Lue keskustelun säännöt.
englantia puhuva isä pienen lapsen kanssa Skanssissa tänään
17.06.2012 |
Oliko miehesi (englantia puhuva, tummat lyhyet hiukset, ehkä britti?) lapsenne kanssa (arvion mukaan pari-kolmevuotias, tummatukkainen) tänään alkuiltapäivästä Turussa Skanssissa?
Jos oli niin kysyisitkö mieheltäsi, miksi ihmeessä pientä lasta piti huudattaa ja kiusata Spice icen jäätelöbaarissa? Isä (oletan miehen olleen isä) osti itselleen ja lapselleen jäätelöt ja lapsi jostain syystä huusi jäätelön perään. Isä tyynesti alkoi syömään omaa jäätelöään, lapsi itki vieressä omansa perään. Tapahtuma keräsi paljon katsojia, koska se oli kaikessa järjettömyydessään huomiota herättävää. Isä jatkaa tyynesti oman jäätelönsä syömistä, lapsi jatkoi itkuaan.
En tiedä, pitikö lapsen osata pyytää jäätelönsä englanniksi vai mistä oli kyse, mutta isä käyttäytyi tunteettoman julmasti.
Vaikka kyseessä olisi ollut tyypillinen itku-potku-raivari niin aikuinen ei pidä sitä lapsen jäätelöä siinä vieressä ja syö tyynesti omaansa. Ei varsinkaan siinä vaiheessa kun lapsi on jo sellaisessa tilassa ettei varmasti kykene rauhoittumaan samalla kun katselee jäätelöä syövää vanhempaansa ja sitä omaa jäätelöä siinä tiskillä. Siinä vaiheessa napataan lapsi kainaloon ja lähdetään tilanteesta muualle.
Eli voisitko hieman keskustella sen miehesi kanssa.. Jos kyseessä oli kieliasia niin miehesi pohjustaa taitavasti sitä, ettei lapsi jatkossakaan halua käyttää isänsä kieltä.
Kommentit (82)
Lattialla?
Jos tosiaan oikeesti oli kyse siitä että isä vaati että pyydetään englamnniksi niin isä oli tyhmä.
Meillä on kaksikielinen perhe, ja meillä ollaan oltu vähän löperöitä juuri isänkielen vaatimisen kanssa. Nykyisellä tietämykselläni saattaisin hyvinkin tuona isänä vaatia lasta pyytämään jäätelöään englanniksi, koska olisi tärkeää, että lapsi puhuisi isälle isänkieltä, jos on tarkoitus että lapsi oppii puhumaan kyseistä kieltä. Meillä vielä 6-vuotiaskin puhuu englantia huonosti (vaikka ymmärtää hyvin), koska isänsä ei vaatinut englannin käyttöä ajoissa.
Sinänsä tuo jäätelönhakutilanne olisi hyvä motivaatiotekijä lapselle todellakin pyytää jäätelöä englanniksi. Ja todennäköisesti lapsi olisi osannut pyytää sitä, jos kerran puhui jo suomeakin suht hyvin.
Alku aina hankalaa, lopussa kiitos seisoo.
Toi nyt on todella väärä keino, anteeksi nyt vain.
Kielikylypäiväkodissakin lapset eivät välttämättä osaa puhua kieltä vaikka ymmärtääkin sen, kestää kauan ennenkuin puhe kehittyy.
On täysin normaalia että lapsi käyttää tietyssä vaiheessa enemmän toista kieltä.
2veellä ei ole kovin kummoinen sanavarasto, ja jos yksikieliselle lapselle riittä ymmärrystä jos vain eleillä näyttää mitä haluaa, niiin miten hitossa voisi vaatia että toinen osaisi kahdella kielellä, vain koska sattuu yhdellä kielellä osaamaan?
Anteeksi nyt vain, mutta vähän ymmärrystä kehiin.
Mene sinä vaikka afrikkaan, joku ottaa lompakkosi eikä anna takaisin ellet pyydä heidän kielellään.
