Mitä mä teen oikein tuon pojan kanssa?

Oon 17v. tyttö ja oon aika pitkänkin aikaa ollu kiinostunu yhestä 19v. pojasta. Meidän juttu alko joskus viim. kesänä kun se näki mun kuvat kuvakkeessa ja kommentoi sitten kauniiksi, minä kiitin ja sit ruvettiin enemmän juttelemaan. Asuttiin myös aika lähellä toisiamme, tosin minä vielä silloin kotona 25km päässä tästä paikasta missä tää jätkä asui. Kuitenkin sit elokuun alussa 2011 muutin tälle samalle paikkakunnalle missä tää poika asuu ja muutamia päiviä vaan myöhemmin niin sen faija kuoli...



No meillä on ollu esteenä tässä kuitenkin yks juttu. Se liittyy mun terveyteen ja se vaiva on niin kiusallinen etten oo sen takia kehannu nähdä tätä poikaa. Tietysti tälle jätkälle se tilanne on varmasti ollu aika turhauttavaa... Ja me ollaan sit alkuhuuman jälkeen menty koko ajan alaspäin. Viime syksy / alkutalvi oli sitä ihaninta aikaa! No kesäkin mukaan lukien. Koska mun terveys alko kohentua ja uskon et se kaikki johtu siitä jätkästä, koska sain siitä niin paljon iloa, voimaa ja onnellisuutta!!!! Ja sit kun meille alko tulla riitoja sen takia kun ei nähty nii se on ollu aina niin musertavaa koska tää jätkä on ollu mun tukipilari... Esim. mä kadun NIIN PALJON sitä et en ollu sillon sen tukena kun sen faija kuoli ja sit kun sillä meni ennen sitä sen faijan kuolemaa kotona huonosti, nii se ois halunnu tulla tänne mun luokse, mut en kehdannu vaan ottaa sitä koska en oo ihan kondikses. Sen takia se pitää mua sit pahana ihmisenä luultavasti, VAIKKEN OIKEESTI OO !!!! :((



Mun terveys joskus horjahti kiusaamisen takia, mut ei siitä sen enempää. Sit pyysin myös et se jätkä auttais parantamaan mun maineen mun kanssa, mut näki ehkä parhaaks luikkia karkuun...



Kesäkuun alussa nyt meillä tökkäs ihan kunnolla. Sen on aiheuttanu tää aika ja kun ei olla nähty. Nyt oon valmis tekee niitä mulle suuriakin uhrauksia ja näkee sen, vaikken oo ihan oma itteni ja täysin kunnossa vieläkään. Kuitenkin oon parantanu huimasti siitä mitä joskus olin ja ehkä mun ois pitäny nähdä jo sitä sillon sit, mut olin liian ankara ja halusin itseltäni vaan enemmän, enemmän ja enemmän... vaikka pitäis tajuu et asiat menee askel askeleelta. Ja kärsivällisyyttä.



Se poika oli nyt silleen että " eieiei, emmä tod. suostu näkee sua enää " mutta eilen alko ehkä pikkusen heltymään. Mut sit jutut oli tätä luokkaa " Anna persettä tai piä pääs kii. oon sanonu sanottavani :D " ja sit kaikkee et " mite ois sovintoseksi? " HALUUKO SE MUSTA OIKEESTI MUUTA KUN PILLUA ?!?!?!?!?!??!?!??!?! Mä haluisin keskustella sen kaa järkevästi ja saada sen tukee ja tsemppaa mua taas niinku ennen, ne ajat takasin mitä oli viim. kesänä alkuaikoina ja sit syksy / alkutalvi... mut mitä mä ton kusipään kanssa teen...



Oikeesti meen taas ihan rikki jos kaikki menee persilleen. Emmä jaksa! Toi poika on ollu ainut motivaatio siihen mun parantumiseen.



Nyt sit uhallani heitin sille vaan kaikkee seksijuttuja ja sit et ihan sama, et antaa mun neitsyyden mennä sit vaikka pikapanona.



Saa nähdä puhkeeko meille tästä taas riita... Toivottavasti ei... :')