Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Milloin voi sanoa osaavansa kielta?
20.06.2012 |
Tapasin tässä taannoin pariskunnan, jonka mies kehui puolisonsa osaavan yhdeksää kieltä mm. nuolenpääkirjoitusta ja kiinaa.
Itse sanon aina osaavani kolmea kieltä: englantia, ruotsia ja ranskaa, koska nämä ovat kieliä joita joudun puhumaan töissä, ja joilla pärjään mielestäni hyvin. Lisäksi olen opiskellut pari vuotta italiaa ja venäjää, mutta en väitä osaavani näitä kieliä, koska en niitä aktiivisesti käytä, vain joskus lomamatkoilla. Pari kurssia olen lukenut myös mandariinikiinaa.
Pitäisikö minunkin siis sanoa osaavani kuutta kieltä, jos tiedän niistä perusteet? Kun ajattelee tätä henkilöä joka osaa nuolenpääkirjoitusta, ei voi kuin ihmetellä, että missä hän tätä kieltä aktiivisesti käyttää? Ammatissaan hän ei sitä käytä, on joskus opiskellut sitä yliopistossa...
Eli milloin teidän mielestänne voi sanoa osaavansa kieltä?
Kommentit (6)
Kun pärjää kohdemaassa ko. kielellä arkipäivän tilanteissa, niin voi sanoa osaavansa kieltä.
Minä osaan englantia, saksaa ja ruotsia hyvin. Espanjaa olen lukenut kolme vuotta lukiossa, ja espanjan kielellä pärjääminen on vähän niin ja näin. Luettua ymmärrän hyvin ja puhunkin ihan ok, mutta puhekumppania joudun pyytämään hidastamaan hieman tahtia :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tietenkin osaamisessa on sitten erilaisia tasoja: lähes natiivitasoista osaamista, filologiosaamista, työkielenä osaamista ja sitä että pystyy tilaamaan kupin kahvia turistimatkalla. Nämä kaikki ovat kuitenkin "osaamista", joka riittää omassa yhtyedessään.
Ja se nuolenpääkirjoitus: sen osaamiseen ei voida milläään tasolla vaatia sen käyttämistä oikeasa elämässä, koska sitä ei enää käytetä missään. Silti sen voi osata, ihan kuin jotkut osaavat klingonia ja jiddishiä...
Kieltä osaa (hyvin) kun osaa suomentaa 90% vieraskielisestä leffasta. Todellisuudessa kielitaito muodostuu:
- kuullun ymmärtämisestä
- luetun ymmärtämisestä
- tekstin tuottamisesta
- puheen tuottamisesta
Kielen jokainen osa-alue tulee olla hallinnassa. Sitten voi sanoa osaavansa vierasta kieltä. Kielitaito tulee pilkkoa osa-alueisiin. Jos kysytään "Milloin voi sanoa osaavansa vierasta kieltä?", on kai vähän sama kuin kysyisi "Milloin voi sanoa osaavansa uida, kävellä tai soittaa instrumenttia?". Esim. minä jaksan uida hädin tuskin 200m, ja olen siten virallisesti uimataidoton. 200m jaksan uida kuitenkin. Jos kävelyä opetteleva mukula kävelee onnistuneesti 3 metriä, osaako hän silloin jo kävellä? Vai onko kävelytaidon raja se että ei tarvitse tukea ja taukoa kävelyspurttien välillä? Jos minä osaisin soittaa pianolla yhden kappaleen siedettävästi, mutta vain yhden kappaleen, osaanko minä silloin soittaa pianoa? Jokainen vetäköön rajansa. Kyse on taidoista.
Tosin kyllä kielitaidollekin voitaisi viralliset rajat vetää esim. että "On osattava vähintään 100 000 sanaa vierasta kieltä, suullisesti tai kirjallisesti, jotta voi sanoa olevansa kielitaitoinen". Sitten eräänä päivänä tapaisit ihmisen jonka arvioitu sanavarasto on 50k sanaa. Pitäisitkö tuota ihmistä kielitaidottomana?
Jos haluaa jonkinlaisen arvion englanninkielisen sanavarastonsa koosta, siihenkin on testi:
http://testyourvocab.com/
Ruksaa vain ne sanat joiden yhden merkityksen tiedät varmasti.
Jaetaan nuo luvut 100k ja 50k kymmennellä niin päästään lähemmäs realistisia arvoja.
Ei siihen kai mitään virallista "sääntöä" ole. Aamulla, illalla, ihan milloin vaan. Varminta on ottaa asia esiin siinä klo 16 aikoihin.
Alue: Aihe vapaa
Katson, että silloin osaa kieltä. Usein perusteet riittää sellaseksi.
Itse osaan hyvin ruotsia, tyydyttavästi englantia ja saksaa osaisin hyvin jor kertaisin - asiat vaan jo sen verran unohtuneet kouluajoilta muutamassa vuodessa että osaan varmaan nyt muistin varasta vain perusteet.
Kaikkia näitä kieliä osaa siten et pärjään tavallisissa arkielämän asioissa näil kielil, en sen paremmin...