Miksi hitossa ihmiset perustavat niin pian uusperheitä?

Hmm, ehkä rakastunut haluaa kumppaninsa kanssa vauvan, voisiko olla niin?

Meilläkin on uusperhe sikäli, että mentiin naimisiin uuden miehen kanssa 3 vuotta lapseni isästä erottuani (suhdetta kestänyt tuolloin 2 vuotta), jolloin muodostimme uusperheen. Uutta lasta ei tosin ole suunnitelmissa, mutta kyllä me tahdoimme tämän uusperheen perustaa ihan rakkaudesta! =)

Pitää toimia kun siltä tuntuu.

Meillä ( ja kahdella mun ystävän uusperheellä ) on sellainen tilanne, että lapset haluavat tulla vetämään henkeä uusperheen huomaan, karkuun hermorauniota ja skitsoilevaa lähivanhempaansa ( näissä tapauksissa äiti ).



Johan se on selvä, että kaksi vanhempaa jaksaa paremmin kuin yksi.



Olkaa yksinhuoltajia jos haluatte, mutta älkää purkako raivoanne ja katkeruuttanne niihin lapsiin.



t. ihmettelevä äitipuoli

Siis mä en voi kuin ihmetellä, että miksi ihmiset perustavat jopa vuoden sisällä ed. erosta uusperheen. Ja sitten kun uusperheily kestää 2-5 v niin sitten itketään, kun erotaan.

Mikä hätä ihmisillä on, yksin jäämisen pelko???

Katso sitä, niin osaat vastata miksi.

Meillä ( ja kahdella mun ystävän uusperheellä ) on sellainen tilanne, että lapset haluavat tulla vetämään henkeä uusperheen huomaan, karkuun hermorauniota ja skitsoilevaa lähivanhempaansa ( näissä tapauksissa äiti ).

Johan se on selvä, että kaksi vanhempaa jaksaa paremmin kuin yksi.

Olkaa yksinhuoltajia jos haluatte, mutta älkää purkako raivoanne ja katkeruuttanne niihin lapsiin.

t. ihmettelevä äitipuoli

Kaikki yh äidit eivät ole katkeria tai raivoa lapsilleen sitä katkeruutta. Ja sekin on typerää yleistystä, että kaikki uusioperheet olisivat toimimattomia. Yleistäminen ylipäätään on typerää.

Itse päätin erotessamme entisen miehen kanssa, että uutta perhettä en perusta. Itse koin sen helvetin lapsena kun isäni uusi nainen ei sietänyt meitä ollenkaan. Saimme lapsesta asti kuulla pelkkää paskaa ja valitusta tuolta naiselta, jonka asenne oli "minun lapseni ja "Pekan" kakarat". Alussa hän sieti meitä hieman, mutta jossain vaiheessa hän alkoi vihaamaan meitä ihan peittelemättä. 7-vuotiaalle lapselle on aika rankkaa kuulla olevansa arvoton pikkupaska, sellaisen ihmisen suusta jonka on luullut pitävän sinusta.

No kuitenkin. EN halua missään nimessä tuoda uutta miestä kuvioihin, eikä sellainen edes kiinnosta tällä hetkellä. Entisellä miehellä on nyt toinen uusioperhe menossa 5 vuoden sisällä, hänen sotkunsa siis riittäkööt sotkemaan lapsieni päitä.

Todella moni uusperhe toimii, esillä tuntuvat vain olevan ne, jotka eivät toimi. Jos sinun lapsuutesi uusperhe ei toiminut, muista että moni muu toimii.

Joten älä itse yleistä.

En sanonut ettei mikään uusperhe toimi koska lapsena koin sen helvetin. Kirjoitin vain miksi minä en ala perustamaan uutta perhettä! Ymmärrätkö vai pitääkö vääntää ratakiskoa?

älä väännä ratakiskoa, äläkä missään nimessä perusta uusperhettä...

Mitäs aloitit tuon. Kirjoitin sitäpaitsi toisessa lauseessa jo "Ja sekin on typerää yleistystä, että kaikki uusioperheet olisivat toimimattomia." Sitten sinä kirjoitat "Kaikki uusperheet eivät ole toimimattomia". Älä haasta riitaa jos et ymmärrä lukemaasi.

Että kamalan nopeasta toiminnasta ei ollut kyse.



Jokainen tyylillään ap. Onko se sinulta pois, jos joku toimii eri tavalla kuin sinä? Itse riudut avioliitossa, mikä ei ole aikoihin antanut sinulle yhtään mitään, olisiko näin?



Voin kertoa, että kaksi aikuista jaksaa lasten kanssa paremmin kuin yksi. Harmi, että meni niin pitkään ennen kuin tapasin nykyisen mieheni. Mutta hyvää kannatti odottaa.

