Lue keskustelun säännöt.
Kauanko jaksaisit tällaista elämää? Kuinka tilannetta voisi muuttaa?
17.06.2012 |
Mies on viikot töissä toisella paikkakunnalla ja meillä on kolme pientä lasta (8kk, 2v ja 6 v.). Kun mies lentää petjantai-iltana kotiin, niin ymmärrän, että hän on väsynyt...Lauantaina mies nukkuu pitkään (sillä aikaa hoidan lapsia), syö pitkään aamupalaa ja lukee lehteä. Sen jälkeen hän haluaa lähteä yksin urheilemaan ja käydä hieronnassa. Kotona mies on aikaisintaan kolmen jälkeen iltapäivällä, jolloin odottaa ruuan olevan pöydässä. Sen jälkeen hän haluaa palautua treeneistä ja juoda pari lasillista viiniä.
Sunnuntai on siis perheen ainoa yhteinen päivä, jolloin lapset näkevät isäänsä. Isä ei kuitenkaan jaksa leikkiä lasten kanssa tai olla kiinnostunut tippaakaan heidän asioistaan, vaan koko perheen on tanssittava hänen pillinä mukaan. Jos päätän mennä lasten tai itseni ehdoilla, niin saan viettää sunnuntainkin nelisteen lasten kanssa, mutta mies ei tule mukaan. (Alunperin mies itse halusi vähintään kolme lasta).
Olen umpikujassa...
Kommentit (36)
Mutta itse en tuollaista jaksaisi. Nythän isä on kuin joku vieras joka pistäytyy teillä aina viikonloppuisin. Ottaisin miehen kanssa vakavan keskustelun aiheesta ja sinunkin jaksamisesta. Ja siitä haluaako mies olla isä lapsille vai vain vieraileva tähti.
Serkkujeni isä sanoi hienosti, nyt ollessaan uusintakierroksella (serkkuni ovat jo aikuisia). "Kunpa olisin nuiden isojenkin lasten kanssa tajunnut olla enemmän silloin, kun olivat pieniä. Silloin ei tajunnut kuinka lyhyt pikkulapsiaika on ja piti töitä TODELLA tärkeinä."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisi mun perheestä kysymys, niin meillä käytäisiin keskustelu. Vakava keskustelu siitä, mitä elämä on nyt, miten kumpikin sen kokee ja mitä siltä haluaa.
Minkä on muututtava ja miten sitä muutetaan, ja mitä on odotettavissa mahd muutaman vuoden kuluttua. Mutta me tosiaan keskustellaan nämä asiat auki, se ei ole syyttelyä eikä uhrautuvaisutta vaan keskustelua.
Jos miehesi ei halua keskustella, vaihtoehtoja on käsittääkseni yksi. Siis jos ei milloinkaan, edes kesän kuluessa halua keskutella tilanteesta.
arvata, että jos rahan kanssa menee naimisiin niin on sitten yksin... etkö voi palkata ketään hoitamaan lapsia, esim, kerran viikkoon?
Miten ajattelit miehen muuttuvan? ei kai sitä nyt lapset kiinnosta jos ei näe niitä... no oletko kuitenkin puhunut miehesi kanssa, että hän ei riitä teille?
Eikö sulla ole ystäviä?
En kestäisi hetkeäkään. Meillä mies on yhtälailla lasten kanssa kuin minäkin ja tekee osansa kotitöistä, koska molemmat käydään töissä.
Ainoa neuvoni olisi, että häivy vain lauantaipäivällä johonkin omille menoillesi. Jätä lapset miehellesi ja sano "Heippa, nähdään parin, kolmen tunnin päästä!"
Kiltit naiset ajautuvat tuollaiseen tilanteeseen. Kyllä vastuu lapsista on molemmilla ja toisaalta sinäkin olet ansainnut irtioton aina viikon jälkeen kun olet koko viikon ollut yksin vastuussa lapsista. Ei voi olla ylivoimaista miehelle olla lasten kanssa muutamaa tuntia ihan keskenään joka viikonloppu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta miettisin kyllä, että onko tässä mitään järkeä. Aika pitkälti meillä on tuommoista, tosin mies on "vain" muutman yön viikossa pois kotoa. Mutta paljon pois. Ja viikonloppuisin kyllä osallistuu lasten hoitoon ja sallii mulle omia menoja, mutta yleensä niitä ei ole.