Pitäisihän sinun osata kun suomeksikin osaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko se niin väärin? Oisko pitäny isänkin hermostua? Lässyttää? Jankuttaa? Oikeesti häipyä???
Mä en nää tuossa tilanteessa mitään omituista. Jotkut lapset ovat pienestä pitäen sellaisia draamakuningattareita ettei tosi. Siinä on varmaan vanhemmat oppineet olemaan coolisti.
Ja sori nyt vaan, mutta mun mielestä se että aina poistuu tilanteesta kun lapsi kiukuttelee antaa vain lapselle valtaa. Leikkipaikoista poistutaan, kaupoista ym. ei.
mielestäni jäätelön pyytäminen ei ole uhmakohtaus. Uhmakohtauksen sattuessa aikuisen tuleekin pysytellä tyynen rauhallisena.
Tilanteesta poislähteminen ei todellakaan ole aina vallan antamista lapselle, usein se jääminen on sitä :)
Ja sille joska puhui kaksikielisyydestä: pakko ja vaatiminen ovat äärimmäisen tehokkaita tapoja opettaa lapsi vihaamaan sitä toista kieltä. Jäätelössä itkettäminen ei ole motivointia.
Tuttavapiirissa on paljon kaksikielisiä perheitä ja tilanteet vaativat aikuisilta herkkyyttä: välillä lapsille tulee kausia, etteivät he halua käyttää toisen vanhemman kieltä - tämäkin pitää hyväksyä (toki edelleen siten, että aikuinen käyttää systemaattisesti sitä omaa kieltään), pakottamisella ei kaksikielisyydessä saa mitään hyvää aikaa.
Tuota tilannetta on ehkä vaikea kuvailla, mutta se ei todellakaan ollut mikään normaali (raju) uhmakohtaus, mitä kaupoissa ym. välillä näkee. Tuo tilanne oli todella outo ja herätti tosiaan paljon huomiota - moni oli jopa järjyttyneen näköinen.
Itse en pienistä hetkahda ja omat lapset ovat rauhassa saaneet raivota loppuun asti, mutta tuossa tilanteessa oli jotain äärimmäistä tunnekylmyyttä.
Mä olen niin vittumainen että olisin varmaan mennyt sille isälle sanomaan että anna nyt se jäätelö sille lapselle tai painu edes muualle sitä lasta huudattamaan, että muiden ei tarvi tuota kuunnella ja katsella.
Ei ole varsinaisesti paljon vaadittu. Todennäköisesti ice-cream please olisi myös hyväksytty pyynnöksi. Jos lapsi osaa sanoa 'saisinko jäätelön', hän todennäköisesti pystyisi myös pyytämään englanniksi. Jotkut vaan ovat hirveän itsepäisiä kielen suhteen eivätkä suostu puhumaan kuin sitä vahvempaa kieltä, ja heikompi kieli jää heikoksi. Isän käytöksestä päätellen lapsikin saattoi olla vain perinnöllisesti itsepäinen mieluummin kuin kyvytön pyytämään.
"Siis eikö isä saisi syödä jäätelöä kun lapsi uhmaa, ei siinä tilanteessa tarvitse lähteä pois eikä blaablaablaa.."
Itse sain sen kuvan, että lapsi itki ja huusi koska isä EI ANTANUT jäätelöä lapselle. Eikö se mennyt näin? Eihän kyse kai ollut siitä, että isänkin olisi pitänyt lopettaa syöminen, vaan siitä, että lapsellekin olisi kuulunut antaa jos kerran ostettiinkin?
jäätelö oli ostettu, mutta sitä ei annettu lapselle. Lapsi itkien pyysi sitä koko sen ajan kun isä söi omaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole varsinaisesti paljon vaadittu. Todennäköisesti ice-cream please olisi myös hyväksytty pyynnöksi. Jos lapsi osaa sanoa 'saisinko jäätelön', hän todennäköisesti pystyisi myös pyytämään englanniksi. Jotkut vaan ovat hirveän itsepäisiä kielen suhteen eivätkä suostu puhumaan kuin sitä vahvempaa kieltä, ja heikompi kieli jää heikoksi. Isän käytöksestä päätellen lapsikin saattoi olla vain perinnöllisesti itsepäinen mieluummin kuin kyvytön pyytämään.
