Mitä minun pitäisi tehdä? Pettämisen jälkeistä elämää

Itse tiedän, että kaksi pettämistä olisi minulle liikaa. Tuskinpa oma suhteeni siitä toipuisi, luottamus menisi.



Sen sijaan: Et varmasti jää loppu elämäksesi yksin! Höpsis. Olet nuori nainen. Ja Suomi on täynnä uusperheitä. Talousasioihin on vaikea ottaa kantaa, mutta kyllähän tässä maassa tukia saa. Ja asua voi vuokrallakin. Rahan takia ei kannata jäädä huonoon suhteeseen.



Ehkä sun kannattaisi varata keskusteluaika perheneuvolaan, niin saisit pohtia asiaa kunnolla. Ota aikaa. Muuttakaan vaikka ensin vähäksi aikaa erilleen, niin saatte tuntumaa siihen mille tuntuisi elää erillisiä elämiä.



Voimia sulle.

elää omaa elämääsi. Tarkoittaen että laajennat mahdollisuuksien mukaan omaa elinpiiriäsi, tutustu uusiin ihmisiin, aloita uusi harrastus, tee lasten kanssa omia juttuja. Yhteinen sävel joko löytyy tai sitten löydät uuden. Etsi elämääsi uusia, positiivisia asioita ja anna elämän viedä. Huomaat että vastaus kysymyksiin löytyy ajan kanssa.

hyvässä suhteessa täytyy pystyä olemaan oma itsensä.



Toisaalta, millä tavalla uskot seuraavan mahdollisen pettämisuutisen vaikuttavan itseesi? Oletko ripustanut onnellisuutesi liikaa miehen ja hänen tekojensa varaan? Siedätkö montakin syrjähyppyä vielä, ovatko syysi jatkaa suhdetta vain turvallisuus- tai toimeentulopohjaisia? Missä on omanarvontuntosi, onko sitä?



Tuollainen elämä on varmasti stressaavaa molemmille. Luottamus on rikottu jo pahasti, mies elää koko ajan suurennuslasin alla ja sinä et enää luota (tietenkään)



Uskonmyös, että teille tekisin hyvää asua erillään. Sinä itsenäistyisit ja mies näkisi millaista elämä todella on ilman perhettä.

Jos taloustilanteemme olisi yksinkertaisempi, niin todellakin olisin valmis kokeilemaan erillään asumista. Tässä on nyt vain kaikenlaista, mikä vaikeuttaa asiaa. Opiskelen itse jatko-opintoja, ja työn saanti nykyiseltä paikkakunnalta on haastavaa. Kodin kanssa on sitä sun tätä, ja sen myyminen lienee myös mutkikasta.



Olen ihan jumissa. Periaatteessa haluan tietysti, että miehen kanssa löytyisi joku uusi yhteys.. mutta en tiedä. Vaikeaa se on.



Ap

Ja ottaa rohkeasti vastuu itsestään ja itsenäistyä. Jotenkin sääli, että aikuinen elää toisen kautta.



Etkö tunnista omaa arvoasi?! Et voi odottaa mieheltäsi herrasmiehen käytöstä, jos et osaa sitä vaatia.



Ota rokeasti nyt vastuu, itsenäisty ja haaveile sitten vasta uudesta suhteesta.

Ja ottaa rohkeasti vastuu itsestään ja itsenäistyä. Jotenkin sääli, että aikuinen elää toisen kautta.

Etkö tunnista omaa arvoasi?! Et voi odottaa mieheltäsi herrasmiehen käytöstä, jos et osaa sitä vaatia.

Ota rokeasti nyt vastuu, itsenäisty ja haaveile sitten vasta uudesta suhteesta.

Kun tulet itse toimeen, et joudu roikkumaan miehessäsi taloudellisista syistä ja suhteenne tasa-arvoistuu väistämättä. Tuollainen loiselämä on omiaan murentamaan miehen arvostusta sinua kohtaan. Ja sitähän teillä jo on ilmassa. Ei ketä tahansa petetä ilman syytä.