Mutta mieti nyt, mitä mieheltä saat? Et oikein mitään.. ilmeisesti kuitenkin merkittävän osan talouden tuloista. Mutta riittääkö se sinulle? Haluatko muuta? Näitä kysymyksiä olen pohtinut itse paljon. Alan olla melkein sitä mieltä, että ei riitä.
Vakava keskustelu. Sinä sallit hänen tehdä ja toimia noin. Jos hän ei itse tajua, että toimii täysin itsekkäästi, niin sitten se on hänelle kerrottava. Ei nalkuttaen, vaan suoraan ja asiapitoisesti. Tai sitten vain ilmoitat hänelle jo viikolla, että "minulla on lauantaina menoa, lähden klo 10 ja palaan sunnuntaihin mennessä". Ja sitten kanssa menet, et soittele perään etkä mitään. Mies kyllä saa luvan pärjätä lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mieheni matkustaa paljon työn takia. viikonloppuisin sitten haluaa usein häippäistä omille menoilleen. eli olen lasten kanssa usein viikon ja viikonlopun vaikka mies kotiutuisi viikonlopuksi.riitojahan tästä tulee.kaikki sanovat että mene itse menoillesi mutta se on hankalaa kun täällä pikku paikkakunnalla ei ole juurikaan mitään minne mennä enkä jaksa rampata kaupunkiinkaan.
Mies on viikot toisella paikkakunnalla töissä ja tulee aina torstai iltaisin kotiin.
Yleensä perjantait tekee rästiin jääneitä töitä täällä kotona, tai kuten viimeaikoina laittelee venettään pihalla.
Eilen hän läksi illaksi baariin keveriedensa kanssa. Ja nyt makaa krapulassa, kunnes taas illalla lähtee työkaupunkiin. Tämä oli minulle ok.
Lapsia meillä 6v, 3v, ja 1v.
Tätä kuviota on tiedossa vielä määräämättöman pitkään, eli loppua ei näy.
Minusta ainoastaan viikolla on välillä rankkaa, kun lapset ovat niin "läsnä" 24/7. Ei ole hetken rauhaa. Kaikki kauppareissut, lääkärit, pankit, sun muut asiat on hoidettava kolmen lapsen kanssa.
Toisaalata sitten esim eilen ajattelin että lähtisi jo mies töihin, ja pois sotkemasta meidän arkea.
Kamala ajatus, sillä en halua vieraantua miehestäni.
Mun mies kyllä vahtii lapsia viikonloppuna jos pyydän ja tietää ettei ole helppo osa minullakaan.
Meillä näin koska tarvitaan se raha minkä mies saa työstänsä muualla.
Jaksaa jaksaa.
Teidän pitäisi keskustella avoimesti tunteistanne, kerro miehellesi se mitä tänne kirjoitit. Ei sitä muuten jaksa jos ei ole molemminpuolista kunnioitusta vaikka olisitte aina yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos puheet eivät tehoa mieheen, sanoisin lopulta, ettei tarvitse enää vaivautua tulemaan. Lapset voivat mennä hänen luokseen joka toinen viikonloppu.
en jaksaisi kuin pari viikkoa tuollaista. Ap on jo nyt käytännöllisesti katsoen yksinhuoltaja. Mies ei kunnioita häntä piirun vertaa. Jos mies ei havahdu vakavan keskustelun jälkeen, ainoa ratkaisu on ERO.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voi muuta sanoa kuin yritä puhua miehellesi asiasta. Itse olen nyt yli 40 v. ja minun isä on tehnyt aina paljon töitä. Koskaan lapsena se ei minun kanssani leikkinyt tai edes puhunut niinpä minun suhde siihen on samalla tasolla kuin naapuriin. Olen monesti miettinyt jos äitini kuolee aikaisemmin kun isäni niin pitääkö minun käydä isän luona kylässä kun ei ole mitään yhteistä.
Minulla on yksi lapsi ja olen pitänyt tiukasti huolen siitä että isä hoitaa lastaan ja onkin hoitanut ihan eka päivästä lähtien.
mutta etkö stä jo ekan lapsen aikana huomannut millainen osallistuminen miehellä on perhe-elämään.
