Lue keskustelun säännöt.
Minusta on tulossa työpaikkakiusaaja :-(
20.06.2012 |
Ja tämä on aika kamalaa.
Olen luonteeltani yhteistyökykyinen, minusta pidetään, sosiaaliset taidot hyvät. Näköjään minussa sitten piilee psykopaatin aineksia, tai narsistin, tai kusipään ainakin.
Olen vuosia yrittänyt tulla juttuun ja tehdä yhteistyötä työpaikkamme vastarannankiisken kanssa. Hyvin negatiivinen ja useamman mielipiteen mukaan vaikeahko ihminen. Kaikkea olen yrittänyt, nyt lopetin ja aloin kiusaamaan :-(
Aiemmin olen hiljaa ja huomaamatta jeesannut häntä hänelle vaikeissa asioissa (rajallinen kielitaito, tietojärjestelmien osaaminen jne), hänen taas nokkiessa mua, jos pyydän apua tai teen virheen. Hänen virheensä on pakko salaa paikata tai olla huomaamatta, koska siitä seurasi aina kovaääninen konflikti.
Nyt en tee. Itse asiassa olen alkanut jopa ujuttaa tälle ihmiselle sen kyvyt ylittäviä tehtäviä, vihjailen esimiehelle sen osaamattomuudesta ja asenteesta. En siis suoraan kerro, jolloin asialle voisi reilusti jotain tehdä (Tosin ei ole tehty. Esimies pelkää konflikteja kaikkein eniten.). Työkavereiden kesken emme ihan vielä hauku ääneen selän takana, mutta silmiä pyörittelemme ja huokailemme, siis projisoimme hänen käytöstään, hän on juuri sellainen passiivisaggresiivinen tuhisija.
Nyt pelottaa, että mitä jos oikeasti alan muuttua pahaksi. Kaikki tämä pelaaminen ja syrjiminen sotii periaatteitani vastaan, ja tuntuu hirveältä huomata, kuinka tyytyväinen olen, kun huomaan tän kohteen tuntevan itsensä epävarmaksi, ja vielä mun ansioista.
Mitä tehdä? Hämmentää.
Kommentit (15)
Vuorotteluvapaalle? Käytöksesi ei ole tervettä, mutta se kertoo myös sinun omasta pahoivoinnista työpaikallasi. Työpaikan vaihto?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä minäkään ymmärrä, että miks jonkun puutteellisia taitoja pitäisi aina jotenkin peitellä. Mutta raja menee mun mielestä tahallisessa suolaamisessa, kuten esim. että nakitetaan tehtäviä, joita toinen ei todellakaan osaa.
Mielestäni sun kannattaisi puhua esimiehelle suoraan tämän ihmisen puutteellisesta osaamisesta ja esimiehen pitäisi järjestää tälle ihmiselle lisäkoulutusta!
Kuulostaa siltä, että olet padonnut vuosien mittaan itseesi ärtymystä tumpelon ja negatiivisen työkaverin vuoksi, ja nyt se alkaa vuotaa takaisin nk kiusaamistarpeena eli tunnet halua vuorostasi ikävä työkaverillesi.
Parasta kaiketi olisi, jos esimies pystyisi jotenkin ratkomaan asiaa suoraan sen tumpelon kanssa ("tarvitsetko lisäkoulutusta" yms.), mutta harvoinhan se onnistuu. Yleensä, jos tumpelo on pitkään saanut olla sellainen kuin hän on, saa hän sitä olla jatkossakin.
Voisitko koettaa vaihtaa itse yksikköä tai olla yksinkertaisesti tekemättä töitä tumpelon kanssa? Auttaa ei ainakaan pidä.
... on kyllä sun kohdalla niin paikkansapitävä väite kuin ikinä voi olla. Jos te ette muuhun ole pystyneet työtoverinne kanssa kuin silmien pyörittelyyn, niin olette koko lauma passiivis-aggressiivisia inisijöitä, ja susta on näköjään sitten loppujen lopuksi tullut sadisti.
