet pois jatkamasta sukuaan.
Alkoholi on kohtalokasta alkuperäiskansoille, joille se on uusi asia. Tämä näkyy hyvin intiaanien ja inuittien kohtalosta. Alkuperäiskansojen sanotaan alkoholisoituvan, koska heidän maansa on ryöstetty ja elinkeinonsa tuhottu. Pitää kuitenkin uskaltaa kysyä myös toisinpäin: kuinka paljon heidän kulttuuriansa on tuhonnut valkoisen miehen tuoma alkoholi?
Suomessakin voi väittää, että luonnonvalinta hoitaa asian ja alkoholiin liikaa mieltyvät kuolevat pois. Siihen voi kuitenkin mennä viisituhatta vuotta.
Toinen alkoholiin liittyvä tyypillinen piirre on ryhdistäytymiskyky. Vaativassa tilanteessa ihminen pystyy ryhdistäytymään siten, että käyttäytyminen ja suorituskyky ovat normaaleja humalasta huolimatta. Oikeuskemian professori Antti Alha luennoi jo 1960-luvulla, että kun lääkäri huomaa kliinisessä humalatilatutkimuksessa ryhdistäytymistä, se puhuu humalatilan puolesta.
Ryhdistäytyminen ja vahvistunut itsetunto ovat erityisen vaarallinen yhdistelmä liikenteessä. Ajokyky voi lievässä humalassa olla hyvä, kun henkilö ryhdistäytyy. Mutta rauhallisen ajon jälkeen tuleva yllättävä tilanne paljastaa heti alkoholin vaikutuksen. Vähäinenkin humala haittaa tarkkaavaisuutta, huonontaa koordinaatiota ja aiheuttaa ylireagointia. Vaativaan ajotestiin menevä kuljettaja pitää ajokykyään erinomaisena, ja testin tulos on hänelle useimmiten suuri järkytys.
Tässä suhteessa oikeusministeriön näkemykset siitä, että alle puolen promillen humala ei aiheuttaisi ajokyvyn huonontumista, ovat käsittämättömiä. Ajokyky huononee nimenomaan yllättävissä tilanteissa, jotka ovat kaikkein vaarallisimpia.
Kolmas alkoholiin liittyvä ilmiö on selittely, joka saa joskus hyvin aggressiivisia sävyjä. Alkoholi lisää omaa erinomaisuuden tunnetta, jonka taas on osoitettu vähentävän toisten tarpeiden ja mielipiteiden huomioon ottamista ja empatiaa.
Julkisessa alkoholikeskustelussa aggressiivinen puolustelu ja haittojen vähättely on silmiinpistävää – kuin lapselta yritettäisiin hiekkalaatikolla ottaa lelua pois.
Teollisuuden edustajilla on tietenkin asiassa iso taloudellinen intressi, ja kannanotot muistuttavat taannoista tupakkakeskustelua. Mutta myös kohtuukäyttäjät ja jopa tutkijat puolustelevat alkoholin positiivista merkitystä tavalla, joka kemikaaleista keskusteltaessa hakee vertaistaan.
Hyödyllisillekin kemikaaleille vaaditaan satakertaisia turvamarginaaleja, ja silti niiden riskejä pelätään. Jos alkoholi-nimiselle kemikaalille halutaan satakertainen turvamarginaali, suurin sallittu vuorokausiannos on jälkiruokalusikallinen olutta tai teelusikallinen viiniä.
Neljä viidestä suomalaisesta pitää elintarvikkeiden lisäaineita vakavana vaarana. Tiedossani ei ole yhtään niihin liittyvää kuolemantapausta. Sairastumisriski on pieni. Muutamat lisäaineet aiheuttavat allergiaa, mutta tiukka ennakkotarkastus ja suuret turvamarginaalit tekevät vaikutukset erittäin epätodennäköisiksi. Kuinka on mahdollista, että yleiset asenteet eri riskejä verrattaessa ovat menneet näin pahasti harhaan?
Asenteisiin vaikuttamisen tekee vaikeaksi myös se, että muutamat järjestöt ja osa mediaa elävät ihmisten pelottelusta. Ruoan lisäaineet ja ympäristömyrkyt ovat helppoja vihollisia. Pelottelijat eivät suin surminkaan halua puuttua vaikeampiin asioihin, koska ne tarvitsevat suuren yleisön tuen.
Kieltolaki ei toimi, mutta nyt alkoholipolitiikassa on menty nyrjähtäneen yksilönvapauden nimissä toiseen äärimmäisyyteen.
