Miten joku voi kasvattaa rankaisematta, huh

Hän jopa ahdistuu, kun kaveripiirissä käytetään haukkumasanoja.







tämä ylläoleva kommentti sai kyllä minut aika mietteliääksi.

Seurauksia toki pitää teoista antaa, mutta jotta ne olisivat tehokkaita, niiden tulee toteuttaa tiettyjä kriteereitä - olla loogisia seuraamuksia, tapahtua riittävän nopeasti teon jälkeen ym. Rangaistuksilla ei koskaa saavuteta sitä hyötyä, mitä niillä haetaan - lapsi saattaa kyllä oppia käyttäytymään "oikein" rangaistuksen pelosta, mutta kun se pelko poistuu - esim. lapsi kasvaa isommaksi, tulee avioero ja lapsi muuttaa asumaan sen kanssa, joka ei rangaistusta ole asettanut jne, rangaistus ei enää tehoa ja palataan aiempaan käytökseen. Nää on aika lailla tutkittuja juttuja, eli en ihan omiani puhu. Kasvatustiedettä ja psykologiaa.



Rangaistukset siis tehottomia, seuraukset tehokkaita ja tarpeellisia.

Ja itse päivähoidon työntekijänä voin kertoa, että meillä on oikeasti melkoinen määrä lapsia, joilla ei ole mitään käsitystä ihan normaaleista käytöstavoista, joille ei kotona aseteta rajoja ja jotka vievät vanhempiaan kuin pässiä narussa. Ihan käytännön esimerkki, että jos 3-vuotiasta houkutelaan 1t 5min pois päiväkodin pihalta, "kun äiti tuli hakemaan ihan väärään aikaan, kesken leikkien", niin jotain on PAHASTI pielessä. Ja kaikista pahinta on ne vanhemmat, jotka eivät kykene tajuamaan, että päiväkodissa jokaiselle lapselle ON samat SÄÄNNÖT, jopa hänen omalle pienelle kullannupulleen.

Ja ihan joku käytännön esimerkki kiitos, eikä mitään kirjallista liibalaabaa.

lapsi kaataa maitolasin



seuraus - lapsi pyyhkii maidot pöydältä ja lattialta

rangaistus - lapsi käsketään pois ruokapöydästä eikä saa syödä loppuun kun kerran sotkee





lapsi rikkoo toisen henkilön tavaran

seuraus- lapsi ostaa uuden vastaavan sille henkilölle tai antaa rahat - omistaan, tai jos ei ole vanhemmat maksaa ja sovitaan, että lapsi työllä, tietyillä asioilla, korvaa sen vanhemmilleen tietyssä ajassa

rangaistus - lapsi saa kotiarestia viikon verran



riittääkö nämä?



En ole haukkumisketjua lukenut, mutta jos olisi yksittäisestä tapauksesta kysymys



seuraus:lapsen kanssa keskustellaan haukkumisesta, jotta hän ymmärtää miksi se on väärin ja sitten lapsi menee pyytämään anteeksi (pyrkimys siis siihen, että aidosti pyytää anteeksi) haukkumistaan ja lupaa (aidosti) ettei enää kyseistä henkilöä koskaan hauki

rangaistus: lapsi saa pelikiellon kahdeksi päiväksi

Eihän kukaan lapsi voi aluksi tietää mitä voi tehdä ja mitä ei. Oletan kuitenkin, että 9-vuotiaan kanssa on jo törmännyt useampaan tilanteeseen, jossa joku on sanonut toiselle rumasti ja asiasta on puhuttu tyylillä noin ei saa tehdä, toiselle tulee tosi paha mieli jne.



Kyse onkin nyt sellaisista tilanteista, joista lapsi TIETÄÄ ettei niin saisi toimia, mutta tekee sen silti.



Esim. 1v lyö lapiolla toista lasta hiekkalaatikolla vst 6-vuotias tekee sen saman.

ei kuulu tulla mitään seuraamuksia saati sitten rangaistuksia. Vahinkoja sattuu, ja niissä äiti kyllä voi auttaa.