Jos sulla olisi alunperin ollut rohkeutta pariin avoimeen konfliktiin hankalan työkaverin kanssa, koko sotku olisi jo ohi. Voit syyttää oma raukkamaisuuttasi. Hankalat ihmiset yleensä menevät kiltisti ruotuun, kun se ensimmäinen avoin konflikti on käyty.
Hyi helvetti, älä ainakaan pidä itseäsi sen parempana ihmisenä, kuin mitä se hankala ihminen. Piilosadisti on vastenmielisempi tapaus kuin avoimen vaikea.
Eli sulla on työpaikalla hankala työkaveri, jota olet saanut sietää pitkään, ja nyt sulla on alkanu hiha palamaan, ja nyt sitten tunnet syyllisyyttä kun huomaat toivovasi pientä pahaa hänelle? Ei se ole pahuutta se hihojen palaminen. Se on ihan luontainen reaktio tuollaisiin olosuhteisiin. On täysin luonnollista haluta että A) työkaverin käytös muuttuu tai B) työkaveri lakkaa olemasta työkaveri eli hän vaihtaa maisemaa, joko irtisanomisen tai muun muodossa. Luonnonta taas on antaa asian jatkua niin kauan että työkaverin käytös herättää sinussa pahoja ajatuksia. On korkea aika tehdä jotain. Jos esimiehesi ei tee mitään, on hänessäkin syytä. Yksi vaihtoehto olisi lähestyä sen esimiehen esimiehiä asian suhteen, sanoa heille että sinulla on kaksi ongelmaa työpaikalla - rasittavan hankala työkaveri ja esimies, joka ei osaa tai halua tehdä asialle mitään. Sitten kun he kysyvät mitä sinä haluaisit asialle tehtävän, vastaa että jos he voisivat pitää molemmille tiukan puhelun käyttäytymisestä työpaikalla. MUTTA. Ennen kuin lähdet vasikoimaan mitään kenellekään, anna syyllisille vielä viimeinen tilaisuus muuttua. Varoita sitä työkaveria että hänen käytöksen on muututtava. Oletko kertaakaan sanonut hänelle vakavasti ja kahden kesken miten rasittavana koet hänen luonteen? Jos tuo ei pysäytä häntä, jatka sitten sanomalla suoraan että käytös muuttuu tai toinen teistä lähtee - ylemmät päättäkööt. Sano että olet viittä vaille valmis lähestymään esimiehiä asian suhteen. Pomo, joka välttää konflikteja, ei ole sopiva pomoksi. Pomojen tehtävänä on nimenomaan ratkoa konflikteja. Esimiehen työnä on pitää porukka tyytyväisenä töissä. Sitten jos/kun se vastarannan kiiski tuhahtaa uhkailuillesi, voit antaa pomollesi vielä tilaisuuden puhua hänelle, ja ehkä tarttua toimeenkin asiaan puuttumiseksi. Mikä on oikeastaan pahinta mitä lähin esimiehesi voisi tehdä ratkaistakseen asian? Voisiko hän siirtää sinut toisiin hommiin, jonnekin minne et halua? JOS hän meinaa ratkaista asian tuolla tavalla, muistuta häntä että ei sekään muuta sen työkaverin luonnetta, vaan hän jatkaa sen hankalan persoonaansa kylvämistä ympäriinsä, ja seuraava uhri (työkaveri) kestää niin pitkään kuin kestää. Et sinä empaatiakyvytön psykopaatti tai narsku ole. Olit korkeintaan arka tai liian veltto hoitamaan asiaa tarpeeksi napakasti kuntoon ja asiat menivät niin pitkälle, että luonteesi muuttui häijymmäksi. Siedit häntä epäterveellisen kauan. Pääasia on, että kun lähdet hakemaan apua työjutuissa ylemmiltä, ole valmiina luettelemaan mitä kaikkea olet itse yrittänyt asian korjaamiseksi. Sinulla täytyy olla uskoa omaan asiaan ja itseen. Tyhmänkin oikeustaju sanoo, että jos työpaikalla on v-maisen hankala ihminen työkaverina, se ihminen joko lähtee töistä tai hänen käytös muuttuu. Piste.
