Että mua ärsyttää. Kaveri on tavannut miehen

ystäväsi kanssa tilanteesta. Ja kysy, etteihän hän vain ole hylkäämässä sinua kokonaan, koska hän on niin tärkeä sinulle ja kaikki se mitä olette yhdessä kokeneet.



Usein unohdetaan se, että kyllä erityisesti tiiviin ystävyyden vuoksi voi tulla suruvaihde päälle juuri näissä tilanteissa, kun toinen löytää kumppanin.



Anna ap kuitenkin ystäväsi nauttia uudesta kumppanista ja ihastumisesta. En itsekään vaihda kuulumisia tai näe hyviä ystäviäni edes joka viikko, mutta silti he ovat minulle rakkaita ja pidän heihin myös yhteyttä.

kaverini yli 40v löysi vuosi sitten miehen ja jätti yhteydenpidon minuun täysin. Ja tilanne on sama edelleen nyt vuosi myöhemmin.



Ennen oltiin päivittäin tekemisissä, nyt ei enää milloinkaan.



Oolen koittanut väkisin pitää jonkinlaisia välejä mutta turhaan... kaiken lisäksi mies ei ole hyvä mies vaan perus suomalainen narsisti alkoholisti. Siinäpähän on sitten parin vuoden päästä, minun ovikelloa on ainakin turha tulla soittelemaan...

haluaa kyhnätä toisen kainalossa, mutta eilen sanoin että haluan jutella(oli tärkeää asiaa) ja kaveri lupasi piipahtaa. Häntä ei näköjään asiani kiinnostanut senkään vertaa, että olisi tullut kuuntelemaan asiani. ap

voisi olla sairaaloisen mustasukkainen eikä päästä ystävääsi mihinkään.

Minulla tuo parisuhdehelvetti alkoi juuri noin.Ei saanut tavata ystäviä ties millä verukkeella; oli matkaa ja mökkiä ja remppaa ja ties mitä tekemistä järjestetty ex:än taholta. Lopulta jopa omien sukulaisten puhelut häiritsivät.

tota mun ystävääni jonka kanssa on ollut vuoden. Ystävä ei enää saa käydä missään, ei edes hetkeksi. Jotain sairasta siellä on meneillä, kova kontrolloimaan ainakin

Onpa lapsellista! :D

että 40-vuotias ei ymmärrä vielä sitä, että suhteen alkuhuumassa ollaan kylki kyljessä sen muutaman kuukautta. Kyllä ystävän se pitää sietää... Ole ap onnellinen ystäväsi puolesta! Rakastuminen on ihanaa. Kyllä alkuhuuma menee ohi ja sinä saat taas enemmän huomiota.



Itselleni tämä on aina ollut itsestäänselvyys. Joskus parikymppisenä sen jo tajusin.. Nykyään, nelikymppisenä, kaikki ystävät ovat jo vakiintuneet, joten yhteydenpito ei ole päivittäistä kenenkään kanssa. Jokaisella omat perheet, työt ja menot.

Nelikymppisellä ei enää pitäisi olla "teinimäisiä" ystävyyssuhteita, mutta tuoreen miehen kyljessä saa silti kyhnätä vuorokauden ympäri ja unohtaa muut ihmiset ympäriltään vaikka kokonaan? Joopa.

Eräs ystäväni teki katoamistempun alettuaan seurustella. Kun tuli ero, olin jälleen olkapäänä, kuuntelin, tuin ja autoin häntä vaikeassa elämäntilanteessa. Takaisin en muuten saanut kiinnostusta minun asioitani kohtaan. Puolentoista vuoden päästä hän alkoi uudelleen seurustella. Pari kertaa viikossa soitetut puhelut, lähes viikottaiset tapaamiset, yhteinen ajanvietto, kaikki loppui kuin seinään. Minun yhteydenottoni olivat yhtä tyhjän kanssa. Saatamme vahingossa(!) törmätä kerran kahdessa kuukaudessa. Hänellä ei ole montaa ystävää, lisäkseni yksi, ja huonon vaiheen jälleen koittaessa ainakaan minä en ole enää saatavilla ja kuuntelemassa. Ei ole normaalia hylätä koko muuta elämäänsä parisuhteen takia. Minulla on kaksi ystävää, joiden kanssa puhumme puhelimessa kerran viikossa, jos emme jostakin syystä tapaa. Uusi parisuhde meidän tapauksessamme ei ole muuttanut mitään. Itse kaipaan ystävieni seuraa, vaikka olisin uudessa suhteessa.