Sen sijaan tahallinen asia, kuten nimittely, niin että ensin nimitellään opettajaa, useamman kerran, eli puhe ei auta, ja sitten äitiä, niin silloin selvästikin joku lapselle tärkeä juttu, kuten ne pelikiellot, telkkarikiellot ym ovat ihan paikallaan. Sama se, sanooko niitä seuraamuksisksi vai miksi, mutta kyllä lapsen on hyvä oppia, että jos hän ei yhteiskunnan pelisäännöillä pelaa, niin ei vanhempienkaan tarvitse hänelle järjestää mitään ylimääräistä kivaa. Lapsi saa ruuan, katon pään päälle jne. Pelit sen päälle ovat luksusta, joita lapselle ei tarvitse tarjota, ja jotka toimivat hyvin osoittamalla lapselle, että mitä vaan ei saa tehdä.

Minä ajattelen, että lapset voi kasvattaa ilman rangaistuksia, ja olen hyvin pärjännyt tähän saakka. Lapset ovat jo kouluikäisiä.



Esimerkiksi jos lapsi ei tule siivoamaan vaan haukkuu vanhempaansa, vanhempi hakee lapsen ja auttaa hommassa. Samalla voi puhua siitä, että tiedän, ettei huvita, mutta silti nämä hommat täytyy hoitaa. Sitten siivoamisen jälkeen onkin se postireissu, mopataanpa nyt nopeasti, että päästään lähtemään.



Tai jos lapsi haukkuu kaveriaan, käsketään lopettaa ja pyytää anteeksi ja kotona vielä askarrellaan kortti, jolla tehdään hyvä mieli. Toki jutellaan lapsen kanssa siitä, mikä kaverissa ärsytti, miten sellaisesta tilanteesta selviää haukkumatta, aina voi tulla kotiin, jos ei leikit suju, ketään ei koskaan nimitellä, koska se loukkaa, jne.



Itse uskon rangaistusten sijaan kontaktiin. Pyritään pitämään kontakti lapseen sellaisena, että tajutaan, mitä siellä pienessä päässä liikkuu, ja annetaan eväitä pärjätä sellaisten liikkeiden kanssa.



Ja meidän lapset ei tosiaan kiusaa koulussa eikä pihalla, eivät tee tahallaan pahojaan (paitsi välillä tappelevat keskenään) ja ovat muutenkin oikein kivoja ja kohteliaita lapsia.

Anteeksi pyytäminen on hyvä tapa, enkä lainkaan väheksy sitä. Mutta on myös vaarana, että lapsi oppii siihen, että "mitä vaan" voi tehdä, kun sitten vaan pyytää anteeksi.



Itse suhtaudun tiettyihin asioihin todella vakavasti, sellaisia on mm. toisen ihmisen fyysinen koskemattomuus. Meidän lapsilla jos nyrkki tai jalka heilahtaa toisten kohden, niin pelkkä anteeksi pyyntö ei riitä. Ja perustelen sen lapselle sillä, että luja potku / nyrkin isku voi vammauttaa toisen pysyvästi ja siinä ei sitten anteeksi pyytämisellä korjata enää mitään, eli näissä meillä on IHAN nollatoleranssi ja tulee ihan oikea, kova RANGAISTUS, jos toista lyö tai potkii.

Itse suhtaudun tiettyihin asioihin todella vakavasti, sellaisia on mm. toisen ihmisen fyysinen koskemattomuus. Meidän lapsilla jos nyrkki tai jalka heilahtaa toisten kohden, niin pelkkä anteeksi pyyntö ei riitä. Ja perustelen sen lapselle sillä, että luja potku / nyrkin isku voi vammauttaa toisen pysyvästi ja siinä ei sitten anteeksi pyytämisellä korjata enää mitään, eli näissä meillä on IHAN nollatoleranssi ja tulee ihan oikea, kova RANGAISTUS, jos toista lyö tai potkii.