Sain sinulta paljon sekä ajattelemista että toimintamallia. Meillä suurin ongelma on pieni työyhteisö, jossa toisaan ainoa esimies on heikohko kauppias. Ihan työsuojelupiiriin en arvaa lähteä, mutta siis aika aseeton olen.
Olemme puhuneet, rakentavasti ja riidellen, mutta emme ehkä pariin viime vuoteen. Myönnän, että helpommalla pääsen. Esimiehen puhuttelun jälkeen käytös saattaa muuttua viikoksi, sitten pikkuhiljaa palautuu. Esimiehelle puhun itse tästä joka kehityskeskustelussa ja vastaavassa kahdenkeskisessä miitingissä. Vastaus on, että koita pärjätä, se nyt on sellainen. Irtisanomisia ei ole tulossa. Eli se jää, joka eniten kestää, hauskaa.
Uutta työtä olen katsellut, miettinyt opiskelujakin ja alanvaihtoa tämän takia. Tuntuu vaan niin tyhmältä, koska pidän työstäni muuten ja olen hyvä tässä.
No, jotainhan tääkin kertoo tämän päivän työelämästä noin yleensä, työhyvinvointi ei ole ihan päällimmäisenä kehityskohteena...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
... on kyllä sun kohdalla niin paikkansapitävä väite kuin ikinä voi olla. Jos te ette muuhun ole pystyneet työtoverinne kanssa kuin silmien pyörittelyyn, niin olette koko lauma passiivis-aggressiivisia inisijöitä, ja susta on näköjään sitten loppujen lopuksi tullut sadisti.
Jos sulla olisi alunperin ollut rohkeutta pariin avoimeen konfliktiin hankalan työkaverin kanssa, koko sotku olisi jo ohi. Voit syyttää oma raukkamaisuuttasi. Hankalat ihmiset yleensä menevät kiltisti ruotuun, kun se ensimmäinen avoin konflikti on käyty.
Hyi helvetti, älä ainakaan pidä itseäsi sen parempana ihmisenä, kuin mitä se hankala ihminen. Piilosadisti on vastenmielisempi tapaus kuin avoimen vaikea.
Olen koko päivän miettinyt tätä, kun nyt oivalsin tämän oman toimintani kamaluuden. Konflikteja oli alussa, emme saaneet toisiamme 'ruotuun'. Kun tajusin, että kyse todellisesta jääräpäästä, joka ottaa suoran puheen ilkeilynä, päädyin tähän selvästi hupnosti toimivaan ongelmien piilotteluun ja välttelyyn. Esimiehen ongelmahan tämä on, hän on tietoinen mutta ei välitä. Itse asiassa on mukana kiusaamisessa, koska tavallaan liittoutuu meidä 'hyvisten' kanssa tätä 'pahista' vastaan. Ei avoimesti, mutta siis on osan porukan kanssa rento ja hauska, mutta yhdelle selkeästi etäisempi. Ja asiaa ei siis osaa hoitaa ja on ainoa esimies. Tämä kohde systemaattisesti kieltäytyy koulutuksista milloin mihinkin tekosyyhyn nojaten. Kieltää ongelmat tai aukot omassa osaamisessaan.
Älä pelkää en todellakaan pidä itseäni parempana ihmisenä, olen häpeissäni ja toivon ohjeita kuinka muuttaa käytöstäni.
Tänään tein niin kuin neuvoitte enkä auttanut häntä pyytämättä. Sen seurauksena asiakas joutui odottamaan kohtuuttomaan pitkään ja sai väärää tietoa. Ahdisti ja suretti. Tiedän, että joudun huomenna korjaamaan asian, koska minusta ei ole reilua antaa asiakkaiden kärsiä työpaikan henkilökemioiden ja ongelmien takia. Yksikköä en pysty vaihtamaan ja totta on, että pitkään jatkunut tilanne on ajanut mut tälläiseen oikeesti epäterveeseen käytökseen (ihan sadistiksi en vielä itseäni lukis).
Yleensä en tyäasioita tuo kotiin, mutta niin vaan nyt pohdin, että mikä musta on tulossa.
mä oon siis se, joka vihaisena haukkui sua piilosadistiksi ja en voi kuin ihailla tuota rauhallista ja asiallista vastausta, jonka annoit.
