Mitä teette 6-8-vuotiaan lapsen kaverin suhteen tässä tilanteessa?

lapsen kotona, nimittäin itse pienenä valehtelin kerran naapureille, että olemme pikkuveljen kanssa kaksin kotona ja he ottivat meidät päiväksi mukaan kauppareissulle. Kotona olikin lastenhoitaja joka hädissään etsi meitä koko päivän, hänelle olin sanonut, että käymme pihalla.

että voi kurjaa, mutta me lähdemme ihan juuri, joten sun tarvii mennä kotiin.

ottaisin lähtiessä autoon kyytiin ja veisin kotiin.

niin kokeiltais jotain toista kaveria, jolle voisi ehkä mennä. Muuten kait pitäis sossuun soitella, kun ihan jokapaikkaan ei vois sitä kaveriakaan mukaan ottaa.

Menköön omalle pihalleen leikkimään.

Edesvastuutonta käytöstä sen lapsen vanhemmilla.

Jälkimmäinen kyllä voi olla kotonaan yksin useitakin tunteja.

Ja jos lapsella ei ole puhelinta, jolla soittaa, niin soitat numerotiedusteluun. Ellei löydy vanhempien puhelinnumeroita, niin sitten vaikka mummun tai tädin tai kenen vaan. Sen verran isolla numerolla hoidat asian, että oppivat kerrasta. Meillä oli kanssa tytöllä yksi vastaava kaveri. Kaveri tuli tähän, oli tunteja ja kun piti lähteä kotiin, niin vanhemmat olikin Ikeassa. Kuinka kehtaavat? Fiksut vanhemmat soittaa lapselle kyläpaikkaan ja käskee kysyä kyläpaikasta, miten on aikataulu ennen kuin lähtevät parin tunnin ostosreissulle. Ja kyse oli eskari-ikäisestä silloin. Puhelin löytyi, muttei kotiavainta eikä pärjäisikään kotona yksin.

Jos siis kyse 6-vuotiaasta. Jos lapsi on 7-8-vuotias ja ulkona kaunis ilma, niin sanoisin että saavat odottaa vanhempiaan kotipihassaan. Mutta jos homma toistuisi, niin tekisin ls-ilmoituksen. Vanhemmat eivät voi noin vain kulkea omia menojaan välittämättä siitä, pääseekö lapsi kotiin tai onko hänellä hoitajaa.



Meillä oli 6- ja 8-vuotiaat sisarukset yökylässä, ja kun seuraavana päivänä meidän piti lähteä kauppaan ja lähetin lapset kotiin (vanhemmat ovat antaneet tuon eskarilaisenkin kulkea jo yli vuoden yksinään meille), niin sielläpä ei ollut ketään kotona. Ei viestiä ovessa, mihin ovat menneet, eikä heillä ole vara-avaintakaan saatavilla, että olisivat päässeet kotiin (perheessä on myös vauva ja äiti kotona, joten 8-vuotiaallakaan ei ole kotiavainta). En kertakaikkiaan jaksa ymmärtää, en itse ikinä voisi kuvitella toimivani noin.

Kävisin lapsen kanssa ensin soittamassa ovikelloa kotona. Jos sieltä ei tosiaan löydy ketään,

alle kouluikäisen tai yksin jäämistä pelkäävän tutun lapsen ottaisin mukaani ja kertoisin siitä tekstarilla vanhemmille. Vieraammalle koittaisin löytää naapurustosta jonkin toisen kyläpaikan siksi aikaa, kun olemme poissa. Ellei löydy, kai sekin olisi pakko ottaa mukaan, jos lapsi kovasti vastustelisi yksin jäämistä.



Ei meillä kyllä koskaan ole noin käynyt. Tutut vanhemmat kysyvät aina, voivatko käydä kaupassa tms. sillä aikaa, kun lapset ovat meillä.