Itse ajattelen, että jos lapsi tietää, ettei saa lyödä ja potkia (kuten useimmat tietävät) mutta silti lyö ja potkii, hän ei yksinkertaisesti ole kypsä noudattamaan tuota sääntöä. Silloin ei voi kulkea yksin paikoissa, joissa tulee kinaa ja sitten nyrkit heiluu. Sitten ollaan kotona ja tehdään kivoja asioita yhdessä perheen kanssa, eli kyse ei ole siitä, että tulisi rankkua vaan tulee aikaa kypsyä.

On tietty eri asia, jos lapsi on sitä mieltä, että kielloista huolimatta on ihan ok potkia ja löydä, koska hänen ei tarvitse noudattaa sääntöjä. Meillä näin ei ole ollut, vaan lapsi oli itsekin pienempänä ahdistunut siitä, että keinot loppui ja tuli lyötyä. Jos lapsi ei kunnioita toisia ihmisiä ja katsoo olevansa oikeutettu pieksemään silloinkin, kun asiasta jutellaan rauhallisena hetkenä, hakisin apua lapselle.

Ihan siellä kotona niitä lyömistilanteita meillä on tullut, sisarusten välillä. Et kai ihan oikeasti tarkoita, että minun täytyy eristää lapset toisistaan niin pitkäksi aikaa, että molemmat ovat KYPSIÄ ymmärtämään säännön: ei saa potkia, ei saa lyödä.

Ihan siellä kotona niitä lyömistilanteita meillä on tullut, sisarusten välillä. Et kai ihan oikeasti tarkoita, että minun täytyy eristää lapset toisistaan niin pitkäksi aikaa, että molemmat ovat KYPSIÄ ymmärtämään säännön: ei saa potkia, ei saa lyödä.

En. Sinä saat kasvattaa lapsesi ihan niin kuin haluat. Halusin tässä vain kertoa, miten meillä on asioita hoidettu, kun joku ihmetteli, miten voi kasvattaa ilman rangaistuksia.

Meilläkin lapset välillä tappelevat kotona ja lyövätkin. Heidät erotetaan toisistaan, kunnes tunteet ovat sen verran rauhoittuneet, että voidaan selvittää asia. Syytä on vaihtelevasti molemmissa osapuolissa ja lapset ovat hyvin tasaväkisiä, joten asiat ovat hoituneet ilman rangaistuksia. Toki sellaisia seurauksia tulee, että toista ei enää huvita pelata, kun on tullut riita jne.

Ymmärrän kyllä, että perheissä on erilaisia tilanteita ja kaikista ei välttämättä selvitä ilman rangaistuksia. Kunhan kerroin meidän kokemuksia.

annoin ne esimerkit esimerkkeinä, en niin että soveltuisivat kyseiseen tilanteeseen, josta en tiedä yhtään mitään kuten mainitsin.



Oletusarvona, että maitolasin lapsi kaataa tahallaan, totta kai vahingot on erikseen. Vaikka näkee sitäkin paljon, että rangaistuksia annetaan vahingoista.



Totta kai jos lapsi on esim. haukkunut monta vuotta, tilanne on eri kuin että kerran haukkuu. Totta kai silloin seuraamus on myös eri. Jos on jokin asia, joka on vaivannut vuosia, puuttumatta siihen, miksi näin on käynyt, niin on ihan ok, etukäteen lapsen kanssa keskustella asioista ja asettaa seuraamuksia, mutta mieluiten niin, että lapsi on mukana. "Vakava syvällinen keskustelu haukkumisesta. (Ei tarkoita sitä, että vanhempi vain puhuu, vaan vanhempi tekee kaikkensa saadakseen lapsen sanomaan itse löytäen ääneen ne asiat miksi haukkuminen ei ole sopivaa). Pohtiminen lapsen kanssa miten tämä ongelma, se että lapsi haukkuu, saadaan loppumaan. Eli lapsi antaa ehdotuksia. Aikuinen auttaa löytämään toisia toimintatapoja silloin kun lasta ärsyttää niin paljon, että tekee mieli haukkua, niin että lapsella on varastossa aivoissa vaihtoehtoisia toimintamalleja. Tarvittaessa niitä harjoitellaan roolileikin avulla. Sitten keskustellaan siitä, että jos ne ei toimi, jos lapsi edelleen haukkuu, mikä on seuraamus. Lapsi saa ehdottaa seuraamuksia ja yhdessä valitaan niistä sopiva. Se voi olla sitten vaikka se pelikielto kahdeksi päiväksi. Sitten kun lapsi haukkuu, se sovittu seuraamus annetaan. Ja edelleen keskustellaan, tsempataan lasta - nyt meni hermot, ei mennyt ihan kuin suunniteltiin, miltä tuntuu, mitä voisi tehdä toisin ensi kerralla jne.