Ihan yhtä helppoa on sanoa ruotsiksi "Kan jag få", mutta apuva että on vaikeaa saada lapsen ymmärtämään että "kan jag få" tarkoittaa "saisinko".
Minä sanon: Säg "Kan jag få saft"
Lapsi sanoo: Joo-0
Minä: Nej men begär snällt "Kan jag få"
Lapsi: Joo-o
Minä näytän esimerkkiä ja kysyn työkaverilta, lasia ojentaen "Kan jag få saft", työkaveri kaataa minulle mehua, kiitän.
Kysyn lapselta voisiko pyytää mehua.
Lapsi vastaa joo-o.
Kyseessä 2v jonka kotona puhutaan sekä että.
Pakottamalla ei voita mitään.
Ja sille joska puhui kaksikielisyydestä: pakko ja vaatiminen ovat äärimmäisen tehokkaita tapoja opettaa lapsi vihaamaan sitä toista kieltä. Jäätelössä itkettäminen ei ole motivointia.Tuttavapiirissa on paljon kaksikielisiä perheitä ja tilanteet vaativat aikuisilta herkkyyttä: välillä lapsille tulee kausia, etteivät he halua käyttää toisen vanhemman kieltä - tämäkin pitää hyväksyä (toki edelleen siten, että aikuinen käyttää systemaattisesti sitä omaa kieltään), pakottamisella ei kaksikielisyydessä saa mitään hyvää aikaa.
Kielen oppiminen ei ole niinkään erilaista kuin esim instrumentin opetteleminen. Pakottaminen voi olla ainoa tapa pitää taitoa yllä ja luoda valmiuksia kykyjen kehittämiselle. Parhaita tuloksia kaksikielisyydessä on minun tuttavapiirissäni saaneet aikaan juuri ne, jotka ovat jos eivät pakottaneet niin ainakin tiukasti vaatineet kummankin kielen käyttämistä. Passiivinen kielitaitokin on toki hyvä asia, mutta kielitaito ei itsestään aktivoidu jos sen käyttöä ei vaadita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta jos oli joku kielenopetus-tilanne, sen olisi voinut hoitaa kotosalla, eikä kauppakeskuksessa.
joka puhuu kyllä englantia jonkin verran, mutta sata kertaa huonommin kuin suomea. Isänsä ymmärtää suomea, joten ei ikinä vaatinut lasta esim. pyytämään englanniksi. Tuloksena se, että lapsi ei oppinut. Ehtiihän sitä tietenkin myöhemminkin, mutta ei lapsi sitten ole kaksikielinen, jos hän on vasta peruskoulussa oppinut puhumaan toista kotikieltään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole varsinaisesti paljon vaadittu. Todennäköisesti ice-cream please olisi myös hyväksytty pyynnöksi. Jos lapsi osaa sanoa 'saisinko jäätelön', hän todennäköisesti pystyisi myös pyytämään englanniksi. Jotkut vaan ovat hirveän itsepäisiä kielen suhteen eivätkä suostu puhumaan kuin sitä vahvempaa kieltä, ja heikompi kieli jää heikoksi. Isän käytöksestä päätellen lapsikin saattoi olla vain perinnöllisesti itsepäinen mieluummin kuin kyvytön pyytämään.
taaperoikäisten kielenkehityksestä, varsinkaan kaksikielisten taaperoiden? Vaikka lapsen suomen kieli olisi jo vahva, ei hän välttämättä hallitse samoja asioita sillä toisella kielellä - vielä. Lapsi ei välttämättä edes muista, mikä on jäätelö sillä toisella kielellä.
että meillä ei olla vaadittu, juuri ap:n kuvailemista syistä.