Ja mitä tarjottavaa sinulla on kenellekään muullekaan, jos nyt olet vain miehen rahoilla elävä mamma? Kehitä itseäsi ja itsenäisty, niin voit tehdä valintoja, jotka sopivat juuri sinulle.

luitteko ollenkaan ap:n viestejä? Hänhän kirjoitti opiskelevansa jatko-opintoja. Ap kirjoittaa niin fiksusti, etten hetkeäkään usko, että hän olisi joku tossukka.

luitteko ollenkaan ap:n viestejä? Hänhän kirjoitti opiskelevansa jatko-opintoja. Ap kirjoittaa niin fiksusti, etten hetkeäkään usko, että hän olisi joku tossukka.

Ei sillä pelkällä tutkinnolla perhettä elätetä vaan työn teolla. Mutta mukavaahan se on opiskella, kun mies maksaa perheen elannon. Harmi vaan, että ap ei ole kuin maksullisen naisen asemassa tuossa suhteessa, yksi useammasta pillusta. Mutta oma valinta se on ollut.

ovat juuri niitä turvallisuus- ja toimeentulopohjaisia syitä, jotka pitävät sinut paikoillasi.



En usko, että miehen käynti terapeutilla yksin auttaa. Teidän välillänne on paljon puhumattomia ja selvittämättömiä asioita, niitä pitää käydä läpi. Pariterapiassa tai keskenänne. Kai ymmärrät, että tämä ei ole vain miehen asia, sinun on itsenäistyttävä itse vaikka suhde jatkuisikin. Onkko teissä kummassakin vielä rakkautta ja halua yrittää?



Usein suhteissa, joissa on ollut pettämistä, petetty omaksuu kivenkovan uhrin roolin, joka estää arvioimaan omaa osuutta objektiivisesti. Tämän vuoksi olisi hyvä, että pääsisitte ammattiauttajalle, joka saisi nostettua suhteessanne esiin ne seikat, jotka ovat ajaneet teidät tähän tilanteeseen.



Toivon, että saatte asian selvitetyksi

Kun tulet itse toimeen, et joudu roikkumaan miehessäsi taloudellisista syistä ja suhteenne tasa-arvoistuu väistämättä. Tuollainen loiselämä on omiaan murentamaan miehen arvostusta sinua kohtaan. Ja sitähän teillä jo on ilmassa. Ei ketä tahansa petetä ilman syytä.

Ja mitä tarjottavaa sinulla on kenellekään muullekaan, jos nyt olet vain miehen rahoilla elävä mamma? Kehitä itseäsi ja itsenäisty, niin voit tehdä valintoja, jotka sopivat juuri sinulle.

Olen tosiaan aloittanut jatko-opinnot yliopistossa, tätä ennen olen ollut monta vuotta työelämässä, tosin lapset olen tehnyt tässä välissä. Että kyllä ihan jaloillani olen ollut tavallaan koko ajan. Lopullinen "itsenäistyminen" tai irrottautuminen vaatisi työpaikan, jota olen myös aktiivisesti hakenut, mutten ole toistaiseksi saanut.

Näillä toimilla opiskelulla, harrastuksilla ja muulla määrätietoisesti rakennan sitä omaa, itsenäistä maailmaani. Mies nyt vain vielä on aika suuressa roolissa, mutta hänen poissaolojensa myötä huomaan, että tunnepuolella hän alkaa olla jo melko pieni. Paitsi surullisten tunteiden herättäjänä.

Ehkä vaikeinta tässä on myöntää se, että MINÄ merkitsen hänelle ehkä yhtä vähän. Että olen ollut niin riittämätön, että hänen on pitänyt hakea puuttuvia asioita toisaalta. Sen myöntäminen on raastavaa.

Ap

En usko, että enää tässä iässä, 35-vuotiaana kahden pienen lapsen äitinä minulla olisi vara valita sellaista miestä, jonka oikeasti toivoisin. Pelkään myös että jään ikuisesti yksin, jos eroan.