Yleensä lapset, ellei ole aivoperäistä ongelmaa, eivät halua käyttäytyä huonosti vaan heillä ei ole keinoja ja eväitä käyttäytyä niissä tilanteissa hyvin - esim. hillitä omaa harmistumistaan, joka sitten purkautuu vaikka haukkumisena tai lyömisenä. Aikuisen tehtävä on auttaa heitä niiden keinojen löytämisessä ja harjoittelemisessa. Tämä "kaava" siis pätee mihin tahansa ongelmakäyttäytymiseen. Kokemuksia sen käytöstä on "hankalien" lasten kanssa, omien ja muiden.

Itse uskon rangaistusten sijaan kontaktiin. Pyritään pitämään kontakti lapseen sellaisena, että tajutaan, mitä siellä pienessä päässä liikkuu, ja annetaan eväitä pärjätä sellaisten liikkeiden kanssa.

Jotkut taas ei osaa kuin pää punaisena raivostua ja lähettää lapsen ilman iltapalaa nukkumaan. Jos joku raivostuu mulle, olen kuin automaattisesti entistä viilipyttymäisempi ja pääsen tilanteessa siten niskan päälle.

Rangaistuksista olen sitä mieltä, että niitä opetellaan välttämään toki, mutta ehkä kiertämällä jotenkin. Ne ohjaavat käytöstä, mutta eivät ehkä niinkuin toivoit. Nämä on tätä nuorisoa, joka ei kotona saanut selvitetyksi itselleen lapsena, miksi läskiksi ja homoksi haukkuminen ei ole sallittua, eikä fiksua käytöstä, vaan sitä tuli saman tien rangaistus. Ja sitten onkin niin jännää kirjoitella noita graffiteina salaa ympäriinsä tai raapustella vessan seiniin. Hui kun jännää kirjoittaa kadun sähköpääkeskuksen seinään "homo". :D

lapsi kaataa maitolasin

seuraus: pöytä kastuu!

kun aikuinen kaataa maitolasin

seuraus: pöytä kastuu, aikuinen pyyhkii maidot pois ja jatkaa ateriointi

mutta lapsen pitää lähteä siltä istumalta pois, vaikkei olis lopettanut ruokailua?

amen

Kasvattaminen kun tapahtuu ennen sitä rangaistusta. Jos lapsi tekee jotain sellaista, mitä ei hyväksytä, niin ensimmäinen syyllinen on vanhempi, joka ei ole osannut olla sellainen esimerkki ja auktoriteetti, johon lapsi voi luottaa ja jota lapsi voi seurata.



Rangaistu lapsi ei opi olemaan "oikein" vaan ainoastaan välttämään rangaistusta, joka ainakin tällä palstalla tuntuu olevan äärimmäisen etäällä tekojen vakavuudesta. Kiroilusta viedään kännykkä ja läppäri, mutta pikkuveljen saa hakata jauhelihaksi, koska "pojat on poikia ja lasten kuuluukin saada purkaa tunteitaan".



Meillä ei ole ollut tarvetta rankaista lapsia, koska jo alusta asti isä ja äiti ovat nähneet vaivaa ollakseen hyviä vanhempia. Suurin osa ongelmista syntyy perheissä, joissa ollaan sekä äärettömän lepsuja että rankaistaan käsittämättömistä asioista. Tällaiset tuuliviiriperheet sallivat lapsille joskus jotain, mutta seuraavassa hetkessä vanhemmat keksivätkin julmia rangaistuksia teosta, joka edellisenä päivänä oli olankohautuksen paikka.



