Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yhtä ruoanlaittoa tämä elämä - vaan pienintäkään kehua ei kuulu :(
21.06.2012 |
Tänään taas sama juttu - laitoin perheelle lohet ja kasvikset ja kohokkaat, näin omasta mielestäni aika paljon taas vaivaa päivällisen eteen, mutta kukaan ei koskaan kehu mun ruokaa. Saan sentäs kuitenkin lähes aina kiitoksen, mutta kaipaisin edes pientä positiivista kommenttia kaikesta aherruksestani.
Olen vähän väsynyt laittamaan ruokaa perheelle, kun kukaan ei mitenkään tunnu edes noteeraamaan asiaa. No, lapseni ovat tietenkin vielä melko pieniä, mutta saavathan hekin esimerkin isältään.
Tuntuu niin turhauttavalta edes yrittää laittaa maistuvaa ja monipuolista ruokaa, sama kun iskisi poytään pussin leipää ja leikkeleet viereen. Ja jos joskus on sattunut päivä etten ole ehtinyt erityisemmpää ruokaa laittaa, mies on seuraavana päivänä tullut kotiin subwayn kautta. Ei se ikinä moiti, että ruoka olis pahaa (sellaistakin voi olla jossain perhees), tai jos en ole mitään uutta laittanut vaan syodään edellispäiväisiä, mutta ei tipu myoskään kehaisuja.
Kellään muulla samanlaisia tuntemuksia?
Kommentit (34)
mies alkoi myös kokkaamaan. Tajusi että ei ne ruoat ihan itellään synny ja oppi arvosatamaan että joku tekee ruoan valmiiksi pöytään asti.
Nykyisin tykätään kaikki ruoanlaitosta ja otetaan lapset mukaan kokkaamaan aika usein. Kannattaa alottaa jostain sellaisesta mitä lapset tykkää syödä. Vaikka pitsaa ja jokainen saa laittaa täytteet omaan nurkkaansa. Pienetkin osaa pilkkoa vihanneksia tai repiä salaattia tai sekottaa taikinaa. Ihan pienten kanssa ei kannata asettaa korkeita tavoitteita lopputulokselle vaan ottaa siltä kannalta että sotkua tulee mutta onpahan yhteistä tekemistä.
Koululaisista on jo oikeasti apua, heille voi kyllä laittaa ihan vakiovuorotkin, toinen kattaa pöydän ja toinen laittaa salaatin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niinkään kiitollisuudesta tai käytöstavoista, vaan sitä että ap:n aherrusta keittiössä pidetään niin itsestäänselvänä, ettei siinne kiinnitetä mitään huomiota tuli sieltä keittöstä mitä hyvänsä herkkuja.
Pidä parin viikon jakso, jolloin tarjoat ainostaan niin perusruokaa kuin vaan ikinä pystyt keksimään mm. hernekeittoa, kesäkeittoa, perunaa ja kastiketta.. Ehkä oppivat arvostamaan herkkuja, kohokas arikiruokana on aikamoinen suoritus:)
kiitos meinaa unohtua lapsilta melko usein. Mutta lapset, kuin myös mies, kyllä kehuvat ruokaa usein hyväksi..
kokkia /kokkeja sekä keskustellaan ruoasta, mietitään mikä on erityisen hyvää ja mitä voisi seuraavalla kerralla kokeilla toisin.
Lasten keitoksia kehutaan erityisen paljon vaikka hampaissa ratisisi hiekka kun salaatti unohtui pestä.
Asenteemme ruokaa ja syömistä kohtaan tosin ei ole kovin tiukkapipoinen, vaikka hyvää ruokaa arvostammekin, ei ruoka ole mikään elämää suurempi juttu. Välillä kokataan pitkän kaavan mukaan, välillä tehdään puolivalmisteista ja joskus jopa sorrutaan eineksiin tai haetaan pitsat tai hampurilaiset. Meillä myös mies kokkaa, arkena melkein enemmänkin kuin minä, koska tulee töistä aikaisemmin kotiin, joten mies osaa kyllä arvostaa valmiiseen pöytään pääsyä siinä missä minäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ruuasta kiittäminen. Itse en voisi kuvitellakaan, että laittaisin ruokaa, perhe ei tulisi syömään ja alkaisin popsimaan itsekseni. Meillä syödään joka päivä yhdessä, samaan aikaan ei saa lukea tai katsoa telkkua. Kukaan ei napostele ennen ruokaa ja niin kaikilla on nälkä ja ruoka maistuu.