Tulet aivan varmasti löytämään jonkun, joka arvostaa sinua sellaisena kuin olet. Paras puoli toisella kierroksella olemissa on, että usein kummankin osapuolen elämänkokemus helpottaa parisuhdetta ja suhde perustuu usein toisenlaisille kriteereille kuin nuorempana. Usein on helpompi löytää se sielunkumppani myöhemmin, kun itsekin tuntee omat tarpeensa paremmin.

Pelko, että et miellytä miestäsi tai riitä hänelle. Pelko, että sinä ajat hänet taas vieraisiin.



Hyvä ihminen, onko miehesi saanut sinut vakuutettua siitä, että hänen pettämisensä oli sinun syytäsi? Missä on itsetuntosi? Kuulostaa siltä, että tässä suhteessa oleminen on vienyt sekä itsetuntosi että rohkeutesi. Siitä kielii myös se, ette usko pärjääväsi omillasi. Että uskot jääväsi yksin loppuelämäksesi.



Vaikutat älykkäältä naiselta. Miten miehesi on saanut sinut noin alistuneeseen tilaan?



Nyt sinun on otettava vastuu omasta elämästäsi! Älä etsi enää sitä onnea miehestäsi, älä jää kaipaamaan häneltä hellyyttä tai huomiota. Etsi se omasta itsestäsi, etsi oma itsesi uudelleen. Selvitä, mistä asioista SINÄ pidät, mistä asioista sinä nautit, mistä voisit löytää sen onnellisuuden. Keskity niihin.



Luulen, että myös ajatus lapsista pitää sinut vielä tuossa liitossa. Vaikutat juuri sellaiselta äidiltä, joka haluaa lapsilleen ehjän kodin. Mieti kuitenkin sitäkin, onko tämä sellainen parisuhteen ja avioliiton malli, jonka haluat lapsillesi antaa? Onko sinulla tyttäriä? Ole heille esimerkki sellaisesta naisesta, joka ottaa itse vastuun omasta onnestaan, eikä lähde hakemaan sitä yhdenkään miehen kautta.

Pelko, että et miellytä miestäsi tai riitä hänelle. Pelko, että sinä ajat hänet taas vieraisiin.

Hyvä ihminen, onko miehesi saanut sinut vakuutettua siitä, että hänen pettämisensä oli sinun syytäsi? Missä on itsetuntosi? Kuulostaa siltä, että tässä suhteessa oleminen on vienyt sekä itsetuntosi että rohkeutesi. Siitä kielii myös se, ette usko pärjääväsi omillasi. Että uskot jääväsi yksin loppuelämäksesi.

Vaikutat älykkäältä naiselta. Miten miehesi on saanut sinut noin alistuneeseen tilaan?

Nyt sinun on otettava vastuu omasta elämästäsi! Älä etsi enää sitä onnea miehestäsi, älä jää kaipaamaan häneltä hellyyttä tai huomiota. Etsi se omasta itsestäsi, etsi oma itsesi uudelleen. Selvitä, mistä asioista SINÄ pidät, mistä asioista sinä nautit, mistä voisit löytää sen onnellisuuden. Keskity niihin.

Luulen, että myös ajatus lapsista pitää sinut vielä tuossa liitossa. Vaikutat juuri sellaiselta äidiltä, joka haluaa lapsilleen ehjän kodin. Mieti kuitenkin sitäkin, onko tämä sellainen parisuhteen ja avioliiton malli, jonka haluat lapsillesi antaa? Onko sinulla tyttäriä? Ole heille esimerkki sellaisesta naisesta, joka ottaa itse vastuun omasta onnestaan, eikä lähde hakemaan sitä yhdenkään miehen kautta.

Kyllä, minulla on myös tytär, ja toki haluan että lapsilla olisi ehjä perhe. Lapset ovat kuitenkin niin pieniä, että heillä ei varmaan ole selvää käsitystä siitä, mitä on ja on ollut meneillään. Emme me riitele tai ole huonoissa väleissä, elämämme lienee aika normaalia.