Sinänsähän britit ovat tunnettuja tunnekylmyydestään, johan sen sanoi Madonnakin ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sille joska puhui kaksikielisyydestä: pakko ja vaatiminen ovat äärimmäisen tehokkaita tapoja opettaa lapsi vihaamaan sitä toista kieltä. Jäätelössä itkettäminen ei ole motivointia.Tuttavapiirissa on paljon kaksikielisiä perheitä ja tilanteet vaativat aikuisilta herkkyyttä: välillä lapsille tulee kausia, etteivät he halua käyttää toisen vanhemman kieltä - tämäkin pitää hyväksyä (toki edelleen siten, että aikuinen käyttää systemaattisesti sitä omaa kieltään), pakottamisella ei kaksikielisyydessä saa mitään hyvää aikaa.
Kielen oppiminen ei ole niinkään erilaista kuin esim instrumentin opetteleminen. Pakottaminen voi olla ainoa tapa pitää taitoa yllä ja luoda valmiuksia kykyjen kehittämiselle. Parhaita tuloksia kaksikielisyydessä on minun tuttavapiirissäni saaneet aikaan juuri ne, jotka ovat jos eivät pakottaneet niin ainakin tiukasti vaatineet kummankin kielen käyttämistä. Passiivinen kielitaitokin on toki hyvä asia, mutta kielitaito ei itsestään aktivoidu jos sen käyttöä ei vaadita.
Vaatiminen ja pakottaminen ovat hyviä keinoja saada aikaan negatiivisia asenteita. Kielitaitoa en lähtisi vertaamaan soittotaidon omaksumiseen, kieli kun pitää mukanaan myös kulttuurin ja erityisesti kaksikielisillä koko kulttuurisen identiteetin ja kulttuuritaustan. Kielitaidon valmiudet kehittyvät myös kuuntelemalla.
Joka tapauksessahan kaksikielisesti kasvaneilla lapsilla toinen kieli on vahvempi kuin toinen - ja yleensä juuri se kieli, minkä kulttuurin alueella asutaan ja käydään koulua.
Omien kielten vaaliminen on tärkeää, mutta vanhemmilla tulisi olla myös tuntosarvia aistia tilanteita ja toimia niiden mukaan. Tiedän monia kaksikielisiä perheitä, joissa lapset eivät halua kommunikoida toisella kielellä julkisesti (ts. lapsi ei halua erottua kielen takia, lapsi haluaa, että kaverit ymmärtävät mistä hän vanhempansa kanssa puhuu jne.). Nämä ovat vaikeita kysymyksiä, joita pohditaan jatkuvasti sekä ihan niissä kaksikielisiässä perheissä että tutkimustasolla.
Omien kielten vaaliminen on tärkeää, mutta vanhemmilla tulisi olla myös tuntosarvia aistia tilanteita ja toimia niiden mukaan. Tiedän monia kaksikielisiä perheitä, joissa lapset eivät halua kommunikoida toisella kielellä julkisesti (ts. lapsi ei halua erottua kielen takia, lapsi haluaa, että kaverit ymmärtävät mistä hän vanhempansa kanssa puhuu jne.). Nämä ovat vaikeita kysymyksiä, joita pohditaan jatkuvasti sekä ihan niissä kaksikielisiässä perheissä että tutkimustasolla.
Tuskinpa tästä on ihan pikkulapsen kohdalla kysymys. Uskoisin kyseessä olevan joko uhmaaminen tai se, ettei lapsi jostain syystä osannut pyytää englanniksi. Itsellänikin on kokemusta kahden lapsen kielitemppuiluista, ja voin sanoa oman kokemkseni perusteella, että lepsuilu ei välttämättä ole paras tapa. Kuuntelemalla oppii toki kuuntelemaan, mutta myös lapsen kohdalla puhuminen on se vaikeampi kielitaidon osuus.
Ja Englannissa asuneena voin todeta, että siellä lasten huudattaminen on paljon yleisempää kuin Suomessa. Itseäni on monta kertaa hirvittänyt katsella kun tavallisissa perheissä lasten odotetaan noudattavan ohjeita just ja heti ja vielä hymyilevän päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseäni on monta kertaa hirvittänyt katsella kun tavallisissa perheissä lasten odotetaan noudattavan ohjeita just ja heti ja vielä hymyilevän päälle.
mutta kyllä kohteliaisuus sitten onkin selkäytimessä.
