Oi ihana kantoliinailu... Särkänniemessä tänään nähtyä:

se on täysin selvä. Mut selkään en minä lapsiani useinkaan laittanut, koska yksin en sinne heitä kunnolla saanut, lasta ei sieltä itse näe eivätköä muksutkaan tykänneet olla.



Mutta huutavan kakaran olen minäkin kantoliinaan usein köyttänyt. Siellä rauhoittuu nopeasti väsynyt lapsi unille tai seurailemaan.

Sulta jäi ap oleellisin kirjoittamatta. Eli miten tilanne paheni, kun vauva oli kammettu liinaan? Totta kai seurasit, että ei auttanut, sillä muutenhan voitaisiin sanoa:



- tyhmät antoivat vauvalle sylkkyä ja lohtua

- tyhmät laittoivat sen kapaloon

- tyhmät lauloivat sille ja antoivat tutin suuhun



Vähän outo olet, kun jäit kyttäämään.



Muutenhan tässä ei tosiaan oikeastaan mitään pointtia ollutkaan.

Koska siihen hän on lyhyessä ajassa nukahtanut. Se, että pieni vauva kirkuu kaarella liinaan laitettaessa ei suinkaan tarkoita sitä, että "inhoaisi liinaa", vaikka jotkut (siis monet) niin ajattelee.

No vauvan karjunta oli kyllä sen kuuloista ja otteet millä avustajat "liinoittivat" vastustelevaa vauvaa ronskeja, että jäin haavi auki katsomaan ohikulkiessani. Voi olla, että oli onnellinen loppu ja vauva rauhottui äidin kovaa selkää vasten saman tien. Itse kyllä olisin ottanut vauvan sylkkyyn asap!

siis itkevän vauvan ja kantoliinan. Siitä sitten päätteli itse niin, että vauva itki kantoliinaa.. ;)



Meillä eräs keski-iän paremmalla puolella ollut täti pääsi omahyväisesti laukomaan kun taapero huusi kaarella kauppakeskuksessa, että pitääkö niitä lapsia tuoda tänne kun ne sitten huutavat pois. Todellisuudessa lapsi huusi, kun ei halunnut pois ja minä yritin pukea haalaria päälle.