Olen 23v 2.tyypin diabeetikko, haluatko kysyä jotain?

Sukurasitetta, ylipainoa? Yritettiinkö ensin lääkkeetöntä hoitoa? Mitä oireita sinulla oli?



Terv. kolmekymppinen, joka on alkanut huolestua diabetes-riskistä.

noin vuosi sitten, oon 47 v.

Jokaisessa raskaudessa mulla on ollut d.

Onko tullut jo komplikaatioita (neuropatioita silmiin, ääreishermoihin, munuaisiin?)?

Oliko syynä ylipaino?

Oireina tuli kamala ylävatsa kipu, tuntui kuin vanne olisi puristanut. En pystynyt kävelemään kuin kaksinkerroin "taitettuna". Kävin lääkärissä aamulla ja sain särkylääkeitä ja käskettiin tulla illalla uudestaan jos pahenee, kipukohdasta huolimatta veikkasivat umpparia. Illalla sitten uudestaan lääkäriin, otettiin muiden kokeiden mukana verensokeri joka oli 14,9. Lisäksi paljastui haimatulehdus joka tuon kivun oli aiheuttanut.



Ei edes kokeiltu lääkkeetöntä hoitoa, olin viikon osastolla ja sain suoraan tabletit + pistettävän insuliinin. Kauaa tuo ei ollut kerennyt muhia, koska 2kk aiemmin oli toisessa yhteydessä otettu verensokerit jotka oli ihan normaalit vielä silloin. Mutta muita oireita ei tullut kuin tuo haimatulehduksesta johtuva mahakipu.



-ap

Silmänpohjankuvauksissa ei ole muutoksia havaittu, eikä myöskään muissa tutkimuksissa mitään häikkää/muutoksia vielä missään.



-ap

Onneksi et ole saanut komplikaatioita!

mutta mun isä sairastui 59v:na 1. tyypin diabetekseen. Kuntoiluhullu ja todella laiha mies, joka syö todella terveellisesti. Ulkonäön ja terveellisten elämäntapojen takia lääkärit eivät meinanneet millään uskoa diagnoosiin.

Alkoipa tosi äkkiä sitten. Ja nyt alkoi pelotta, minulta on verensokeri mitattu viimeksi vuosia sitten.



Olet siis laihtunut sittemmin? Oliko se vaikeaa diabeetikkona? Millaisella ruokavaliolla hoidat sairauttasi?

Se tulee jos on tullakseen, vaikka mitä tekisit.

mutta mun isä sairastui 59v:na 1. tyypin diabetekseen. Kuntoiluhullu ja todella laiha mies, joka syö todella terveellisesti. Ulkonäön ja terveellisten elämäntapojen takia lääkärit eivät meinanneet millään uskoa diagnoosiin.

Hienoa, että ap on pudottanut painoaan eikä masentunut ja luovuttanut!!

jälkeen joku parinvuoden "kieltovaihe". Kieltäydyin uskomasta että tarvin lääkitystä todennäkösesti loppuelämäni ja että tällä taudilla voi olla hoitamattomana pahojakin seurauksia. Eli unohdin koko asian pariksi vuodeksi. Sitten sairastuin hiivatulehdukseen josta kärsin yli puoli vuotta, eihän se mihinkään lähtenyt kun sokerit huitelivat jossain 16. Hassua, mutta se hiivatulehdus oli motivaatio muutokseen.



Nyt BMI on 33,1 ja työtä on edelleen paljon jäljellä, hitaasti mutta varmasti. Ruokavalioon en ole kiinnittänyt sen suurempaa huomiota kuin että tavallista sokeria en käytä oikein missään, käytän vain makeutusainetta ja juomat juon lightina, muuten sokerit nousevat lääkkeistä huolimatta ties kuinka korkeiksi. Syön aika vapaasti kaikkea, vältän kuitenkin syömästä esim. montaa palaa leipää tai useampaa perunaa kerralla. Raskausaikana olin vielä tarkempi syömisistäni, pelkäsin hulluna että vauvalle tulee jotain diabeteksi takia. Laihtuminen on ollut helpompaa diabeetikkona, kun sain ne tabletit (glucophage tms). ne hillitsevät ruokahalua ja pitävät hiilarihimot kurissa (jos erehdyt vetämään kunnon hiilarimätön, niin saat varautua ruikkimaan housuus ja istumaan vessassa tunnin istuntoja). Mutta jos olisi pelkkä pistettävä insuliini, olisi varmasti vaikempaa koska ainakin minusta tuntuu että yksistään ilman tabletteja pistettävä insuliini vaan lisää ruokahalua.



-ap

Varmasti nykyiset muutoksetkin ovat jo vaikuttaneet myönteisesti. Harrastatko liikuntaa? Eikö se ole hyväksi diabeteksen hoidossa?

Pistettävää insuliinia en tarvitse läheskään niin paljon kuin alussa ja liikunnan hyödyt ovat kiistattomat, jos on päivä että syön todella vähän hiilareita ja liikun paljon (lähinnä tässä elämänvaiheessa vaunulenkkeilyä + koirien kanssa lenkkeilyä) saattaa olla etten tarvitse lyhytvaikutteista insuliinia koko päivänä. Raskauden jälkeen oli kuukauden pätkä että pärjäsin pelkillä tableteilla, sitä en tiedä mistä se johtui, mutta lääkärikin sanoi että synnytyksen jälkeen on tyypillistä että oma haima toimii hetken normaalisti?



On tuossa lääkäri muutamaan otteeseen vilautellut mahdollisuutta että mahdollisesti BMI27 kun pääsisi, voisi olla mahdollista luopua pistettävästä insuliinista kokonaan. En nyt kuitenkaan hehkuta sitä vielä turhan paljoa tai elättele kovia toiveita, mutta ihan super juttu jos noin hyvä tuuri kävisi:)



-ap

Olen 23v 2.tyypin diabeetikko, haluatko kysyä jotain?

Tiesitkö, että useammassakin tutkimuksessa on havaittu diabeteksen esiintymisen laskevan radikaalisti mitä enemmän D-vitamiinia veressä on?

Eihän 1. tyypin diabetes johdu elintavoista. Se on autoimmuunisairaus.

Entä ovatko lääkärit kommentoineet asiaan jotain. Sen kun pitäisi olla niin vaarallista mutta toisaalta taas insuliinin pistämisen tarvetta ei ole. Oletko saanut jonkun tarkan hiilarisuosituksen?

mutta nyt ei ole enään hetkeen ollut mitään suosituksia tms, kun insuliinia en hirveästi joudu pistämään "huonoinakaan" päivinä ja verensokerit ovat seurannassa pysyneet hyvinä, lääkärin kommentti on lähinnä ollut että kun verensokerit pysyvät hyvinä, insuliinia ei kulu paljon ja paino laskee, on ruokavalioni varmaan oikealla mallilla.



Kokeilin mielenkiinnosta karppausta, innostuksesta että auttaisiko. No minulle ei sopinut, verensokerit alkoivat romahdella vaikka en pistänyt insuliinia, mutta sitten taas öisin nousivat tosi korkeiksi vaikka laitoin pitkävaikutteisen illalla. Ja tämä oli tosi lyhyt kokeilu, joten en mene tietty tuomitsemaankaan täysin, jollain voi toimia mutta minulla toimii paremmin "perinteinen lautasmalli" suositus.

Lääkäreiltä ei karppausasiaan ole tullut mitään kommenttia.



-ap