Olen kyllä pohtinut paljon sitä, että olenko nyt sitten tosiaan se omanarvontunnoton säälittävä tapaus, joka elää miehen kautta ja miehestä riippuvaisena. Osittain varmaan kyllä. Monet ystäväni varmasti näkevät minut juuri näin, mutta ehkä jotkut näkevät myös jotain muuta. Mielestäni olen aika itsenäinen, koska pyöritän arkea, kodin ja lasten asioita (remonteista ym. alkaen) hyvin pitkälti yksin. Ei tämä yksinhuoltajaelämästä sinänsä mitenkään suuresti eroa.

Ehkä tämäkin kirjoittelu on sitä oman itsen ja onnellisuuden lähteiden etsimistä ja pohtimista, mitä alitajuisesti teen. Kokonaiskuva ei ole vain kirkastunut vielä. Nautin opiskelusta kovasti, nautin omista harrastuksista ja ystävistä. Mies on ehkä saanut minut tempuillaan hyvin pitkälti uskomaan, että nimenomaan naisena olen epäonnistunut. Muuten uskon kyllä melko hyvin itseeni, olen menestynyt opinnoissa oikein hyvin, minulla on hyviä ystäviä ja esim. liikuntaharrastuksen kautta olen huomannut, että pärjään ja jaksan, olen ihan urheilullinenkin ja saan tuloksia aikaan. Kotihommat hoituu, sisällä ja ulkona. Mutta seksuaalisena olentona, naisena ja kumppanina en ole riittävä.

Ap

meitä on monia samassa tilanteessa kuin sinä! Jaksan aina ihmetellä näitä kommentteja jotka kehottavat eroamaan,niiden perusteella ei tarvitse kummastella erojen määrää nykypäivänä. Kuinka vähän monet naiset arvostavat äitinä olemista ja kodin hoitoa, jos mies rahoittaa elämisen niin naisessa katsotaan olevan jotain vikaa, suomalainen asenne.

Oma neuvoni on että anna itsellesi aikaa, älä odota muutosta tapahtuvaksi nopeasti mutta pyri aloittamaan harrastuksia tai panosta opintoihin, kaikkea mikä piristää sinua. Itse olin samassa tilanteessa kuin sinä mutta 2-3 vuotta ja elämä olikin mukavaa ja hyvää, ihan saman parterin kanssa jonka takia kävin pohjalla. Kun meillä meni huonosti ( ei väkivaltaa tai alkoholia tms. ) niin monet tuttavat antoivat eroamisen neuvoksi, huvittavaa että eivät enää puhu asiasta kun olemme perhe joka viihtyy yhdessä. Toki suhde muuttuu mutta ei välttämättä huonompaan.

" Olet vielä nuori, ehdit perustaa uusioperheen " on aivan älytön kommentti. Ei kai kukaan vartavasten halua uusioperhettä perustaa, sen luulisi tapahtuvan pakon edessä? Vai antavatko naistenlehtien jutut onnellista uusperheistä kuvan että se olisi jotenkin tavoittelemisen arvoinen tilanne?

Että miehesi on tavallaan joutunut pettämään kun sin et ole riittänyt hänelle? Eihän se nyt hyvänen aika niin mene. Ei miehesi pettäminen ole sinun syysi, se on ihan hänen oma mokansa. Se on nimenomaan moka, paha ja itsekäs teko jolla hän on loukannut sinua tosi pahasti. Eivät ihmiset petä sen vuoksi että kumppanissa olisi joku vika, he pettävät ihan muista syistä. Etsivät jännitystä elämään, haluavat todistaa itselleen kelpaavansa, tilaisuus tekee varkaan jnejne., ja nämä motiivit eivät mitenkään liity kumppaniin.

Että olen ollut niin riittämätön, että hänen on pitänyt hakea puuttuvia asioita toisaalta. Sen myöntäminen on raastavaa. Ap

ap:lla yh-elämästä, kun kuvittelee, että oma miehen kustantama elämä olisi millään tavalla verrannollista siihen, että on yksin vastuussa sekä itsestään, taloudesta että lapsistaan. Näin yh-äidin lapsena ja itse onnellisesti naimisissa olevana voin kertoa, että ap:ssä on varmasti paljonkin osuutta tuohon perhedynamiikkaan.