Meillä on jämptit rajat, joita ei tarvitse ryhtyä rikkomaan, koska lapset voivat luottaa vanhempiinsa ja siihen, että rajat pysyvät. Erehdyksiä saa sattua, ei meillä esimerkiksi käy edes mielessä antaa rangaistusta, jos lapsi käyttää sanaa, jonka merkitystä ei edes ymmärrä.



Ja sille, joka nyt sanoo, että olen pikkulapsiperheen äiti enkä tiedä mitään esiteineistä niin totean, että meillä vanhin lapsi kirjoitti juuri ylioppilaaksi. Hänellä on kavereita, harrastuksia ja koti, jossa on rankaisemisen sijaan kerrottu ja näytetty, miten toimia oikein.

se, millä nimellä te niitä seurauksia kutsutte on ihan yks ja sama.

Jos se lapsi kaataa sen maitolasin on aika luonnollista että hän sen myös siivoaa itse.

Silloin opitaan ottamaan vastuu asioista.



Rangaistus nyt sanan siinä merkityksessä, mitä täällä viljellään, tulee ehdottomasti kyseeseen tilanteessa, jossa jo omilla aivoillaan ajatteleva lapsi tekee asian, jonka hän varsin hyvin tietää kielletyksi, siitäkin toki tulee seuraamus, mutta myös rangaistus.

Emme me aikuisetkaan selviä yhteiskunnassa ilman rangaistuksia jos teemme väärin ja rikomme lakia.



Ei ole yhtä oikeaa tapaa kasvattaa lasta, vaan monta hyvää, silti voi mennä pahasti pieleen.

koska mun lapseni eivät ole tahallaan tehneet koskaan mitään sellaista mistä olisi pitänyt rangaista. Jos maitolasi on kaatunut, sitä ei ole kaadettu tahallaan vaan vahingossa ja vahingosta en rankaise.

Olen kyllä käyttänyt sanaa ei ja asioista on keskusteltu paljon, heti pienestä pitäen. Ei ole tarvittu jäähypenkkejä. Puheen voima on riittänyt.



Lapseni ovat nykyisin teinejä ja menestyvät hyvin koulussa ja ovat fiksuja nuoria. Olen oikein onnellinen ja tyytyväinen lapsistani. He käyttäytyvät hyvin ja ottavat muita huomioon.

se, millä nimellä te niitä seurauksia kutsutte on ihan yks ja sama. Jos se lapsi kaataa sen maitolasin on aika luonnollista että hän sen myös siivoaa itse. Silloin opitaan ottamaan vastuu asioista. Rangaistus nyt sanan siinä merkityksessä, mitä täällä viljellään, tulee ehdottomasti kyseeseen tilanteessa, jossa jo omilla aivoillaan ajatteleva lapsi tekee asian, jonka hän varsin hyvin tietää kielletyksi, siitäkin toki tulee seuraamus, mutta myös rangaistus. Emme me aikuisetkaan selviä yhteiskunnassa ilman rangaistuksia jos teemme väärin ja rikomme lakia. Ei ole yhtä oikeaa tapaa kasvattaa lasta, vaan monta hyvää, silti voi mennä pahasti pieleen.

joka ei ole suhteessa tekoon. Jos kävelee suojatiellä, vaikka punainen valo palaa, ei poliisi takavarikoi autoa ja ajokorttia. Tai jos sanoo "paska homma", ei työnantaja ota pois läppäriä ja työhuonetta ja sulje kellariin.

Suurin osa aikuisista ei koskaan saa mitään rangaistusta. Minulla ei ole ainuttakaan parkki- tai ylinopeussakkoa, en ole saanut kunnianloukkaussyytettä enkä ole epäiltynä veropetoksesta. Miksi ihmeessä siis jokaisesta lapsesta pitää kaivamalla kaivaa joku syy rangaistukselle?

En kirjoittanut mielivaltaisista rangaistuksista.



Hankala asia, tuo ymmärtäminen ja todellisen asian sisäistäminen, siksi hymyilyttää tämä koko keskustelu.