G: Hurjin / pelottavin riita miehesi kanssa?

Ja pelottavimmat huudotkin on tulleet omasta suustani... =D Ei siis mitään nimittelyä tai haistattelua kuitenkaan, helkkarin kovaäänistä karjumista vaan. Ärsyttää vielä enemmän, kun mies pysyy tyynenä, voi elämä!



Eksän kanssa olikin sitten jo pelottaviakin juttuja. Nuorina mentiin yhteen ja silloin huidoin itsekin muutaman kerran takaisin, loppuajat olin vain ottavana osapuolena. Ja aina kun niistä sen hakkaamisista keskusteltiin, niin muisti vedota, kuinka "säkin oot lyönyt". Tönimistä, hiuksista vetämistä, uhkailua sekä minua, läheisiäni että lemmikkejämme kohtaan, avareita, vääntämistä, kiinni pitämistä, auenneita huulia, verta seinillä... Hyi saakeli. Toivottavasti nykyinen vaimonsa ei saa samaa kohtelua. =( Vaikka toki aina muistikin hokea, että se on ollut ihan omaa syytäni, että sain neniini...

Yhden eksän kanssa riidat oli pelottavia. Eksä oli mustasukkainen ja uhkasi tappaa itsensä, piti puukkoa ranteellaan ja käveli junaradalla ja sellaisen raivon vallassa, että hänellä ei todellakaan ollut enää kontrollia käytökseensä.



Toinen vaihtoehto oli että väkivalta kohdistui minuun, repimistä, retuuttamista, asunnosta ulosheittämistä vaikka olin ilman vaatteita, kuristamista ja vasaralla lyömisellä uhkailua jne. Onneksi erottiin, mutta sekin tapahtui liian myöhään.

just tossa pari päivää miehelleni "haista vittu". Musta se meni aika överiksi.

Haist ny home on varmaan rajuinta mitä meillä on sanottu.

Ei meidän riidat ole pelottavia. Riitoja kyllä on, niin kuin muillakin, mutta ei niissä mitään hurjaa ole. No joskus on joutunut sanomaan että rauhoittuu, jos auton ratissa ollessa on tullut jotain nokkapokkaa.

Tuli riitaa ja sen yhteydessä vanhat haavat revittiin auki, kuten miehen pettäminen. Kiukuissaan mies uhmakkasti sanoi, että mitä sitten vaikka panin toista? Ollaan yritetty asiaa käsitellä järkevästi, mutta tuossa tilanteessa mulla kiehahti niin yli, että silmissä vaan sumeni. Milloinkaan en ole tuntenut sellaista oloa, ihan karmivaa kuinka voi vaan vintti pimetä raivosta. Otin ensimmäisen käsiini osuvan esineen ja huitaisin miestä. Onneksi lähettyvillä ei ollut mitään terävää, mutta kyllä sillä kannettavallakin sai kipeää tehtyä. Molemmat säikähdettiin koko tapausta aika lailla. Onneksi riita kuitenkin päättyi jäähdyttelyn jälkeen ihan juttelemalla/itkemällä. Tavallaan nyt ymmärrän jotenkin sen miksi ihmiset voi vimmoissaan tehdä pahojakin tekoja...

Halusi mm. tulla työpaikalleni muutamaksi tunniksi, että tutustuu työkavereihini ja asiakkaisiini ja näkee, kenen kanssa päivät olen. Ei koskaan lyönyt, mutta muuten "häpäisi", esimerkiksi keskellä yötä repi peiton päältäni ja ulkovaatteissa "haistatteli", kun makasin alastomana unenpöpperössä sängyllä. Olimme kihloissa, sittemmin mies meni naimisiin ja on jo eronnutkin. Muistan aina, kun mies sätti, ettei minusta olisi ikinä äidiksi, kun olen niin itsekäs. Facebookin kuvassa mies näyttää aivan psykopaatilta ja myös Breivikiltä... huh.



Nykyinen mieheni on kunnollinen. Mutta on kerran pillastunut niin, että on hajottanut tavaroitani ym. Minuun ei ole kajonnut, mutta olen kokenut uhkaavia tilanteita. Meillä on kaksi lasta.



Ehkä mulla on taipumus ajaa miehet hulluksi. Eräs ex vaihtoi lukot asuntoomme, kun olin ulkona tyttöjen kanssa.



Ja mitä tulee siis perhesurmiin, kyllä voimakas mustasukkaisuus on yksi taustatekijä. Täytyy olla!

loukkaisin ketään. Olen "mallimittainen" ja kai sitten ihan ok:n näköinenkin. Tai sitten vaan mun kohtaamilla miehillä on niin voimakas omistamisen tarve. Vai onko kaikilla? Itse en kahlitse ketään, mutta en tietenkään hyväksy sitä, että mua kohdellaan huonosti.