Rasittaako muita leikkipuistojen koulupoikalaumat?
Mua rasittaa, kun leikkipuistoissa on iltaisin kouluikäisiä poikia laumoittain liikkumassa, samalla kun ulkoilen omien lasteni kanssa. Totta kai noi puistot kuuluu kaikille, ja hyvähän se on että isommatkin lapset puistoilee. Tiedän myös, että ihmisen ryhmäkäyttäytyminen voi olla pitkälle aikuisuuteen jokseenkin älyvapaata mölyämistä ja hillumista. Mut silti, voi että rasittaa katsoa tuota meininkiä ja miettiä, milloin siihen pitää puuttua jos se näyttää olevan ihan apinatouhua, vai teeskenteleekö vaan ettei näe eikä kuule mitään. Varsinkin jos olen ainoa aikuinen puistossa (kuten usein olen) minusta tuntuu, että en voi olla puuttumatta jos se meno on ihan älytöntä (kuten tänään poikaporukka heitteli kiviä päiväkodin ikkunoihin. )
Kommentit (57)
Mä ainakin olen vain iloinen jos mun pojilleni 9v ja 10v menee joku sanomaan jos hölmöilevät jotain. Ja joukossa se tyhmyys tunnetusti tiivistyy..
Enemmän itseäni rasittaa naapurin pikkutytöt jotka KIRKUVAT jatkuvasti. Täysin käsittämätöntä touhua etteivät vanhempansa puutu asiaan. Pitäisi tehdä välillä kotoa töitä, mutta se on mahdotonta tuon jatkuvan kirkumisen takia. Parvekkeella ei edes voi istua, kun kaksi apinaa kirkuu ja juoksee pitkin pihoja.
vaan siitä, että mua ketuttaa käyttää ihana, rauhallinen kesäilta siihen, että paimennan noita poikia tulemaan alas katolta, olemaan heittelemättä ja rikkomatta mitään, olemaan pissaamatta keinuihin (kyllä!) jne. Useinhan tuossa ryhmässä on pitkään sellaista levotonta kähinää, ennen kuin jotain varsinaisesti tapahtuu, eikä siihen tarvi puuttua, mut mä en voi rentoutua ollenkaan kun koko ajan kuitenkin tarkkailen noita ryhmiä. Eihän kaikki pojat tietenkään ole tuollaisia, ja tosi hienostihan ne tottelee, kun niille käy sanomassa (tänäänkin selvästi näin, että pojat oli oikeasti helpottuneita kun keskeytin ton kivien heittelyn) mut mä vaan haluaisin olla sillä omalla mukavuusalueellani, kun kerrankin omat lapset puuhailis omiaan.
ap.
Olisipa täälläkin rauhallisia kesäiltoja, mutta pikkulapset kirkuu kaikki illat pihoilla, eikä vanhemmat puutu ollenkaan,v aikka kuulostaa kuin sikoja teurastettaisiin:(
vaan siitä, että mua ketuttaa käyttää ihana, rauhallinen kesäilta siihen, että paimennan noita poikia tulemaan alas katolta, olemaan heittelemättä ja rikkomatta mitään, olemaan pissaamatta keinuihin (kyllä!) jne. Useinhan tuossa ryhmässä on pitkään sellaista levotonta kähinää, ennen kuin jotain varsinaisesti tapahtuu, eikä siihen tarvi puuttua, mut mä en voi rentoutua ollenkaan kun koko ajan kuitenkin tarkkailen noita ryhmiä. Eihän kaikki pojat tietenkään ole tuollaisia, ja tosi hienostihan ne tottelee, kun niille käy sanomassa (tänäänkin selvästi näin, että pojat oli oikeasti helpottuneita kun keskeytin ton kivien heittelyn) mut mä vaan haluaisin olla sillä omalla mukavuusalueellani, kun kerrankin omat lapset puuhailis omiaan.
ap.
Joskus jopa jatan menematta lapsen kanssa puistoon, jos naen etta siella on joku tollanen porukka:\ kun aina ei vaan jaksa niita paimentaa. Ja ma kanssa oon sellainen, etta en voi jattaa sanomatta jos naen jotain alytonta touhua.
eivät muutenkaan osaa ottaa yhtään muita huomioon siellä kun riehuvat ja tönivät pienempiä juostessaan pois alta...ja joka kerta sanon kun näen niiden siellä koheltavan ja tekevän pahojaan.
Se on muuten jännä juttu miten saman ikäiset tytöt osaavat olla siellä rauhassa ja pienemmätkin huomioiden.
Tottakai saat sanoa, ja pitääkin ojentaa koulupoikia, jos käyttäytyvät hölmösti.
