Lue keskustelun säännöt.
Vertaistukea alkoholiriippuvaisen puolisoille.
15.06.2012 |
Tukea kaipailisin. Olen kahden alle kouluikäisen lapsen kotiäiti ja mieheni työssäkäyvä alkoholisti.Juominen rajoittuu viikonloppuihin ja loma aikoihin.
Mieheni tietyllä tavalla myöntää ongelmansa mutta aina löytyy syy juoda ja mopo karkaa käsistä.Rahaa kuluu juomareissuilla aivan tolkuttomasti.
Lisäksi viime aikoina on krapulassa on ilmennyt agressiivista käyttäytymistä.
Saa todellakin varoa mitä sanoo jne..
Selvinpäin hyvä aviomies ja hyvä isä.
Ristiiriitaiset tunteet järki ja sydän ei kulje käsikädessä tämän asian kanssa.
Tukea ja neuvoja kaipailisin.
Kommentit (39)
Lähde, älä peesaa juoppoa.
Anna sille raju tilaisuus tajuta että näin ei voi jatkua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja 99 % niistä sanoo että EROA! Miksi et tajua että kidutat lapsiasi ja itseäsi jäämällä? Haluatko lastesi joutuvan kärsimään alkoholismin seurauksista loppuelämänsä?
Olet ITSEKÄS ja huono äiti, jos vähät välität lastesi hyvinvoinnista ja uhraat ne oman "rakkautesi" takia.
Sori kovat sanat mutta sun on tajuttava asia.
Ja 99 % niistä sanoo että EROA! Miksi et tajua että kidutat lapsiasi ja itseäsi jäämällä? Haluatko lastesi joutuvan kärsimään alkoholismin seurauksista loppuelämänsä?
Olet ITSEKÄS ja huono äiti, jos vähät välität lastesi hyvinvoinnista ja uhraat ne oman "rakkautesi" takia.
Sori kovat sanat mutta sun on tajuttava asia.
Hän ei näe isäänsä juovuksissa, mutta krapulat tutaa kyllä. Ongelma onkin tässä:
should or stay or should I go.
Uskon että rikon pysyvästi lapsessa jtn, jos eroan miehestäni. Eihän hän saa nähdä isäänsä kuin sossun valvonnassa muutaman tunnin viikossa, jos alkoholin takia hänet jätän.
Kumpi pahempi siis lapselle?
Kysymys on vaativa suunnittelutyötä tekevästä miehestä, joka juo 2-3 krt viikossa. Ei pysty jättämään yhteen. Pitää olla joko ilman tai sitten vetää 1,5 ploa viiniä. Eli selvä alkoholisitihan hän on.
Ulkoisesti meillä on kaikki hyvin, asunnot, sisustukset, veneet ja lomat etc. Minua ei se juominen muuten haittaisi, mutta krapulat ovat p...stä, koska mies ei kykene mihinkään.
en ole ap
niitä monia tutkimuksia, ja saman läpikäyneitä ihmisiä, jotka kertovat että lapsi kärsii erosta huomattavasti vähemmän kuin vuosikausien piinasta alkoholiperheessä?
No, jos haluat saada itsellesi puhtaan omatunnon, jatka luulottelua. Näyttää tuo materiaalinen puoli muutenkin olevan sinulle kovin tärkeää. Mitäpä lasten henkisestä hyvinvoinnista kunhan pätäkkää piisaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niitä monia tutkimuksia, ja saman läpikäyneitä ihmisiä, jotka kertovat että lapsi kärsii erosta huomattavasti vähemmän kuin vuosikausien piinasta alkoholiperheessä?
No, jos haluat saada itsellesi puhtaan omatunnon, jatka luulottelua. Näyttää tuo materiaalinen puoli muutenkin olevan sinulle kovin tärkeää. Mitäpä lasten henkisestä hyvinvoinnista kunhan pätäkkää piisaa.
Pitäisikö minun jättää mies nyt siksi, että hän juo kolme kertaa viikossa? Ei esim. koskaan sunnuntaisin.
Ja totta hemmetissä materiallakin on väliä! Eri asia erota 20-vuotiaana opiskelijana, kuin tuhota kaikki mitä on rakentanut vuosia. En ole itsekään mikään alipalkattu henkilö. Tulisin kyllä toimeen kaksinkin lapsen kanssa. Kun on vuosia yhteistä tulevaisuutta rakentanut, ei siitä lähdetä kevyesti. Minun rakkaudestani viis. Kyse on siitä, mitä teen lapselle.
