Pitkähiuksinen nainen

en ikinä...

ja olen ollut niin tyytyväinen. Minulla on siis _todella_ paksu tukka ja on ollut pitkä suuren osan elämästä. Käytännössähän se näytti lähes aina ihan petolinnun perseeltä, vaikka kuinka sitä ohensin ja kerrostin ja hoidin. Hiukset olivat niin raskaat latvoista, että menivät päälaelta sitten lyttyyn, eikä mikään tupeeraus tai aineet auttaneet. Polkkamallissa tuhat kertaa huolitellumman näköinen, eikä tarvitse edes muotill kun pasuuden ansiosta asettuvat itsestään juuri kten polkan kuuluukin. Ihanaa!

leikkasin pari vuotta sitten pitkät paksut hiukseni rikotuksi polkaksi enkä ole katunut päivääkään! Nyt on paljon monipuolisempi malli jonka saa laitettua monella tavalla tai pidettyä ponnarilla jos on kiire. Ei ole aikomustakaan kasvattaa pitkiä takaisin.

Ja vähän kyllä tylsistyttää nämä. Tosin ei kai ohuet hiukset näytä missään hiusmallissa hyvältä, ellei niitä sit jaksa tosissaan laittaa. Ehkä se siili vois olla hyvä...

vielä puoli vuotta sitten pitkähiuksinen nainen. Leikkasin tukan synnytyksen jälkeisen hiustenlähdön takia. Mulla kasvaa noin neljässä vuodessa ihan kiva pitkä tukka, joten olen pitänyt vuorotellen lyhyttä ja pitkää.



Hiukseni ovat paksut ja hyväkuntoiset, mutta vaihtelu virkistää! Eivät ole kovin iso osa identiteettiäni.

sitten katselin puistossa niitä stereotyyppisiä pienten lasten äitejä puistoissa ja pihoilla ja kasvatin pitkät hiukset, koska halusin näyttää muultakin kuin äidiltä, siis vaimolta ja naiselliselta jne.



Mulla on luonnostaan vahvat ja paksut hiukset, joten näyttää hyvältä. Monet luulevat että on tuuhennokset tai pidennykset. Ainakin toistaiseksi pidän pitkänä. Elämä on hauskempaa kun näyttää hyvältä (ainakin omasta mielestään), mulla on pitkä kaula ja kiinteät kasvot eli sopii hyvin naamariin pitkä hius.

Muistan kun oli lyhyet hiukset, niin niitä piti laittaa enemmän joka aamu, koska olivat aina pystyssä ja sekaisin ja vaativat enemmän, kuin pitkät.