Olen käynyt Kallion lukion, haluatko kysyä minulta jotain?

että olit kirjoittanut "minuna" niin siellä varmaan oli joku "allekirjoitus" ap.

Minä, nro 41 olen kirjoittanut vain sen viestin ja alla olevan tarkennuksen, etten ole ap. :) Ts. en ole se, jonka ajattelit kirjoittaneen "sinuna", vaikka ilmeisesti samaan aikaan hänen kanssaan lukiossa olinkin.

Ymmärrän kyllä myös kuvailemasi tunteen. Minustakaan ei tullut mitään "suurta" ja opintoni ovat edelleen kesken, vaikken ihan tavanomaisinta alaa valinnutkaan. Olen kuitenkin ihan sinut sen kanssa, ettei minusta tullut suurta näyttelijää tai kirjailijaa. Tiedän itse saaneeni Kalliosta tosi hyvät eväät elämään ja ihailen edelleen monia lukioaikaisia opettajiani. Enpä ole muualla törmännyt yhtä ammattitaitoisiin ja nuorta ihmistä ymmärtäviin persooniin (Eva, Reijo, Jaana jne.).

Minulla on lukioaikaisia ystäviä, jotka työskentelevät aivan "tavallisissa" ammateissa, esim. terveydenhoitoalalla, lasten parissa jne. En ole koskaan ajatellut että he (tai me, koskapa itsekin tod. näk. tulen työskentelemään hyvinkin tavistoimessa) olisivat jotenkin onnistuneet elämässään huonommin kuin julkisuuteen päätyneet toverimme. :) Onnea sinullekin, mihin sitten päädytkin.

mitkä syyt erityisesti saivat aikaan sen, ettet viihtynyt Kalliossa? Minulla on useitakin ystäviä, jotka eivät siellä viihtyneet, joten tiedän jotain tästäkin puolesta.

mitkä syyt erityisesti saivat aikaan sen, ettet viihtynyt Kalliossa? Minulla on useitakin ystäviä, jotka eivät siellä viihtyneet, joten tiedän jotain tästäkin puolesta.

kyllä täysi nolla. Ja siihen päälle tietty kilpailuhenkisyys.

Minulle lisäksi oli suuri henkilökohtainen tragedia, että paras ystäväni meni eri lukioon kuin minä, sai ystäviä, minulle tuntui jäävän vain tyhjyys. Sain kyllä kavereita, mutta ne eivät täyttäneet tuota suurta aukkoa. Olin todella masentunut lukion toisella luokalla. Silloin opinnot alkoivat mennä huonosti.

Muistan Reijon myös ammattitaitoisena ja esitykset hienoina. Minulla oli Reijoa ja Jaanaa vain yksi kurssi, joten en ole niin pätevä lausumaan heistä mitään. Minusta Jaanankin oppilaat onnistuivat hienosti, joten jotain Jaanakin teki oikein. Muistan, että moni piti Evasta ja koki saavansa häneltä kannustusta. Minulla tilanne oli huonompi, koska lukion tokalla alkoi mennä huonommin, ja jäi hänen kurssiensa töitä tekemättä, jouduin hänenkin kanssaan törmäyskurssille. Hän tokaisi minulle aika suoraan asioita, mikä satutti, koska olin muutenkin niin pohjalla kaiken kanssa. Sen vuoksi hänen muistelemisensa tuovat mieleen vain kipeät muistot, kuten sen, kun piti mennä keskustelemaan tekemättömistä töistä, enkä voinut keskustella, koska lähinnä itkin koko sen ajan. Ehkä jälkeenpäin ymmärrän sen, että opettaja ei voi aina ymmärtää, että lempeän kipakasti sanottu kommentti, jonka tarkoitus on sysätä jotakuta hieman eteenpäin, ei avaakaan oppilaan mielessä uusia maisemia ja mahdollisuuksia, vain ainoastaan muistuttaa siitä, kuinka huonoksi, lukkiutuneeksi ja kyvyttömäksi hän itsensä tuntee.

Kuulun toki niihin, jotka kärsivät siitä, että olivat vain "yksi muista lahjakkaista". Nuorena on niin hauras. Jää isot haavat.

ap

Pitikö tuonne tehdä jokin taiteellinen työ hakemuksena? Ja jos piti, mitä teitte, ketkä olitte ko. lukiossa?

Kallion Lukiosta on valmistunut suuri joukko kuuluisuuksia, kuten vaikkapa Tasavallan Presidentti Tarja Halonen. Ehdottomasti Top-10 parhaan lukioiden joukossa Suomessa.

[quote author="Vierailija" time="13.06.2013 klo 11:34"]

Kallion Lukiosta on valmistunut suuri joukko kuuluisuuksia, kuten vaikkapa Tasavallan Presidentti Tarja Halonen. Ehdottomasti Top-10 parhaan lukioiden joukossa Suomessa.

[/quote]

Ei kun top-20 parhaan lukion joukossa...

Moi!

Mä olin samaan aikaan siellä kuin sinäkin. Missä päin asustelet?

Onneksi lapseni ei käynyt sitä. Pelottaisi, jos tulisi jonkinsortin taivaanrannanmaalari...

ja katsoisi oikeudeksi tuottaa taidetta ja hyviä fiilksiä ihmisille ja elää muiden kustannuksella, kun se leipä ja maito on jonkun maksettava.

[quote author="Vierailija" time="13.06.2013 klo 14:01"]

Onneksi lapseni ei käynyt sitä. Pelottaisi, jos tulisi jonkinsortin taivaanrannanmaalari...

ja katsoisi oikeudeksi tuottaa taidetta ja hyviä fiilksiä ihmisille ja elää muiden kustannuksella, kun se leipä ja maito on jonkun maksettava.