Olet ap säälittävä lapsellinen raukka, joka on varmasti seksuaalisesti yhtä viehättävä kuin vammainen pulu. Hanki itsellesi edes itseluottamusta, niin ehkä joskus joku mies sinuakin kunnioittaa. Nyt olet vain miehesi rahoilla elävä typeä horo.

vielä tuosta pariterapiasta sen verran, että kuulostaa siltä, että tuo terapeutti ei ole ollut hyvä teille. Siis on terapeutteja, jotka osaavat asiansa ja sitten niitä, jotka eivät osaa.



Jopa vertasituen kautta tapahtuvassa parisuhderyhmässä pyritään siihen, ettei keskustelussa toinen saa hallitsevampaa asemaa. Siis niin, että se puheliaampi saa selitellä ja toinen jää vaan kuuntelijan rooliin. Puolustelukannastakin päästään aika helposti eroon kun aletaan ajatuksella käyttämään erilaista keskustelumallia.



Tämä toimii käytännössä siten, että toinen valitsee asian, josta haluaa puhua eli puhuu asiasta omista tuntemuksistaan jne ja toinen kuuntelee antaen ns ymmärtämispalautetta eli ei siis kommentoi mitenkään toisen sanomaan (puolustele, selittele jne). Käytännössä siis toisen tulee aina toistaa se mitä toinen sanoo, jotta tulee selväksi että toinen kuuntelee ja keskittyy siis kuuntelemiseen. Tämä näin kerrotuna kuulostaa hölmöltä, mutta todellakin sen avulla puoliso tulee paremmin kuulluksi, eikä toinen vaan kehittele mielessään puolustuspuheenvuoroja. Puhuessa samalla mietitään onko kyse tunteesta, tosiasiasta, oletuksesta jne.

jotka eivät pidä paikkaansa. Uskotaan että tiedetään miten toinen suhtautuu, mitä mieltä on asioista. Entä jos tilanne onkin muuttunut 10 vuoden takaisesta mutta asiaa ei ole käyty keskustelemalla läpi...silloin eletään hiljaisen väärinymmärryksen keskellä.



Vaatimuksista ja vaativuudesta: mitä enemmän toisesta pitää kiinni, sen kovempaa toinen pyristelee irti. Toisten ihmisten suhteisiin ei kannata omia asioita verrata, tämä on teidän suhteenne ja se mikä on toisille yksi ja sama saattaa olla omasta puolisosta sietämätöntä.



Toisen tunteista ja ajatuksista ei voi saada selkoa kuin puhumalla ja todella kuuntelemalla ja ymmärtämällä mitä hän sanoo.

Keskustelemme jonkun verran, mutta aina minun aloitteestani. Sekin minua harmittaa, että mies ei itse ikinä ota pettämisen aiheuttamia tunteita esille, ei kysy, miten minä pärjään asian kanssa ja mitä hän voisi tehdä, mikä auttaisi. Melko usein hän hermostuu aiheesta. En tiedä, pitäisikö miehen antaa sitten elää perheessämme täysin omaa elämäänsä, esittämättä mitään toiveita hänen osallistumisestaan yhteiseen arkeen, tai odottamatta läsnäoloa, halua viettää aikaa meidän kanssa? Hän on paljon pois työn vuoksi, kuten sanottu. Onko väärin odottaa, että hän kotona ollessaan haluaisi olla vaimon ja lasten kanssa? Tai myös vaimon? Yritän olla pitämättä hänestä kiinni, kertomatta jokaisesta ahdistuksen tunteesta, epävarmuudesta, annan tilaa, en nalkuta enkä vaadi. Enempää en voi tehdä. Jos se ei riitä, niin sitten tämä on kai tässä. Pakko myöntää, että en vain merkitse miehelle kovin paljoa.



Ap