[/quote]
Hän ei näe isäänsä juovuksissa, mutta krapulat tutaa kyllä. Ongelma onkin tässä: should or stay or should I go. Uskon että rikon pysyvästi lapsessa jtn, jos eroan miehestäni. Eihän hän saa nähdä isäänsä kuin sossun valvonnassa muutaman tunnin viikossa, jos alkoholin takia hänet jätän. Kumpi pahempi siis lapselle? Kysymys on vaativa suunnittelutyötä tekevästä miehestä, joka juo 2-3 krt viikossa. Ei pysty jättämään yhteen. Pitää olla joko ilman tai sitten vetää 1,5 ploa viiniä. Eli selvä alkoholisitihan hän on. Ulkoisesti meillä on kaikki hyvin, asunnot, sisustukset, veneet ja lomat etc. Minua ei se juominen muuten haittaisi, mutta krapulat ovat p...stä, koska mies ei kykene mihinkään. en ole ap
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kolmena päivänä viikossa sun ja lasten pitää pokkuroida ja pelätä krapulaista isää? Mies ei kykene kolmena viikonpäivänä olemaan hyvä ja selvä aviomies ja isä? Ja tämä on sun mielestä lapselle ok?
Voi luoja, kyllä alkoholistien puolisot ei ikinä opi. Kirkkain silmin väitetään että lapsen parhaaksi jään, vaikka syy on oma mukavuudenhalu ja laiskuus muuttaa elämäänsä.
Humalassa ja krapulassa isä oli aina agressiivinen ja vainoharhainen, mutta selvinpäin hoiti työnsä hyvin ja oli ihan hyvä isä. Se on ehkä yksi syy miksi äiti jäi, eikä koskaan lähtenyt ja pelastanut meitä.
...
Äitini on edelleen yhdessä isäni kanssa, vaikka isä ei enää paljon selviä päiviä vuodessa nää. Minulta ja kaikilta muiltakin sisaruksislta välit isään ovat menneet isän juomisen takia.
Ymmärrän, että rakastat miestäsi yli kaiken, enemmän kuin itseäsi ja lapsiasi.
Silti sinulle on enemmän velvollisuuksia itseäsi ja lapsiasi kohtaan. Lue huolella tuo yllä oleva teksti. Se ei ole minun kirjoittamani, mutta allekirjoitan tuon lainauksen täysin, alkoholistiperheen lapsena.
Nyt elän alkoholistin vaimona, mutta tilanne ei ole koskaan päässyt noin pahaksi.
Silti minunkin on suureksi harmikseni tunnustettava, että en ole pystynyt tarjoamaan lapsilleni oikeaa turvallista kotia, nimenomaan miehen alkoholiriippuvuuden vuoksi. Se ei ole näkynyt jatkuvana juomisena vaan pikemminkin alkoholinpuutteen tai krapulan aiheuttamana ärtymyksenä ja aggressiivisuutena.
Älä sinä tee sitä virhettä, että pilaat omatkin välit lapsiisi puolustelemalla miestäsi ja jatkamalla omaa kärsimystäsi hänen kanssaan. Meillä tilanne on jo se, että isot lapset heittävät isänsä pihalle tiukan paikan tullen.
Sinulla on siihen kuitenkin vielä noin 15 vuotta aikaa, ja niiden vuosien aikana ehtii tulla paljon vahinkoa.
Eroa ja yksinäisyyttähän sinä pelkäät enemmän kuin kuolemaa. Se voi kuitenkin olla ainoa keino saada mies heräämään ja parhaassa tapauksessa jopa raitistumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
annat miehelle lisää valtaa juoda niin kuin huvittaa! Raju herätys tulevaisuuteen olisi miehelle paikallaan! 99% varmasti voin sanoa, että juominen ei koskaan lopu, jos jäät suhteeseen.
Ota lapsi kainaloon ja lähde! Materia ei ole mitään verrattuna omaan saatika lapsen hyvinvointiin!
Itse elin tosiaan lapsuuden alkoholisti isän oikkujen mukaan ja rupesin parisuhteeseen alkoholistin kanssa!!! Viisi vuotta yritin parantaa tuota alkoholistia, mutta kun tulin raskaaksi ja loppua ei näkynyt, otin hatkat. Elämä on ollut yhtä ruusuilla tanssimista sen jälkeen. Yksinhuoltajana pienen vauvan kanssakin oli helpompaa, kuin alkoholistin kanssa eläminen.
Isä näkee lastaan usein, mutta vain ja ainoastaan silloin kun on selvinpäin!
-7
Itse kamppailen alkoholiongelman kanssa ja kyllä vetää hiljaiseksi tällaiset keskustelut, joissa ainoaksi ratkaisuksi tarjotaan eroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin jäämällä antaa luvan jatkaa juomista ja vuosien mittaan se agressiivisuus nousee alkoholinriippuvuuden mukana.
Jos ap nyt lähtisi, voisi mies vielä kääntää kelkkansa ja saada mahdollisesti perheensä takaisin. Mutta sitten kun lapset ovat aikuisia, katkeria vanhemmilleen, ja varsinkin sille mahdollistaja äidille, niin silloin on jo liian myöhäistä!