Jos suoran konfliktin tiekin on jo käytetty, ei kai muu auta kuin tulla piilosadistiksi, tosin sanaa ei ehkä kande ottaa ihan kirjaimellisesti.
Itse onneksi vaikutat fiksulta ja tasapainoiselta ihmiseltä, joten ei toi asia sua moraaliseksi hirviöksi tee.
Mutta ootko varma, että se suoraan sanominen oli oikeasti suoraan sanomista? Joskus tuntuu, että naiset kokee, että aika pieni vihjailukin on "avoin konflikti" ja sitten vastaupolella ei ole hajauakaan siitä, että tästä oli kyse.
Ihmisten kanssa ei aina ole oikeita vastauksia. Koita kestää ja jos pieni ilkeys auttaa kestämään, niin go for it. Hyvää lomaa ja kesää!
Eli sulla on työpaikalla hankala työkaveri, jota olet saanut sietää pitkään, ja nyt sulla on alkanu hiha palamaan, ja nyt sitten tunnet syyllisyyttä kun huomaat toivovasi pientä pahaa hänelle? Ei se ole pahuutta se hihojen palaminen. Se on ihan luontainen reaktio tuollaisiin olosuhteisiin. On täysin luonnollista haluta että A) työkaverin käytös muuttuu tai B) työkaveri lakkaa olemasta työkaveri eli hän vaihtaa maisemaa, joko irtisanomisen tai muun muodossa. Luonnonta taas on antaa asian jatkua niin kauan että työkaverin käytös herättää sinussa pahoja ajatuksia. On korkea aika tehdä jotain. Jos esimiehesi ei tee mitään, on hänessäkin syytä. Yksi vaihtoehto olisi lähestyä sen esimiehen esimiehiä asian suhteen, sanoa heille että sinulla on kaksi ongelmaa työpaikalla - rasittavan hankala työkaveri ja esimies, joka ei osaa tai halua tehdä asialle mitään. Sitten kun he kysyvät mitä sinä haluaisit asialle tehtävän, vastaa että jos he voisivat pitää molemmille tiukan puhelun käyttäytymisestä työpaikalla. MUTTA. Ennen kuin lähdet vasikoimaan mitään kenellekään, anna syyllisille vielä viimeinen tilaisuus muuttua. Varoita sitä työkaveria että hänen käytöksen on muututtava. Oletko kertaakaan sanonut hänelle vakavasti ja kahden kesken miten rasittavana koet hänen luonteen? Jos tuo ei pysäytä häntä, jatka sitten sanomalla suoraan että käytös muuttuu tai toinen teistä lähtee - ylemmät päättäkööt. Sano että olet viittä vaille valmis lähestymään esimiehiä asian suhteen. Pomo, joka välttää konflikteja, ei ole sopiva pomoksi. Pomojen tehtävänä on nimenomaan ratkoa konflikteja. Esimiehen työnä on pitää porukka tyytyväisenä töissä. Sitten jos/kun se vastarannan kiiski tuhahtaa uhkailuillesi, voit antaa pomollesi vielä tilaisuuden puhua hänelle, ja ehkä tarttua toimeenkin asiaan puuttumiseksi. Mikä on oikeastaan pahinta mitä lähin esimiehesi voisi tehdä ratkaistakseen asian? Voisiko hän siirtää sinut toisiin hommiin, jonnekin minne et halua? JOS hän meinaa ratkaista asian tuolla tavalla, muistuta häntä että ei sekään muuta sen työkaverin luonnetta, vaan hän jatkaa sen hankalan persoonaansa kylvämistä ympäriinsä, ja seuraava uhri (työkaveri) kestää niin pitkään kuin kestää. Et sinä empaatiakyvytön psykopaatti tai narsku ole. Olit korkeintaan arka tai liian veltto hoitamaan asiaa tarpeeksi napakasti kuntoon ja asiat menivät niin pitkälle, että luonteesi muuttui häijymmäksi. Siedit häntä epäterveellisen kauan. Pääasia on, että kun lähdet hakemaan apua työjutuissa ylemmiltä, ole valmiina luettelemaan mitä kaikkea olet itse yrittänyt asian korjaamiseksi. Sinulla täytyy olla uskoa omaan asiaan ja itseen. Tyhmänkin oikeustaju sanoo, että jos työpaikalla on v-maisen hankala ihminen työkaverina, se ihminen joko lähtee töistä tai hänen käytös muuttuu. Piste.
