Lue keskustelun säännöt.
5-vuotiaan toistuva pelko
15.06.2012 |
Olen ymmälläni 5-vuotiaan tyttöni kanssa. Hänellä on meneillään vaihe, jossa pelkoja erilaisia, vaihtuvia pikkuasioita kohtaan.
Pari viikkoa sitten hän pelkäsi hysteerisesti, että menee tikku sormeen. Sitä ennen jouduinkin poistamaan häneltä pari pientä tikkua sormesta, eikä tietysti pitänyt siitä yhtään. Suostui kuitenkin poistoon, ja oli hyvällä tsemppaamisella jopa hyvin rauhallinen. Sen jälkeen kuitenkin pelkäsi hysteerisesti, että hänellä menee tikku sormeen tai jalkaan. Kyseli koko ajan, onko barbeissa tikkuja, onko leluissa tikkuja, onko huonekaluissa tikkuja jne.
Nyt pelkää sitä, että on roska suussa. Tänäänkin kysynyt jo useita kymmeniä kertoja, "Onko mulla äiti roska suussa", "Eihän mulla oo roska suussa" ja muuta vastaavaa. Toisinaan oikein itkee, mutta joskus jatkaa leikkiään saatuaan vakiovastaukseni: "Ei, sinulla ei ole roskaa suussa".
Nyt alan kuitenkin olla hermona tähän, ja illalla jo vähän suutuin tuohon jatkuvaan kyselyyn. Varmaan siksi, että alan pelätä, onko hänellä joku epänormaali pakko-oire, vai onko tämä vielä ihan tavallista.
Mitä olette mieltä, onko tavallista 5-vuotiaan olla jatkuvasti huolissaan, onko hänellä tikku sormessa, roska suussa, pistääkö itikka jne.?
Kommentit (11)
on vähän samanlaisia, pelkää itikoita, roskia iholla jne. Jankuttaa, kunnes (ehkä noin viidennen kerran jälkeen) multa menee hermo ja ja menen kyykkyyn, varmistan, että lapsi kuuntelee mua ja ymmärtää ja sanon jämäkän painokkaallaa äänellä "ei haittaa, ei tarvihe pelätä". Sit menee pelko ohi ja hirvitykset unohtuu täysin.
Juuri näin. Ymmärrystä ja välittämistä ja lopulta tialnteen haltuunotto jos tuntuu, että ei oikein mene lapsella ohi tämä... Minusta on ihan normaalia, että menee lopulta vähän hermo itsellä. Sen voi kuitenkin kääntää fiksusti juuri tuollaiseksi jämäkkyydeksi! Lapsesi kuulostaa ihan normaalilta, elä huoli! Neidit on neitejä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ettei tarvitse pelätä, ettei ole mitään syytä huoleen. Pitäisi varmaan enemmän painottaa tätä. Joskus olen sanonut, ettei se vaarallista ole vaikka olisikin roskia, mutta se nyt ei ainakaan ole auttanut.
Täytyy vielä tarkkailla tilannetta, mutta ehkä tässä ei nyt vielä ole kovasti syytä huoleen. Täytyy itse olla vähän ymmärtäväisempi, vaikka alkaa jo hermostuttaa tilanne. En tiedä miksi, luin jostain lähteestä että länsimaisessa kulttuurissa pelko koetaan negatiisisena piirteenä, kun taas esimerkiksi intiaanit pitävät sitä tarkkaavaisuuden merkkinä. Ehkä haluaisin, että tyttöni olisi reippaampi, ja siksi ärsyttää tuo alituinen pelko.
just ton ikäisillä ole luonnostaan kaikkia pelkoja, esim. kuolemanpelkoa yms. en nyt olis vielä huolissani. Anna mennä kuukaus tai kaksi ja katso on vain ohimenevä vaihe.
Yleensä tuon ikäisillä tulee pelkovaihe. Meillä pojalla oli ihan tajuton puukkopelko (oli nähnyt unen jossa pikkusisko kuolee puukkoon). Ennen kuin sisko meni keittiöön, poika varmisti, ettei puukkoja ollut missään. Jopa veitsen kohdalla poika mietti, että tämä on liian terävä jne. Nyt viiden kuukauden jälkeen alkaa jo helpottaa.
huolestuttaa niin kovasti?
Olen kysynytkin, ja hän vain vastaa, ettei halua että on roska suussa. En muista, että olisi sattunut mitään tällaiseen viittaavaa. Tyttö pelkää myös, että pikkusisko (1v) laittaa jotain pientä suuhunsa, ja tukehtuu. Olen miettinyt, voisiko liittyä siihen.
Ilmeisesti ei siis kannata vielä huolestua. Olisiko vielä vinkkejä/mielipiteitä, mikä olisi paras tapa suhtautua tällaiseen?
Vastaanko vain kerrasta toiseen rauhallisesti, että ei ole. Ja sitten vielä sen toisen ja kolmannenkin kerran (samalla kertaa), kun haluaa varmistaa asian? Sanonko vaan, että höpöhöpö, tai jotain vastaavaa? Vai laitanko peilin lapsen korkeudelle eteiseen, ja käsken mennä katsomaan, että mitään roskaa ei todellakaan ole? ;)
Tyttö käy välillä sylkemässä vessanpönttöön varmistaakseen, ettei suussa ole näitä mystisiä roskia, samoin ulkona tekee tätä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ihan noin pahaksi ole vielä päässyt, mutta jotain vastaavaa on, esim. pelkää kalan ruotoja ja jää kaloja syömättä sen takia
on vähän samanlaisia, pelkää itikoita, roskia iholla jne. Jankuttaa, kunnes (ehkä noin viidennen kerran jälkeen) multa menee hermo ja ja menen kyykkyyn, varmistan, että lapsi kuuntelee mua ja ymmärtää ja sanon jämäkän painokkaallaa äänellä "ei haittaa, ei tarvihe pelätä". Sit menee pelko ohi ja hirvitykset unohtuu täysin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisikö oikeasti mennä johonkin psykologille kyselemään, mitä mieltä hän on? Meillä on kaksi muutakin lasta, mutta he ovat nuorempia, joten tällaisesta ei ole aiempaa kokemusta.
Olen vakuuttanut tytölle kerta toisen jälkeen, että roskaa ei ole. Olen myös käskenyt mennä peilistä katsomaan, että mitään roskaa ei todellakaan ole. Isänsä on myös ottanut kännykkäkameralla kuvan, ja näyttänyt ettei ole roskia. Silti tämä on jatkunut jo lähes kaksi viikkoa...
Pitäisikö jatkaa vastailemista, vai olla ihan kuin ei kuulisikaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
just ton ikäisillä ole luonnostaan kaikkia pelkoja, esim. kuolemanpelkoa yms. en nyt olis vielä huolissani. Anna mennä kuukaus tai kaksi ja katso on vain ohimenevä vaihe.
taas on tarkkailijalapsi, joka jää aina tuijottamaan muiden tekemisiä. Olen itse sellainen ekana tekemässä -tyyppi, joten ihan ihmeissään katselen tätä toimintaa :)
Me äidit ollaan aina vaan niin kovin huolissaan, ei kyllä tarvitsisi!