Keskustele vakavasti miehen kanssa. Taloudellisesti sun ei varmaan nyt kannata erota, mutta ehkä kannattaa harkita, kun lapset isompia.
En lukenut muiden vastauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
rahallisesti siltä mieheltä kaikkea mitä tarviitte ja rupee säästämään rahaa itsellesi. Käteiseksi!
Sitten kun haluat erota, on sulla pikku pesämuna
porukkaa joka hehkuttaa 3 kakaraa peräjälkeen ja sit itkee kun on rankkaa.MIETTIKÄÄ ETUKÄTEEN!!Miksi tällanen järjestely?Pistä ukkos kuriin!!Kyllä hän voi harrastaa ja hierotuttaa ittensä viikolla, jos on kerran pois.Ap on vähä yksinkertanen,sori vaan.
Olimme juuri ostaneet talon tältä paikkakunnalta ja muutto miehen työn perässä olisi ollut liian epävarma ratkaisu.
Taloudellisesti ero olisi sekä lasten, että minun kannaltani huonoin mahdollinen vaihtoehto ja eromme olisi monen ulkopuolisen silmissä ns. "täysin turha ero". Kuten jo sanoin, niin koen olevani umpikujassa. (Miehen kanssa keskustelu tuntuu täysin turhalta, vaikka olen yrittänyt jo monta kertaa).
mutta etkö stä jo ekan lapsen aikana huomannut millainen osallistuminen miehellä on perhe-elämään.
Keskustele vakavasti miehen kanssa. Taloudellisesti sun ei varmaan nyt kannata erota, mutta ehkä kannattaa harkita, kun lapset isompia.
En lukenut muiden vastauksia.
porukkaa joka hehkuttaa 3 kakaraa peräjälkeen ja sit itkee kun on rankkaa.MIETTIKÄÄ ETUKÄTEEN!!Miksi tällanen järjestely?Pistä ukkos kuriin!!Kyllä hän voi harrastaa ja hierotuttaa ittensä viikolla, jos on kerran pois.Ap on vähä yksinkertanen,sori vaan.
sillä äijällähän on omaa aikaa kaikki arki-illat. Hierojia, liikuntaa, kaikkea löytyy varmasti sieltä työpaikkakunnalta. Hänellä on jo selvästi elämä jonkun muun kanssa mielessä, jollei jo käynnissä.
usko että pärjäisit ilman miestä taloudellisesti?
Jos on pakko olla ne kulissit isoine taloineen ja useine autoineen niin se on ihan oma valinta. En nyt tunne tilannettanne tarkemmin mutta ihmettelen mitä lapsetkin oppivat elämästänne. Onko sinulla ap tyttöjä? Opetatko heille että mies saa kohdella miten tahansa, kunhan sillä on rahaa?
Olimme juuri ostaneet talon tältä paikkakunnalta ja muutto miehen työn perässä olisi ollut liian epävarma ratkaisu.
Taloudellisesti ero olisi sekä lasten, että minun kannaltani huonoin mahdollinen vaihtoehto ja eromme olisi monen ulkopuolisen silmissä ns. "täysin turha ero". Kuten jo sanoin, niin koen olevani umpikujassa. (Miehen kanssa keskustelu tuntuu täysin turhalta, vaikka olen yrittänyt jo monta kertaa).
mutta etkö stä jo ekan lapsen aikana huomannut millainen osallistuminen miehellä on perhe-elämään.
Keskustele vakavasti miehen kanssa. Taloudellisesti sun ei varmaan nyt kannata erota, mutta ehkä kannattaa harkita, kun lapset isompia.
En lukenut muiden vastauksia.
Mies saisi kyllä harrastaa liikuntansa viikon aikana, kun on siellä työpaikkakunnalla - tai sitten ne liikunnat harrastetaan perheen kesken.
Hierontaan nyt ei ainakaan tarvitse viikonlopun aikana tuossa tapauksessa mennä - käykööt työviikon aikana, kun hänellä siellä sitä aikaa varmasti on.
Keskustelisin asiasta miehen kanssa ja sanoisin, että tilanne ei voi jatkua. Miehen on herättävä tilanteeseen ja alettava ajattelemaan perhettään. Hän ei ole enää sinkkumies, joka voi tulla ja mennä miten haluaa. Käytännössähän olet jo yksinhuoltaja. Ero ei toisi mitään muutosta tilanteeseesi.