Yhtä lailla kuin tupakka, alkoholi aiheuttaa erittäin suurta haittaa myös muille ihmisille ja yhteiskunnalle. Alkoholi liittyy usein väkivaltaan. Se on suuri syy perheiden hajoamiseen. Kuolleisuus maksasairauksiin on kaksinkertaistunut 2000-luvulla. Kun mukaan luetaan välilliset terveysvaikutukset, alkoholiin liittyviä kuolemia on Suomessa noin 4 500 vuodessa.
Onko meillä varaa olla keskustelematta vakavasti tämän riippuvuutta aiheuttavan kemikaalin haitoista?
Kirjoittaja on lääketieteen ja kirurgian tohtori sekä entinen toksikologian professori.
Teollisuuden edustajilla on tietenkin asiassa iso taloudellinen intressi, ja kannanotot muistuttavat taannoista tupakkakeskustelua. Mutta myös kohtuukäyttäjät ja jopa tutkijat puolustelevat alkoholin positiivista merkitystä tavalla, joka kemikaaleista keskusteltaessa hakee vertaistaan.
Hyödyllisillekin kemikaaleille vaaditaan satakertaisia turvamarginaaleja, ja silti niiden riskejä pelätään. Jos alkoholi-nimiselle kemikaalille halutaan satakertainen turvamarginaali, suurin sallittu vuorokausiannos on jälkiruokalusikallinen olutta tai teelusikallinen viiniä.
Neljä viidestä suomalaisesta pitää elintarvikkeiden lisäaineita vakavana vaarana. Tiedossani ei ole yhtään niihin liittyvää kuolemantapausta. Sairastumisriski on pieni. Muutamat lisäaineet aiheuttavat allergiaa, mutta tiukka ennakkotarkastus ja suuret turvamarginaalit tekevät vaikutukset erittäin epätodennäköisiksi. Kuinka on mahdollista, että yleiset asenteet eri riskejä verrattaessa ovat menneet näin pahasti harhaan?Asenteisiin vaikuttamisen tekee vaikeaksi myös se, että muutamat järjestöt ja osa mediaa elävät ihmisten pelottelusta. Ruoan lisäaineet ja ympäristömyrkyt ovat helppoja vihollisia. Pelottelijat eivät suin surminkaan halua puuttua vaikeampiin asioihin, koska ne tarvitsevat suuren yleisön tuen.
Kieltolaki ei toimi, mutta nyt alkoholipolitiikassa on menty nyrjähtäneen yksilönvapauden nimissä toiseen äärimmäisyyteen.
Yhtä lailla kuin tupakka, alkoholi aiheuttaa erittäin suurta haittaa myös muille ihmisille ja yhteiskunnalle. Alkoholi liittyy usein väkivaltaan. Se on suuri syy perheiden hajoamiseen. Kuolleisuus maksasairauksiin on kaksinkertaistunut 2000-luvulla. Kun mukaan luetaan välilliset terveysvaikutukset, alkoholiin liittyviä kuolemia on Suomessa noin 4 500 vuodessa.
Onko meillä varaa olla keskustelematta vakavasti tämän riippuvuutta aiheuttavan kemikaalin haitoista?"
Kirjoittaja on lääketieteen ja kirurgian tohtori sekä entinen toksikologian professori.
"Kuolleisuus maksasairauksiin on kaksinkertaistunut 2000-luvulla. Kun mukaan luetaan välilliset terveysvaikutukset, alkoholiin liittyviä kuolemia on Suomessa noin 4 500 vuodessa."
Toksikologian professori ei ilmeisesti huomioi, että puolet maksasairauksista (ie. kirroosi) johtuvat nykyisin ylipainosta.
hyväksyn kyllä raskausaikaisen totaalijuomattomuuden
Ehkä tässä nyt oli kumminkin pointtina se, että alkoholi on myrkky. Tilanne on vaan se, että siitä puhutaan ja sitä kohdellaan niinkuin se ei sitä olisi.
enkä ole huomannut mitään kampanjoita tms. alkoholinkäytösä ei edes kysytty missään vaiheessa. sitäpaitsi, eihän viini ja olut edes ole alkoholia.
Itse olen raskaana maistanut kerran suullisen viiniä. En vaan tahdo juoda. Mutta jos joku sen lasillisen vaikka ruuan kanssa ottaa silloin tällöin, ei se multa oo pois. En onneksi tunne ketään raskaana oikeasti juopottelevaa tai tupakoijaa (tai huumeita käyttävää).