Häpeätkö työtäsi/työpaikkaasi?
Jos, niin mitä työtä teet ja miksi häpeät? Kuuluisiko sinun olla "vaativammassa" työssä ts oletko työtäsi älykkäämpi?
Kommentit (15)
kesätöissä torilla myymässä perunoita, olen amk insnööri ja en kauheasti leveile tän hetkisellä työlläni. Mukavaahan se on ja olen aika hyvä myyjä, mutta en koe tästä työstä mitään hyötyä olevan tulevaisuudelleni.
Työ on ainakin tähän hetkeen ihan tarpeeksi vaativaa, enempää en nyt jaksaiskaan.
Työ on ainakin tähän hetkeen ihan tarpeeksi vaativaa, enempää en nyt jaksaiskaan.
Ja ei tule ihan heti mieleen mitään työtä, jota häpeäisin - ehkä itsensä myyntiä tai näyttelijän uraa pornoleffoissa lukuunottamatta.
Jos en olisi koulutustani vastaavassa tehtävässä (näinkin on ollut), niin voisi harmittaa se, että en pääse näyttämään osaamistani ja hyödyntämään sitä, mutta en silti häpeäisi mitään.
En ole erikoistumistani vastaavassa työssä, joten en pääse käyttämään todellista tietotaitoani. Nykyinen työni on ihan mukavaa paitsi, että en ymmärrä puoliakaan asioista. Tunnen itseni jatkuvasti idiootiksi.
En myöskään mielelläni kerro olevani lähihoitaja, koska lähihoitajia pidetään tyhminä. Toivoisin joskus olevani sellaisessa ammatissa, jonka kerrottuani vastapuolen reaktio olisi jotai muuta kuin hämmästynyt "ai". Arvostan kyllä ammattiani ja työyhteisöämme, mutta en jaksa ulkopuolelta tulevaa vähättelyä.
Sekä asiakastyössä että muussakin.
Molemmat olivat alipalkattuja ja aspatyö järkyttävää peetä.
Jostain se työkokemus piti raapia, nyt tuplapalkalla muuta.
Joskus häpeän työkavereitani ja heidän asennettaan ja käytöstään työnteossa.
Olen sairaanhoitaja.
kesätöissä torilla myymässä perunoita, olen amk insnööri ja en kauheasti leveile tän hetkisellä työlläni. Mukavaahan se on ja olen aika hyvä myyjä, mutta en koe tästä työstä mitään hyötyä olevan tulevaisuudelleni.
On siitä kun kirjoitat sen tarpeeksi fiksusti auki. Miten työ opetti myyntiä ja asiakaspalvelutaitoja yms. Ei oo niin eroa myydä perunoita mummoille ja mammoille tai viimeistä huipputekniikkaa yrityspäättäjille.
Molemmissa pärjäät!
Olen myyjä ja työni on itsenäistä ja vaihtelevaa, tietysti välillä pakkotahtista. Lähinnä ärsyttää, että muiden ihmisten asenne on se, että en osaa muuta kuin vähän näpyttää kassakonetta. Tietysti kovin itsenäiseen ajatteluun tämä ei kannusta.
Työn ihmisläheisyys on itselleni mielekästä, älyllinen virikkeisyys ei. Alan yleensä palaa loppuun ko. työssä silloin jos alan etsiä siitä uusia virikkeitä. Toisin sanoen pohjimmiltaan ko. työ ei sovi minulle, koska turhaudun siinä virikkeiden puutteessa.
ei häpeä työtään. Meillä asiakkaat on tyytyväisiä ja tulevat iloisiksi kun saavat minulta iloisen tervehdyksen.
tylsää se on ja helppoa kun heinänteko, mutta eipä sillä rikastumaan pääsekään. Kokin paperitkin löytyy muttei jaksa joten päädyin tuohon helppoon ratkaisuun.
Välillä häpeän joidenkin työkavereiden käytöstä. Välillä häpeän omaisten käytöstä. Tuntuu, että yleiset käyttäytymissäännöt unohtuu sairaalan ovien sisäpuolella.
Olen sairaanhoitaja.
En itse häpeä siivoojan työtä, mutta tutut ihmiset häpeävät ja mitätöivät työtä.
Häpeän joskus muita ammattitovereita ja niiden olemusta/käytöstä.
Ja joskus taas häpeän sitä että teen tätä työtä, vaikka tiedän että pystyn paljon parempaan.
Olen autonkuljettaja.