Sain sinulta paljon sekä ajattelemista että toimintamallia. Meillä suurin ongelma on pieni työyhteisö, jossa toisaan ainoa esimies on heikohko kauppias. Ihan työsuojelupiiriin en arvaa lähteä, mutta siis aika aseeton olen.
Olemme puhuneet, rakentavasti ja riidellen, mutta emme ehkä pariin viime vuoteen. Myönnän, että helpommalla pääsen. Esimiehen puhuttelun jälkeen käytös saattaa muuttua viikoksi, sitten pikkuhiljaa palautuu. Esimiehelle puhun itse tästä joka kehityskeskustelussa ja vastaavassa kahdenkeskisessä miitingissä. Vastaus on, että koita pärjätä, se nyt on sellainen. Irtisanomisia ei ole tulossa. Eli se jää, joka eniten kestää, hauskaa.
Uutta työtä olen katsellut, miettinyt opiskelujakin ja alanvaihtoa tämän takia. Tuntuu vaan niin tyhmältä, koska pidän työstäni muuten ja olen hyvä tässä.
No, jotainhan tääkin kertoo tämän päivän työelämästä noin yleensä, työhyvinvointi ei ole ihan päällimmäisenä kehityskohteena...
Mä vähän varoittaisin viemästä asiaa eteenpäin. Saatat olla yhtäkkiä se, jota syytetään hankalana olemisesta ja se hankala työkaveri heittäytyykin yhtäkkiä uhriksi. Mutta vain sä tiedät, mikä teidän työpaikan ihmisten kyky käsitellä tällaisia asioita on. Jos esimies on sellainen kuin sanoit, asiasta voi tulla sotku, joka kapsahtaa sun nilkkaan. Niinpä jos asia on jo käyty työkaverin kanssa läpi, eikä riitelykään auttanut, niin ehkä toi pieni halpamaisuus on ainoa mikä jää käteen.
siihen on syynsä, miksi ihmiset joutuvat niin paljon alentumaan siihen. Harva haluaa olla tahallaan paha, joskus vain ei muita ratkaisuja ole.
Vaikutat oikeasti tosi hienolta ihmiseltä, kun jaksat asiaa ääneen pohtia ja kysellä neuvoja, se on ihailtavaa jaksamista. Mutta ole varovainen käytönnön toimien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli tiukat rajat sille, että peitelläänkö mokia ja tehdäänkö hänen hommiaan porukalla.
Eli eihän se ole kiusaamista, jos sanot esimiehelle suoraan kahden kesken, että sinä hoidat omat hommasi ja tämä toinen omasi. Että tästä lähtien sinä korjaat omat virheesi ja hän saa korjata omansa.
Pidemmän päälle ei kannata olla tarkoituksella ilkeä, koska jos olet ns. normaali niin se alkaa syömään sinua.
Koin monta oivallusta ja niistä tärkeimpänä sen,että olen vastuussa vain omista tunteistani. Jos joku loukkaantuu syyttä, ongelma on hänen. Kokeilen sitten vaikka hitto soikoon jotain hengitystekniikkaa, mutta pyrin siihen, että enää sen ihmisen käytös ei menisi iholle.
Esimies tietää muttei välitä, silloin en ihmeitä voi tehdä. Hyväksyn.
Keskityn jatkossa enemmän omin töihini, en yritä huolehtia kaikkien hyvinvoinnista ja tehtävistä. Autan jos pyydetään, muuten suljen silmäni. Jos tulee selvitettävää, laitan rohkeammin esimiehen kautta, ei yritetä enää keskenään sompailla ja tehdä esimiehen töitä.