-7
Alkoholiriippuvainen ei ole aggressiivinen, vaan hoitaa perheensä ja kodin hyvin tilanteessa kuin tilanteessa?
En löydä apua mistään ja yksin yritän taistella. Sekö on ainoa vaihtoehto mielestänne että perheeni jättää mut? Olen aivan varma, että siinä tapauksessa juon itseni hengiltä. En ymmärrä miten se oisi mulle joku herätys ja saisin käännettyä asiat oikein päin kun en siihen kykene nytkään... Miten helppoa onkaan yleistää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
humalassa hillu aggressiivisesti ja terrorisoi perhettään. Se olisikin helppoa, jos näin kaikki tekisiviät, eihän kukaan silloin haluaisi lapsiaan sellaiselle altistaa.
Mutta jos se alkoholisti-isä onkin lasten mielestä ihan huippu ja isälle nalkuttava äiti ilkimys, mitä sitten? Lapset huolissaan lähinnä siitä, että ethän äiti vaan ota eroa isästä, me halutaan olla isän kanssa? Ja kyseessä olevat lapset ovat kaikki 12-15-vuotiaita? Siinäpä on miettimistä. Hajottaako perhe, mikä tarkottaisi sitä että joutuisin muuttamaan meidän omakotitalosta jonnekin vuokralähiöön, lapset joutuisivat vaihtamaan koulua ja kaverit todennäköisesti jäisivät.
se alkoholi tuhoaa aivoja.
Tässä ap:n tapauksessa alkoholisti on agressiivinen!
En puhunut alkoholisteista jotka eivät ole agressiivisiä, minulla ei ole kokemusta sellaisesta. Ystäväni isä tosin on tälläinen mukava kaappijuoppo. Ystäväni rakastaa isäänäsä yli kaiken, mutta häpeää silmänsä päästä hänen puolestaan. Tietenkään häneen ei voi koskaan luottaa asioissa kuten muuttoapu jne. Ei ole ikinä ajokuntoinen. Heidän perheensä on pysynyt myös yhdessä. Alkoholismin jäljet ovat huomattavasti pienemmät lapsissaan kuin minussa ja sisaruksissani.
-7
Itse kamppailen alkoholiongelman kanssa ja kyllä vetää hiljaiseksi tällaiset keskustelut, joissa ainoaksi ratkaisuksi tarjotaan eroa.
siinä tapauksessa että häviät kamppailun?
Itse kamppailen alkoholiongelman kanssa ja kyllä vetää hiljaiseksi tällaiset keskustelut, joissa ainoaksi ratkaisuksi tarjotaan eroa.
siinä tapauksessa että häviät kamppailun?
Etkö halua perheellesi parempaa? Minä halusin, koska ero olisi ollut muuten edessä, ja hakeuduin hoitoon. Nyt 2 vuotta raittiina. Tsemppiä sulle, hae apua!
Minun mieheni juominen on taas sellaista jokailtaista tissuttelua. Juominen alkoi salakavalasti vasta n 5 vuotta sitten.
Silloin meillä oli isoja taloudellisia vaikeuksia, miehen konkurssi ja lapsemme sai kehitysvammadiagnoosin. Mies alkoi ottaa illalla oienen viskipaukun, pari lasia olutta tai muutaman oluen.
Havahduin tilanteeseen, kun huomasin, että komeroon oli pienessä ajassa kertynyt aikamoinen kasa tyhjiä pulloja. Puhuin miehelle, ja hän itsekin myönsi, että oli lähtenyt vähän lapasesta ja lupasi vähentää juomista. Siis vähentää mutta ei lopettaa.
Edelleen mies toi kotiin olutta, viiniä, siideriä. Teräviä ei enää. Ajattelin, ettei lasi viiniä, niin kuin hän vakuutti, tee pahaa.
Kunnes löysin autotallin hyllyltä avatun hanaviinipakkauksen. Silloin tajusin, että mies joi salaa, ja tämä tieto teki vielä enemmän kipeää kuin julkinen juominen.
Otin yhteyttä al- anonin toimintaan, ja sitä suosittelen kaikille alkoholistien läheisille.
Tajusin siellä, että minun ei tarvitse sairastuttaa itseäni miehen juomisen vuoksi.
Tämän asian tajuamisen jälkeen alkoi oma toipumiseni. En ole jättänyt miestäni (vielä) mutta olen tehnyt hänelle selväksi, että lähden lapsen kanssa mikäli hän ei tee alkoholiongelmalleen jotain.
Katsotaan, miten tulee käymään. En tahtoisi erota, mutta sen tiedän, että minulla on velvollisuus itseäni ja lastani kohtaan lähteä, mikäli mies ei parane.
Järki tosin sanelee aivan jotain muuta.
Olisi kiva kuulla selviytymistarinoita.