Kun lapsia riepotellaan nopealla tahdilla läpi avioeron ja isän ja äidin erikseen muuttamisen, uudet tyttö- ja poikaystävät sekä näiden mahdolliset lapset, uusi koti äiti- ja isäpuolen kanssa, uusi sisarus ja jälleen ero ja kaikki tämä parhaimmillaan parissa vuodessa, niin täytyy kyllä miettiä, miksi se äidin/isän onni on näissä asioissa ykkösenä.



Rakkaus on hieno asia ja hyvä voimavara, jokaisella meillä on oikeus onneen. Mutta kun sitä onnea haetaan väkisin ja muita runnomalla, niin eipä se onnea ole nähnytkään. Jos uusperheen muodostamisessa maltetaan vähän tunnustella ja katsella ja ottaa asioita rauhallisesti, jokaisen sopeutuminen uuteen tilanteeseen sujuu kivuttomammin, pahat ristiriidat ja katkeruudet vältetään eikä sitten se erokaan odota niin itsestään selvänä.



Yh ei voi päättää ruveta parisuhteeseen, jos sitä miestä ei löydy. Ja parempi niin. Vai haluatteko te äitipuolet oikeasti kärsiä siitä, kun siellä päässä se uusperhe rakoilee ja hajoaa ja lapsi on taas keskellä erokriisiä?



Pahimmillaan lapsi kokee erokriisejä lapsuudessaan useamman kuin vain vanhempiensa. Tiedän lapsia, jotka ovat kokeneet vanhempiensa eron ja sen jälkeen vielä molempien vanhempiensa uudet erot tuplaten eli yhteensä viisi eroa ennen 18-vuotissyntymäpäiväänsä. Vieläkö riittää äiti- ja isäpuolia kehuskelemaan, miten ihanaa on tällainen elo, kun kenenkään ei tarvitse riutua toimimattomassa suhteessa mutta silti on eletty täysillä onnen huumassa?



Kun on vanhempi, on isompi vastuu kuin jos vain on äitipuoli tai isäpuoli. Sen lapsen hyvinvointi on tärkeintä, ei ne uudet suhteet ja uusi rakkaus. KUn siitä lapsesta ei välitä, rakastutaan, avioidutaan ja erotaan huoletta. Tällainen vanhempi ei ole kovin hyvää vanhempimateriaalia.

Tai ehkä se ei ole pelkoa, vaan ihan vain ei osata olla itsekseen itsensä kanssa. Enkä sitä ihmettelekään, jos itse on kovin tyytymätön itseensä tai muuten sekaisin, niin helpompihan sitä on elää toisen ihmisen kautta kuin katsella itseään aamulla peilistä.



Ja näitä on nähty ihan lähipiirissäkin, miten erotaan, vuoden päästä on jo uuden heilan kanssa lapsi, taas erotaan ja puolen vuoden päästä uusi seurustelukumppani, jos taas erotaan. Kun takana on 6 eroa ja aina kuukauden päästä uusi seurustelu alkaa, niin eihän siinä ihan normaalista tunne-elämästä enää ihminen nauti. Ja ikävä kyllä lapsiakin on kuviossa mukana parista eri kokoonpanosta + kumppaneiden lapsia.



Mutta eiköhän tuollainen, mitä me täällä seuraillaan, ole kuitenkin poikkeuksellista. Jos löytää uuden seurustelun 3 tai 6 vuoden päästä, niin ei se ole ihan niin pian kuin mitä ap taisi aloituksessa tarkoittaa.

Kun lapsia riepotellaan nopealla tahdilla läpi avioeron ja isän ja äidin erikseen muuttamisen, uudet tyttö- ja poikaystävät sekä näiden mahdolliset lapset, uusi koti äiti- ja isäpuolen kanssa, uusi sisarus ja jälleen ero ja kaikki tämä parhaimmillaan parissa vuodessa, niin täytyy kyllä miettiä, miksi se äidin/isän onni on näissä asioissa ykkösenä.

Rakkaus on hieno asia ja hyvä voimavara, jokaisella meillä on oikeus onneen. Mutta kun sitä onnea haetaan väkisin ja muita runnomalla, niin eipä se onnea ole nähnytkään. Jos uusperheen muodostamisessa maltetaan vähän tunnustella ja katsella ja ottaa asioita rauhallisesti, jokaisen sopeutuminen uuteen tilanteeseen sujuu kivuttomammin, pahat ristiriidat ja katkeruudet vältetään eikä sitten se erokaan odota niin itsestään selvänä.

Yh ei voi päättää ruveta parisuhteeseen, jos sitä miestä ei löydy. Ja parempi niin. Vai haluatteko te äitipuolet oikeasti kärsiä siitä, kun siellä päässä se uusperhe rakoilee ja hajoaa ja lapsi on taas keskellä erokriisiä?