"vastarakastuneet kyllä ärsyttää, vaikka kuinka kutsutaan, eivät he suostu kavereita tapaamaan..." (Ultra Bra: 'Ilmiöitä')

Minulla on vähän saman kaltainen tilanne... Ollaan molemmat 25v. ystäväni kanssa. Pidettiin melkein päivittäin yhteyttä, käytiin yhdessä matkoilla ja jaettiin ilot ja surut. Molemmilla on ollut parisuhteita ja siitä huolimatta ollaan voitu pitää tiiviisti yhteyttä (ei tosin ihan joka päivä).

Nyt ystävä on löytänyt uuden miehen, joka alusta asti oli vähän sellainen, että kiristi mun hampaita... Ei ole mikään joka äidin unelmavävy ja muutenkin aika hämärän oloinen tyyppi. On huume- ja väkivaltataustaa. Tosin on varmasti nyt muuttunut mies eikä ole mikään teini enää. Ei olla nyt yli 2 kuukauteen nähty ystävän kanssa... Joskus tekstaillaan ja sekin yleensä minun aloitteesta, että "miten menee, nähtäiskö joku päivä" tms. Sieltä tulee vastaukseksi tyyliin, että "jee loistavasti menee, kaikki on ihanaa, joo nähdään vaan, on jo ikävä" ja se jää siihen, ei nähdä. Olen alkanut miettimään, että mahtaako tämä mies kontrolloida... Kuitenkin esimerkiksi facebookiin ilmestyy uusia kuvia, joissa on hauskannäköisiä illanviettoja ja festarireissuja ja ystäväni ainoana muijana siellä mukana... Jotenkin vähän erikoista vaan, ei oikein ystäväni tapaista. Taidan ottaa asian kunnolla puheeksi tässä viikonloppuna... Moni muukin tästä meidän yhteisestä kaveriporukasta ihmettelee, että mihin tämä yks on oikein kadonnut, kun ei näy eikä kuulu ja monet ajattelee justiinsa pahaa tästä uudesta miehestä...

Toi on aika luonnollista. Jossain vaiheessa suurinosa ihmisistä pariutuu ja kumppanista tulee se läheisin ihminen ja parasystävä. Toki vanhoihin ystäviinkin on hyvä pitää yhteyttä ja pitää ystävyys suhteet kunnossa, mutta samanlaista se ystävyys ei ole kun pariudutaan. Sillon suurin osa asioista tehdään kumppanin kanssa ja kavereita nähdään sillon tällön. Itse puhun lähes päivittäin puhelimessa ystävieni kanssa ja näen 1-2 kertaa viikossa, muuten olen mieheni kanssa ja touhuamme omia juttujamme. 

Joku oli nostanut vanhan ketjuni ylös...

ELi tilanne on ap:llä ennallaan. Ystävän mies on osoittautunut todella mustasukkaiseksi ja kontrolloivaksi. Ennen olimme joka päivä tekekisissä koska asumme samassa talossa, mutta nyt emme tosiaan enää pariin vuoteen.

ystäväni ei ole juopon miehensä kanssa onnellinen, on täysin miehen talutushihnassa. Sinne meni se ystävyys, on vaikea olla ystävä kun toinen ei vastaa puhelimeen eikä halua nähdä. Pitäköön ukkonsa ja helvettinsä. Tyhmää ja typerää yli 40v naiselta...