Kysymys itsekkyydestä

Toivottavasti näin.

Riippuu ihan kunkin omista sisäisistä motiiveista hankkia lapsi tai olla hankkimatta. Esim. jos jättää hankkimatta ettei kroppa rumene ja pillu repeä niin kyllähän se vähän itsekkäältä kuulostaa. Jos taas sen takia että epäilee ettei ole tarpeeksi tasapainoinen ihminen hyväksi äidiksi, niin ei se itsekäs päätös ole jättää hankkimatta lapsia. Tai lapsen voi hankkia koska tuntuu että olisi rakkautta annettavana uudelle ihmiselle ja ihan vaan rakkaudesta uuteen ihmiselämään - ei se ole itsekästä. Mutta sitten voi toisaalta olla niitä jotka vaan ajattelee että mullekin lapsi kun sellainen kuuluu olla tms.

Jos jotain hankitaan, vasta silloin voidaan puhua itsekkyydestä, myöskin lapsen kohdalla. Jos ei halua riskeerata ulkonäköään, ja samalla mahdollisesti terveyttään, ei voida puhua enää itsekkyydestä vaan itsensä suojelusta. Itsekäs ratkaisu on sellainen jonka kohdalla henkilö punnitsee oman ja jonkun toisen ihmisen edun väliltä, ja silti tekee ratkaisun oman edun hyväksi. Jos lapsen jättää hankkimatta, ei se ole pois keneltäkään. Se on "pois" korkeintaan siltä mahdolliselta äidiltä.



Lapsen hankkiminen on puolestaan paljon todennäköisemmin itsekkyyttä sisältävä päätös. Lapsi on statussymboli. Oman minän jatke. Ehkä jopa firman perijä ja toiminnan jatkaja, jonkun isin haaveissa.



Minä olen pohtinut lapsenhankintaa hyvin paljon. Nuorempana siihen liittyi paljon mielikuvia, ja oli minullakin vaihe kun haaveilin omasta jälkikasvusta. Sitten perheeseen syntyi pikkusisko, kun olin kypsässä 17 vuoden iässä. Fantasiat ja mielikuvat karisivat äkkiä. Yritän tällä sanoa että en ole nyt aikuisiällä ymmärtänyt lapsenhankkimisen mentaliteettia, siis tuon haaveilun jälkeisenä aikana. Tosin harvalla meistä on ollut tilaisuutta mikä minulla on ollut, eli seurata lapsenhoitoa aikuisen silmin, läheltä, pitkään ja osallistumalla hoitamiseen itsekin. Miksi ihmiset hankkivat lapsen muista kuin lievästi itsekkäistä syistä tai fantasioiden (unelmien ja haaveiden) pohjalta? Keneltäkään tuttavalta en ole kysynyt suoraan "Miksi hankitte lapsen". Se on vain jotain mitä ihmiset tekevät. Halutaan pitää kulissia yllä että "Me ollaan kelpo pariskunta". Oikeasti, mikä muu käytännössä ajaa ihmisen hankkimaan lapsen kuin joko A) sosiaalinen paine, B) epärealistiset unelmat tai C) itsekkäät syyt, isommassa tai pienemmässä mittakaavassa. Yllätysraskauksia ei oteta nyt huomioon.



Todistakaa minulle miten lapsen hankinta EI ole itsekästä. Koska minusta tuntuu että voin löytää ainakin vähän itsekkyyttä kaikista niistä mahdollisista syistä miksi lapsi hankitaan.