Ja ehdottomasti pysyn myönteisenä!! Kukaan ei voita, jos katkeruus tarttuu ja meitä on kohta lauma kiusaajia siellä.
Naiset, nostan teille maljan ja karistan työhuolet juhannuksen ajaksi niskoiltani, hyvää juhannusta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
... on kyllä sun kohdalla niin paikkansapitävä väite kuin ikinä voi olla. Jos te ette muuhun ole pystyneet työtoverinne kanssa kuin silmien pyörittelyyn, niin olette koko lauma passiivis-aggressiivisia inisijöitä, ja susta on näköjään sitten loppujen lopuksi tullut sadisti.
Jos sulla olisi alunperin ollut rohkeutta pariin avoimeen konfliktiin hankalan työkaverin kanssa, koko sotku olisi jo ohi. Voit syyttää oma raukkamaisuuttasi. Hankalat ihmiset yleensä menevät kiltisti ruotuun, kun se ensimmäinen avoin konflikti on käyty.
Hyi helvetti, älä ainakaan pidä itseäsi sen parempana ihmisenä, kuin mitä se hankala ihminen. Piilosadisti on vastenmielisempi tapaus kuin avoimen vaikea.
Olen koko päivän miettinyt tätä, kun nyt oivalsin tämän oman toimintani kamaluuden. Konflikteja oli alussa, emme saaneet toisiamme 'ruotuun'. Kun tajusin, että kyse todellisesta jääräpäästä, joka ottaa suoran puheen ilkeilynä, päädyin tähän selvästi hupnosti toimivaan ongelmien piilotteluun ja välttelyyn. Esimiehen ongelmahan tämä on, hän on tietoinen mutta ei välitä. Itse asiassa on mukana kiusaamisessa, koska tavallaan liittoutuu meidä 'hyvisten' kanssa tätä 'pahista' vastaan. Ei avoimesti, mutta siis on osan porukan kanssa rento ja hauska, mutta yhdelle selkeästi etäisempi. Ja asiaa ei siis osaa hoitaa ja on ainoa esimies. Tämä kohde systemaattisesti kieltäytyy koulutuksista milloin mihinkin tekosyyhyn nojaten. Kieltää ongelmat tai aukot omassa osaamisessaan.
Älä pelkää en todellakaan pidä itseäni parempana ihmisenä, olen häpeissäni ja toivon ohjeita kuinka muuttaa käytöstäni.
Tänään tein niin kuin neuvoitte enkä auttanut häntä pyytämättä. Sen seurauksena asiakas joutui odottamaan kohtuuttomaan pitkään ja sai väärää tietoa. Ahdisti ja suretti. Tiedän, että joudun huomenna korjaamaan asian, koska minusta ei ole reilua antaa asiakkaiden kärsiä työpaikan henkilökemioiden ja ongelmien takia. Yksikköä en pysty vaihtamaan ja totta on, että pitkään jatkunut tilanne on ajanut mut tälläiseen oikeesti epäterveeseen käytökseen (ihan sadistiksi en vielä itseäni lukis).
Yleensä en tyäasioita tuo kotiin, mutta niin vaan nyt pohdin, että mikä musta on tulossa.
piilee kiusaaja, tai joku muu kusipää. Meissä kaikissa on kyky pahaan, se odottaa vain oikeita olosuhteita.
Kun asian tiedostaa, sitä voi hallita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomen lainsäädäntö tekee tosi vaikeaksi kenenkään erottamisen. Teidän on tavallaan pakko oppia pärjäämään töissä siellä keskenänne, se ei ole kenenkään etu jos yhdellä on tosi paha olla työpaikalla. Se tietää lisää ongelmia muille. Suosittelen avointa keskustelua!
ja sitä saa mitä tilaa.