Mitä sä ap mollaat täällä vastaajia ja sitä että eivät ymmärrä tilannetta kun itse kirjoitat jotain sinne päin etkä tiedä itsekkään mistä oli kyse???
Ja mikä ekspertti sä olet sanomaan mikä lapsen kiukuttelu on normaalia ja mikä ei???
Tuossahan tilanteessa voi olla taustalla vaikka mitä.
Jossain perheissä vaaditaan käytöstapoja joissakin ne eivät ole niin tärkeitä. Kumpikaan tapa ei ole 100 % oikea.
Ennemminkin kuulosti itsepäiseltä isältä joka vaati jotain tiettyä lapseltaan ja itsepäiseltä lapselta joka ei suostunut. Joka tapauksessa tuskin oli kyse silkasta kidutuksesta - isä ostaa lapselle jäätelön nenän eteen, mutta ei anna syödä sitä ja samalla itse syö omaansa. Tässä oli nyt takana jotain muuta jota ap ei tiedä -silti olet valmis tuomitsemaan ne jotka sanovat että tilanne ei ollut niin kaamea kuin sinä uskot.
Eli odottiko hän vain mykkänä lapsen sanovan oikeat sanat englanniksi vai auttoiko hän yhtään? Eli neuvoiko lasta pyytämään jäätelöä englanniksi vai odottiko vain?
Ja Englannissa asuneena voin todeta, että siellä lasten huudattaminen on paljon yleisempää kuin Suomessa. Itseäni on monta kertaa hirvittänyt katsella kun tavallisissa perheissä lasten odotetaan noudattavan ohjeita just ja heti ja vielä hymyilevän päälle.
Olen aina vaatinut lapsiltani ohjeiden noudattamista heti, jos sana ei kuulu, sillä on aina seurauksensa ja sen he tietävätkin. Miltei aina tottelevatkin ja yleensä vielä hymyilevätkin;-)
Johdonmukaisuus ei ole mikään suomalaisten kasvattajien hyve...
En voisi itse koskaan omalle lapselleni tehdä tuolla tavalla. Oli kyse sitten käytöstapojen tai kielen opettamisesta. Reppanalle oli ostettu jäätelö, eikä ylettynyt siihen. Sitten pyytää monta kertaa itkien omalta isältää sitä jäätelöä ja katsoo, kun isä syö omaansa lapsen nenän edessä. Ja isä ei anna jäätelöä. Kamalaa!!! Ihan typerää kiusata lastaan tuolla tavalla, aikeuinen ihminen. Vittu että vituttaa, mä olisin niin marssinut vaan lapsen luo ja antanut jäätelön lapselle ja haukkunut mulkun lapsen kiusaajan pystyyn.
Pistää vihaksi!!! Ei voi odottaa, että joku pari kolmevuotias osaa samanlaiset käytöstavat, kuin aikuinen ihminen tai vaikka osaisi, ei voi vaatia että lapsella on kärsivällisyyttä ja aikuisen tasoista malttia ihan joka tilanteessa (varsinkin niissä, joissa kiusataan ja härnätään lasta jollain jo valmiiksi ostetulla herkulla, johon lapsiparka ei ylety). Ei lapsi pysty vielä jäsentelemään syy- ja seuraus-suhteita varsinkaan, jos on jo todella itkuinen ja hämillään.
Käsittämätöntä käytöstä aikuiselta mieheltä, ilkeää suorastaan.
"Siis eikö isä saisi syödä jäätelöä kun lapsi uhmaa, ei siinä tilanteessa tarvitse lähteä pois eikä blaablaablaa.."
Itse sain sen kuvan, että lapsi itki ja huusi koska isä EI ANTANUT jäätelöä lapselle. Eikö se mennyt näin? Eihän kyse kai ollut siitä, että isänkin olisi pitänyt lopettaa syöminen, vaan siitä, että lapsellekin olisi kuulunut antaa jos kerran ostettiinkin?