Arkiruoka on arkiruokaa, en tosiaan viikolla keittele mitään kastikkeita kasaan vaan pyrin tekemään ruaan melko nopeasti ja vaivattomasti. Viikonloppuisin saatetaan panostaa enemmän, silloin usein lapsetkin osallistuvat ruuan laittoon.
Ehkä ap:n perheessä kannattaisi lähteä liikkeelle ihan käytöstavoista - ei mitään vihjailua vaan normaali keskustelu siitä, mikä on kohteliasta ja mikä epäkohteliasta käytöstä. Siitä sitten eteenpäin. Ja ehkä ruuanlaittoon käytettävää aikaa kannattaa radikaalisti vähentää ja tehdä vapautuneella ajalla jotain koko perheestä mukavaa yhteistä puuhaa.
Mies muistaa kehua ja kiittää mutta tyttärensä 6v nyrpistelee jokaiselle ruualle, joka ei ole nakkia tai lihapullaa. Syöminen kestää aina vähintään tunnin.. Tekis mieli olla antamatta sille mitään, kun kerta kaikki on niin paskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että ruoan jälkeen sanotaan kiitos. Poika tällä hetkellä 2-vuotta, joka ruoan jälkeen sanoo kiitos ja suikkaa vielä pusun poskelle, oppinut vissiin mieheltä, koska mies kiittää ja antaa pusun poskelle :) Mies kehuu aina ruokaa ja tekee itsekin välillä ruokaa. Meillä syödään monipuolisesti, kummatkin olemme kuitenkin kokkeja :)
Ruuanlaitto kuuluu vanhemmille. Hoitakaa parisuhteenne kuntoon ja ruvetkaa tekemään ruokaa yhdessä tai vuorotellen.
Miksi valitat, jos kerran itse alennut vastaamaan ruuanlaitosta yksin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruuanlaitto kuuluu vanhemmille. Hoitakaa parisuhteenne kuntoon ja ruvetkaa tekemään ruokaa yhdessä tai vuorotellen.
Miksi valitat, jos kerran itse alennut vastaamaan ruuanlaitosta yksin?
Olen kotiäitinä tällä hetkellä, en kai oleta mieheni alkava viikolla kokkaamaan heti toistä tultuaan, tottakai minä laitan ruoan tulelle. Viikonloppuna toki hänkin voisi osallistua ruoanlaittoon. Ei vain ole koskaan opetellut sitä, vaikkakin grillaa lihat pihalla mielellään (kai).
Meillä on nähty sellainenkin aika, että porukka suoritti ohimarssin mihin pihveilleni. Mies ja muuta porukkaa oli tulossa reissusta ja minä tein hyvää ruokaa, että se olisi parhaimmillaan juuri kun ovat perille.
Ei mitään kiitosta tai kehua kun eivät edes pysähtyneet syömään vaan jatkoivat matkaa lähimpään baariin. Sen jälkeen on sitten tarjoilu vähentynyt, syökööt näkkileipää tai eilistä lämmitettynä.
Toinen tilanne se, kun olen jättänyt kotiin melkeinvalmiita ruokia, kun olen itse ollut poissa. Palatessani ne ovat valittaneet, että kun ei ole täällä mitään syöty sillä aikaa, ja minä olen saanut viedä vanhentuneet herkut koirilla.
Ne ovat sentään ymmärtäneet hyvästä jotain, ja ovat juosseet häntä heiluen vastaan.
Tiedät siis miltä minusta tuntuu. Sinulla sentään koiria jotka arvostaa ruokaasi !! :)Laitoin itsekin kerran kunnon emäntänä ruokia pakastimeen kun lähdin yksin reissuun viikoksi. Siellähän ne kiltisti odottivat paluutani. Mitä lie syoneet poissaollessani. Eipähän tarvinnut kokata pariin päivään reissun jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niinkään kiitollisuudesta tai käytöstavoista, vaan sitä että ap:n aherrusta keittiössä pidetään niin itsestäänselvänä, ettei siinne kiinnitetä mitään huomiota tuli sieltä keittöstä mitä hyvänsä herkkuja.