Ihan ymmärrettävää tuo minusta on. Jossain kohdin vain tulee mitta täyteen, ja pitkäänhän tuota olet kestänytkin. :)
Jatka samalla linjalla vaan. :) Koko työpaikka sairastuu siitä, että yhden vaikean vuoksi kaikkien pitää olla varuillaan, hyssytellä ja paikkailla virheitä. Reiluinta ja kaikille parasta olisi irtisanoa se yksi vaikea, jonka jälkeen työyhteisö voisi palata normitilaansa. Jos se ei ole mahdollista, niin jollain konstillahan se työyhteisön mätäpaise on kuriin saatava. Tuohon tyyppiin reilu konfontaatio ja suoraan sanominen eivät toimi, joten eihän siihen sitten kovin monta konstia jää - ikävä kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli sulla on työpaikalla hankala työkaveri, jota olet saanut sietää pitkään, ja nyt sulla on alkanu hiha palamaan, ja nyt sitten tunnet syyllisyyttä kun huomaat toivovasi pientä pahaa hänelle? Ei se ole pahuutta se hihojen palaminen. Se on ihan luontainen reaktio tuollaisiin olosuhteisiin. On täysin luonnollista haluta että A) työkaverin käytös muuttuu tai B) työkaveri lakkaa olemasta työkaveri eli hän vaihtaa maisemaa, joko irtisanomisen tai muun muodossa. Luonnonta taas on antaa asian jatkua niin kauan että työkaverin käytös herättää sinussa pahoja ajatuksia. On korkea aika tehdä jotain.
Jos esimiehesi ei tee mitään, on hänessäkin syytä. Yksi vaihtoehto olisi lähestyä sen esimiehen esimiehiä asian suhteen, sanoa heille että sinulla on kaksi ongelmaa työpaikalla - rasittavan hankala työkaveri ja esimies, joka ei osaa tai halua tehdä asialle mitään. Sitten kun he kysyvät mitä sinä haluaisit asialle tehtävän, vastaa että jos he voisivat pitää molemmille tiukan puhelun käyttäytymisestä työpaikalla. MUTTA. Ennen kuin lähdet vasikoimaan mitään kenellekään, anna syyllisille vielä viimeinen tilaisuus muuttua. Varoita sitä työkaveria että hänen käytöksen on muututtava. Oletko kertaakaan sanonut hänelle vakavasti ja kahden kesken miten rasittavana koet hänen luonteen? Jos tuo ei pysäytä häntä, jatka sitten sanomalla suoraan että käytös muuttuu tai toinen teistä lähtee - ylemmät päättäkööt. Sano että olet viittä vaille valmis lähestymään esimiehiä asian suhteen.
Pomo, joka välttää konflikteja, ei ole sopiva pomoksi. Pomojen tehtävänä on nimenomaan ratkoa konflikteja. Esimiehen työnä on pitää porukka tyytyväisenä töissä. Sitten jos/kun se vastarannan kiiski tuhahtaa uhkailuillesi, voit antaa pomollesi vielä tilaisuuden puhua hänelle, ja ehkä tarttua toimeenkin asiaan puuttumiseksi. Mikä on oikeastaan pahinta mitä lähin esimiehesi voisi tehdä ratkaistakseen asian? Voisiko hän siirtää sinut toisiin hommiin, jonnekin minne et halua? JOS hän meinaa ratkaista asian tuolla tavalla, muistuta häntä että ei sekään muuta sen työkaverin luonnetta, vaan hän jatkaa sen hankalan persoonaansa kylvämistä ympäriinsä, ja seuraava uhri (työkaveri) kestää niin pitkään kuin kestää.
Et sinä empaatiakyvytön psykopaatti tai narsku ole. Olit korkeintaan arka tai liian veltto hoitamaan asiaa tarpeeksi napakasti kuntoon ja asiat menivät niin pitkälle, että luonteesi muuttui häijymmäksi. Siedit häntä epäterveellisen kauan. Pääasia on, että kun lähdet hakemaan apua työjutuissa ylemmiltä, ole valmiina luettelemaan mitä kaikkea olet itse yrittänyt asian korjaamiseksi. Sinulla täytyy olla uskoa omaan asiaan ja itseen. Tyhmänkin oikeustaju sanoo, että jos työpaikalla on v-maisen hankala ihminen työkaverina, se ihminen joko lähtee töistä tai hänen käytös muuttuu. Piste.
mutta älä myöskään anna liian vaikeita tehtäviä.