Lue keskustelun säännöt.
Pelkään, että joudun synnytyssairaalassa yhteishuoneeseen
17.06.2012 |
Olen uudelleen synnyttäjä ja asun Helsingissä. Koko synnytyksessä on ruvennut kaikkein eniten pelottamaan se, jos emme saakaan perhehuonetta ja joudun jakamaan huoneen jonkun/joidenkin kanssa. Ajatuskin siitä, että itse vasta synnyttäneenä joutuisin olemaan huoneessa, jossa olisi vieraita ihmisiä ja mahdollisesti heidän vieraitaan (puolisoita, mummoja ja pappoja, kavereita, ties ketä sukulaisia...) En varmaan saisi edes nukuttua toisen ihmisen läsnäolon takia, saati kun muut vauvat huutaisivat. Ja tuosta tupakkaketjusta tuli mieleen vielä sekin, että jos huonekaveri vaikka polttaisi, niin sitten kuitenkin koko huone haisisi tupakalta, enkä haluaisi vauvan joutuvan hengittämään tupakanhajuista ilmaa.
Vauvan haluaisin pitää koko ajan vierihoidossa, haluaisin mahdollisimman hyvän ja rauhallisen alun lapsen elämään, ja haluaisin, että voisimme yhdessä miehen (ja esikoisen) kanssa tutustua vauvaan ja hoitaa häntä. Tuntuisi NIIN pahalta joutua yhteishuoneeseen! Minulla on muutenkin niin suuri oman tilan ja intimiteettisuojan tarve, että ajatuskin huoneen jakamisesta toisen kanssa tuntuu aivan mahdottomalta.
Kommentit (44)
itsekin olisin toden totta halunnut yksityishuoneen. Kummallakaan kerralla niitä ei ollut vapaana.
Onnistuisiko tosiaan poliklininen synnytys?
Mulla molemmista mennyt lapsivesi, joten olen ilokseni saanut olla siellä sairaalassa jo ennen synnytystä.
Mua ahdistaa tosiaan jakaa huone jonkun kanssa, mutta kyllä siitäkin nyt selviää. Voi olla vaan välittämättä, yrittää lepäillä jne. Mulla oli kyllä etenkin kakkosesta niin järkyttävät jälkisupistukset, että siinä joku huonekaveriongelma ei tuntunut missään.
Ja jos ei saa nukuttua, niin kyllähän sitä hormonihuuruissa vaikka pari yötä "valvoo". Mä ainakin pääsin esikoisesta kotiin 1,5-vuorokauden päästä. Eihän siinä ole kuin yksi yö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on synnytykset olleet helppoja ja olisin voinut kuntoni puolesta lähteä nopeasti kotiin. Kuopuksen kanssa kävi kuitenkin niin, että hänen vointinsa romahti yhtäkkiä vuorokauden ikäisenä. Onneksi oltiin vielä sairaalassa, joten hoito saatiin aloitettua samassa silmänräpäyksessä (lastenlääkärit hälytettiin huoneeseemme) ja sen jälkeen kärrättyä vastasyntyneiden teholle. Syyksi ilmeni aivokalvontulehdus, joka ei ollut mitenkään varoittanut itsestään tai näkynyt vauvan kunnossa. Vointi ehti mennä hyvin heikoksi ennen kuin antibiootit alkoivat vaikuttaa.
Useamman lastenlääkärin suusta kuultiin, että vauva ei olisi välttämättä selvinnyt, jos hoidon aloitus olisi viivästynyt vähänkään. Näin olisi väistämättä käynyt, jos oltaisiin ehditty kotiin ennen voinnin yhtäkkisesti huononemista.
Me muuten oltiin tuolloin perhehuoneessa, joka ymmärrettävästi jouduttiin luovuttamaan pois vauvan jouduttu teholle. Se oli kyllä aika rankkaa maata usemman hengen potilashuoneessa ilman vauvaa, kun huonekavereilla oli vauvat viereisssään ( jotka tietysti itkivät ja valvottivat). Olin aina kuvitellut, että sairaalassa olisi ollut erillisiä huoneita niille, joiden vauva on sairas, menehtynyt tms, mutta eipä näköjään ollutkaan ( tosin en sellaista alkanut nimenomaisesti vaatimaankaan, kun ei ollut kovin korkealla prioriteeteissa silloin).
Saat pitää täydellisesti intimiteettisuojasi ja tilantarpeesi.
Eiköhän se perhehuone anneta kaikille jotka sitä haluvat mikäli sellainen vain on vapaana. Valitettavaa tietysti on, että aina niitä ei juuri sillä hetkellä ole saatavana.
Kyselepä ap lisää tuosta polikliinisestä synnytyksestä, ehkä siinä olisi ratkaisu sinulle.