Pidä parin viikon jakso, jolloin tarjoat ainostaan niin perusruokaa kuin vaan ikinä pystyt keksimään mm. hernekeittoa, kesäkeittoa, perunaa ja kastiketta.. Ehkä oppivat arvostamaan herkkuja, kohokas arikiruokana on aikamoinen suoritus:)
Sinä tajusit viestini täysin! Kiitos kannustavasta viestistä.
No niin. En ole kokannut kunnon ruokaa sitten viime torstain. Juhannuksena oltiin reissussa, ja syotiin muiden sapuskoita oikeastaan. Sunnuntaina kotona olisi pitänyt ruokaa laittaa, mutta jätin laittamatta. On meillä leipää, muroja, hedelmiä, kaurapuuroa yms kaapissa. Miehelle taisi tulla nälkä, kun kävi jossain lasten kanssa ja tullessa lapsilla oli jokaisella Happymeal-lelut kädessä. Eilen en myoskään laittanut ruokaa, mutta tein savukalapiirakoita, niista jäi mun ja lasten lounaalta neljä kpl, mutta ei mies niitä kaapista loytänyt. Kävi asioilla, ja tullessa haki maitoa kaupasta, ja soitteli että tarvitaanko muutakin? (monesti annan pienen listan puhelimessa jos sattuu olemaan kaupassa) Sanoin, että ainahan hedelmiä kuluu. --> Tajusikohan että ruokaa en ole laittamassa?
Tunnnen itseni tosi lapselliseksi, mutta odotan miten käy, pyytääkohan mies/lapset että tekisin ruokaa?
Pitää kokea tällainenkin ainakin kerran elämässä... nähtävästi.
Huomenna aion laittaa simppelin kalakeiton lounaaksi. Mutta en tee sitä isoa kattilallista.
ruuasta kiittäminen. Itse en voisi kuvitellakaan, että laittaisin ruokaa, perhe ei tulisi syömään ja alkaisin popsimaan itsekseni. Meillä syödään joka päivä yhdessä, samaan aikaan ei saa lukea tai katsoa telkkua. Kukaan ei napostele ennen ruokaa ja niin kaikilla on nälkä ja ruoka maistuu.
Arkiruoka on arkiruokaa, en tosiaan viikolla keittele mitään kastikkeita kasaan vaan pyrin tekemään ruaan melko nopeasti ja vaivattomasti. Viikonloppuisin saatetaan panostaa enemmän, silloin usein lapsetkin osallistuvat ruuan laittoon.
Ehkä ap:n perheessä kannattaisi lähteä liikkeelle ihan käytöstavoista - ei mitään vihjailua vaan normaali keskustelu siitä, mikä on kohteliasta ja mikä epäkohteliasta käytöstä. Siitä sitten eteenpäin. Ja ehkä ruuanlaittoon käytettävää aikaa kannattaa radikaalisti vähentää ja tehdä vapautuneella ajalla jotain koko perheestä mukavaa yhteistä puuhaa.
On kai meillä sitten muitakin ongelmia kuin tämä ruokailu. Olemme kyllä ajautuneet mieheni kanssa hieman erillemme muutaman viime vuoden aikana. Tuntuu ettei meillä ole enää niin paljon yhteistä kuin ennen, yhteisiä mielenkiinnon kohteita, keskuesteluja yms. Arkielämä on vienyt 'mehut' suhteelta. Mutta mies on hyvä mies muuten, ottaa lapsia mukaan asioille (kuten yltä huomaa), on hyvä isä, eikä huono mies minullekaan. Ei ikinä juuri moiti minua mistään, vaikka aihetta joskus jopa minun mielestäni olisi :D Kohteliaasti kiittää yleensä siitä ruoastakin!
Kattotaan miten käy tämän testin. Kuten sanoin, on varmaan pakko ennenmmin tai myohemmin nostaa se katti....
Alue: Aihe vapaa
Pidä kokkaamisesta tauko, osta vaan kaappi täyteen eineksiä joksikin aikaa. Syö lasten kanssa vaikka jossain kivassa paikassa pari kertaa ilman miestäs.
Eiköhän miehes sitten arvosta sitä ja suorastaan pyydä, että kokkaisit taas jotain. Ja kannattaa sanoa ihan suoraan, että haluaisit joskus saada kiitoksen vaivannäöstästi. Miehet ei valitettavasti ole ajatuksenlukijoita, kuten ei me naisetkaan.