[/quote]

Miksi ei käynyt sitä, siis hakiko sinne ja olis päässyt, muttei mennyt?

Mun lapsi olis halunnut sinne, vaan ei päässyt ja mitään taivaanrannanmaalaria siitä ei silti olis tullut :)

Heiheiheii!

onko tää enää elinvoimanen keskustelu? jaja itse olen nyt EHKÄ hakemassa lukioon ja hirvee stressi päällä D: Oliko kalliossa kivaa? Millasta porukkaa? Onko kaikki nii hippejä ku väitetään:D? Haittasko sua se et koulu oli täynnä kauniit tyttöi ja vaa pari poikaa? Itse tässä pohdin Kallion, Ressun, Oulunkylän ja Alppilan välillä...

Vieläkö siellä on sellainen vasemmistolaismeininki että vappubileissä soitetaan jotain työläislauluja?

T. Joskus Aleksi Bardyn bileissä ollut ja kyseistä menoa kauhistellut :-)

Aika hauska, että joku jaksaa edelleen vuosien(?) jälkeen olla noin vaikuttunut omista lukioajoistaan. Jotain samaa tässä on kuin 40-vee Jaakko-Petterissä brassailemassa sillä, että "mun isi ajaa Bemarilla" tai "asuin lapsena Eirassa" :)

Ei taida paljon olla sen jälkeen saavutettu, jos elämän huippuhetket ovat nuo...

Minäkin ensimmäistä vuosikertaa!

Olitko Sulo Armaksen luokalla?

50 et taida tuntea ketään joka on käynyt Kallion lukion? ,inä tunnen muutaman ja heillä on sieltä myös lämpimät muistot. Itse haluaisin vain unohtaa lukio vuodet.

Kukaan Armaksen luokalla ollut ensimmäisen ilmaisupainotteisen vuosikerran otus paikalla? Terkkuja takarivistä...

Tyttäreni aikoo hakea Kallioon. Kuinka vaikea sinne on päästä? Miten tiukkaa on niitten harrastuspisteitten kanssa? Eli riittääkö pisteeseen parin vuoden harrastus, josta on todistus?

Tyttärellä on partiota, soittoa, ilmaisutaidon kerhoa, kirjoittamista, valokuvausta ja oppilaskuntatoimintaa kyllä takana.

Töttöröö. Koulu oli täyttä paskaa, ihan täysi leikkikoulu.

Jälkiviisas on helppo olla...ehdottomasti olisi pitänyt mennä kouluun jossa aidosti saisi hyvän sivistyksen eli olisi jotain vaatimuksia ja keskityttäisiin sellaisiin aineisiin joista on jotain hyötyä.

Täysin pilipalikursseja oli vaikka ja millä mitalla teatteripuolen huuhaa-kursseista (yhdellä katsottiin useita kymmeniä videoita tai istuttiin kahvilassa puhumassa paskaa opettajan kanssa) liikunnalliseen ilmaisuun - kaikella rakkaudella tanssia voi harrastaa vapaa-ajalla, tuolla se oli vain keino päästä vaikkapa kemian opiskelusta.

Täynnä ihmisiä joilla oli hirveä tarve olla jotain ja tehdä jotain tosi taiteellista. Pilipaliporukkaa suurin osa. Mutta tänä päivänä ehkä jotain muuta? Ihminenhän muuttuu koko ajan.

Miksi en viihtynyt?

a) kaipasin taidepuolen juttuihin aitoa, haastavaa sisältöä, ei leikkimistä. Esimerkkejä: yhden kohtauksen tekeminen miten sattuu lopputyönä ei ole kovin suuri vaatimus, valotyön tekeminen mistä sattuu ei sekään, nämä noin esimerkkeinä.

b) liian paljon sekaisin olevia ihmisiä tuupattuna samaan paikkaan plus murrosiän hormonimyrskyt -> vaikea löytää tapaa olla oma itsensä aidosti, kuvaa koko paikkaa, hirveä show päällä jatkuvasti

c) ei mahdollisuutta kaiken hörhöilyn keskellä aidosti keskittyä lukuaineisiin; taideopinnot sotkivat pakan täysin

summa summarum: jos haluat hyvän sivistyksen valitse joku hyvä koulu (tosin siellä kilpailu voi olla kovaa) ja harrastaa voi intohimoisesti koulun päälle, toisaalta jos lapsesi on yhtä kovakalloinen kuin allekirjoittanut ei varmaan vaihtoehtoja ole...

ja onhan paikka voinut tässä vuosien saatossa muuttuakin, toivottavasti. Silloin oli Hgin vaikein lukio päästä sisään (ei näkynyt missään). Paitsi ehkä ihmisten epärealistisissa kuvitelmissa siitä mihin koulu valmistaa, ehkä sitä olisi hyvä miettiä, mihin haluaa että se valmistaa...

Mun lapsi kävi Kallion toisesta luokasta lähtien ja viihtyi. Hän on siis miespuolinen. Kävin opettajan kanssa juttelemassa ja miten toisenlainen henki siinäkin tilaisuudessa oli kuin siinä pikkukaupungin lukion kuulustelussa, johon meidät tiettyjen "haastavien" nuorten äidit (no isiä ei juuri näkynyt) kutsuttiin. Minusta ainakin tuon lukion käyminen oli onnenpotku. Sai heti paljon kavereitakin. Ei mikään maalari tullut, ns. tavisammatissa on, yliopistoonkin pääsi.