Saman ikäiset tytöt usein alkavat leikkivä esim mun pienten lasten kanssa siellä kun taas saman ikäiset pojat (10-12v) räkivät kiroilevat heittelevät kiviä ja juoksevat pienemmät kumoon.
eivät muutenkaan osaa ottaa yhtään muita huomioon siellä kun riehuvat ja tönivät pienempiä juostessaan pois alta...ja joka kerta sanon kun näen niiden siellä koheltavan ja tekevän pahojaan.
Se on muuten jännä juttu miten saman ikäiset tytöt osaavat olla siellä rauhassa ja pienemmätkin huomioiden.
että en haluaisi, että persukset vilkkuen tulevat leikkikentille.
vaan siitä, että mua ketuttaa käyttää ihana, rauhallinen kesäilta siihen, että paimennan noita poikia tulemaan alas katolta, olemaan heittelemättä ja rikkomatta mitään, olemaan pissaamatta keinuihin (kyllä!) jne. Useinhan tuossa ryhmässä on pitkään sellaista levotonta kähinää, ennen kuin jotain varsinaisesti tapahtuu, eikä siihen tarvi puuttua, mut mä en voi rentoutua ollenkaan kun koko ajan kuitenkin tarkkailen noita ryhmiä. Eihän kaikki pojat tietenkään ole tuollaisia, ja tosi hienostihan ne tottelee, kun niille käy sanomassa (tänäänkin selvästi näin, että pojat oli oikeasti helpottuneita kun keskeytin ton kivien heittelyn) mut mä vaan haluaisin olla sillä omalla mukavuusalueellani, kun kerrankin omat lapset puuhailis omiaan. ap.
aina ei voi olla mukavuusalueellaan. Kummasti sitä sietokyky venyy ja paukkuu kun itsellä on samanikäisiä. Rauhallisuutta kannattaa hakea metsästä tai kirkosta. Ei leikkipuistosta.
Saman ikäiset tytöt usein alkavat leikkivä esim mun pienten lasten kanssa siellä kun taas saman ikäiset pojat (10-12v) räkivät kiroilevat heittelevät kiviä ja juoksevat pienemmät kumoon.
Se on muuten jännä juttu miten saman ikäiset tytöt osaavat olla siellä rauhassa ja pienemmätkin huomioiden.
mieshormoneita. eikä niitä tyttöjä ole koneisto kasvattanut kilpailemaan keskenään. Eikä niiden ole aikanaan pakko mennä armeijaan. Yrittäkää ymmärtää poikia. Ei heilläkään ole helppoa, jos ei heillä ole tilaa olla sellaisia kuin ovat. Jossain heidänkin täytyy antaa rymytä ja purkaa energiaansa. Hölmösti ei tietenkään saa käyttäytyä, mutta energiaa pitäisi saada purkaa jossain.
Pihalla on yksi älyvapaa poika ja kun vetää muut siihen touhuun mukaan, niin avot. Aikuiset eivät saa istua rauhassa iltaa kun pojat tulevat viereen isottelemaan ja mm. kiroilemaan. Aluksi jaksoin paimentaa, enää en edes yritä- minulla on omakin lapsi enkä tosiaankaan halua käyttää aikaa noihin huonosti käyttäytyviin. Puistoissa käymme aamupäivästä, kun paikalla on pikkulapsia äitiensä kanssa: myöhemmin paikkaa kansoittavat koululaiset.
Joo senkun haukutte, mutta minä en jaksa puuttua joka saatanan kerta.
Ne ovat kuitenkin vielä lapsia ja leikkivät ikäkautensa mukaisesti. Katselen huvittuneena. Tavallaan ihan kivaakin, että eri ikäiset lapset vielä voivat jossain nähdä toisiaan, eikä kaikkia ole eristetty toisistaan. Normaalia elämää.
Joo senkun haukutte, mutta minä en jaksa puuttua joka saatanan kerta.
kun mallia tulee mm. tällaisista.
Enemmän itseäni rasittaa naapurin pikkutytöt jotka KIRKUVAT jatkuvasti. Täysin käsittämätöntä touhua etteivät vanhempansa puutu asiaan. Pitäisi tehdä välillä kotoa töitä, mutta se on mahdotonta tuon jatkuvan kirkumisen takia. Parvekkeella ei edes voi istua, kun kaksi apinaa kirkuu ja juoksee pitkin pihoja.
pojan äitinä meinaan saada joka kerta megahepulin, kun joku tyttö kirkaisee korkealta ja kovaa. Se saa adrenaliiniryöpyn liikkelle.
toisten tönimiseen sekä kaikenlaiseen häiriköintiin pitäisi antaa ymmärrystä? Olkoon vaikka mitä hormoneita niin kyllä pitää osata käyttäytyä muut huomioiden!
terkuin pojan äiti
että käyt sanomassa, ja tarpeen tullen tulet kotiin saakka, jos on aihetta.
Vaikka lapseni onkin fiksu ja toimii pienten lasten kanssa harrastuksen puolesta, niin varmasti joukossa tyhmyys tiivistyy.
Pitäisi olla vielä erikseen "teinipuistoja":D