Pahimmillaan lapsi kokee erokriisejä lapsuudessaan useamman kuin vain vanhempiensa. Tiedän lapsia, jotka ovat kokeneet vanhempiensa eron ja sen jälkeen vielä molempien vanhempiensa uudet erot tuplaten eli yhteensä viisi eroa ennen 18-vuotissyntymäpäiväänsä. Vieläkö riittää äiti- ja isäpuolia kehuskelemaan, miten ihanaa on tällainen elo, kun kenenkään ei tarvitse riutua toimimattomassa suhteessa mutta silti on eletty täysillä onnen huumassa?

Kun on vanhempi, on isompi vastuu kuin jos vain on äitipuoli tai isäpuoli. Sen lapsen hyvinvointi on tärkeintä, ei ne uudet suhteet ja uusi rakkaus. KUn siitä lapsesta ei välitä, rakastutaan, avioidutaan ja erotaan huoletta. Tällainen vanhempi ei ole kovin hyvää vanhempimateriaalia.

Mutta mun lähipiirissä on uusperheitä, joissa vanhemmat ovat nimenomaan olleet aviossa vuosia, jopa kymmeniä vuosia ja viettävät ihan tavallista elämää ja tekevät kovasti töitä parisuhteen kestämisen eteen. Ja yrittävät kaikkensa, jotta kaikilla olisi mahd.hyvä olla ( tämä ei tietenkään aina onnistu, ei ydinperheellisilläkään ).

Ei kaikki uusperheelliset ole kukasta kukkaan hyppijöitä, jotka perustavat uuden perheen aina uudestaan ja uudestaan jokaisen vastaantulijan kanssa. Ikävää jos tällaisia ihmisiä on, itse en tunne yhtäkään.

t. nro 6, äitipuoli

Meillä ( ja kahdella mun ystävän uusperheellä ) on sellainen tilanne, että lapset haluavat tulla vetämään henkeä uusperheen huomaan, karkuun hermorauniota ja skitsoilevaa lähivanhempaansa ( näissä tapauksissa äiti ).

Johan se on selvä, että kaksi vanhempaa jaksaa paremmin kuin yksi.

Olkaa yksinhuoltajia jos haluatte, mutta älkää purkako raivoanne ja katkeruuttanne niihin lapsiin.

t. ihmettelevä äitipuoli

Kaikki yh äidit eivät ole katkeria tai raivoa lapsilleen sitä katkeruutta. Ja sekin on typerää yleistystä, että kaikki uusioperheet olisivat toimimattomia. Yleistäminen ylipäätään on typerää.

Itse päätin erotessamme entisen miehen kanssa, että uutta perhettä en perusta. Itse koin sen helvetin lapsena kun isäni uusi nainen ei sietänyt meitä ollenkaan. Saimme lapsesta asti kuulla pelkkää paskaa ja valitusta tuolta naiselta, jonka asenne oli "minun lapseni ja "Pekan" kakarat". Alussa hän sieti meitä hieman, mutta jossain vaiheessa hän alkoi vihaamaan meitä ihan peittelemättä. 7-vuotiaalle lapselle on aika rankkaa kuulla olevansa arvoton pikkupaska, sellaisen ihmisen suusta jonka on luullut pitävän sinusta.

No kuitenkin. EN halua missään nimessä tuoda uutta miestä kuvioihin, eikä sellainen edes kiinnosta tällä hetkellä. Entisellä miehellä on nyt toinen uusioperhe menossa 5 vuoden sisällä, hänen sotkunsa siis riittäkööt sotkemaan lapsieni päitä.

MIinusta ihmiset saavat perustaa uusperheitä juuri niin pian kuin itse haluavat eikä siihen ole ulkopuolisilla nokan koputtamista. Omassa lähipiirissä ei ole kyllä tuollaista ilmiötä näkynyt että uusperheilyt loppuisivat 2-5 -vuodessa. Tuntemani uusperheet ovat olleet ihan kestäviä ratkaisuja vaikka esim. serkkuni meni naimisiin uuden kanssa jo puoli vuotta edellisestä eron jälkeen. 8 vuotta jo olleet naimisissa ja 3 yhteistä lasta heillä.

Meillä ( ja kahdella mun ystävän uusperheellä ) on sellainen tilanne, että lapset haluavat tulla vetämään henkeä uusperheen huomaan, karkuun hermorauniota ja skitsoilevaa lähivanhempaansa ( näissä tapauksissa äiti ).

Johan se on selvä, että kaksi vanhempaa jaksaa paremmin kuin yksi.

Olkaa yksinhuoltajia jos haluatte, mutta älkää purkako raivoanne ja katkeruuttanne niihin lapsiin.

t. ihmettelevä äitipuoli

Kaikki yh äidit eivät ole katkeria tai raivoa lapsilleen sitä katkeruutta. Ja sekin on typerää yleistystä, että kaikki uusioperheet olisivat toimimattomia. Yleistäminen ylipäätään on typerää.

Itse päätin erotessamme entisen miehen kanssa, että uutta perhettä en perusta. Itse koin sen helvetin lapsena kun isäni uusi nainen ei sietänyt meitä ollenkaan. Saimme lapsesta asti kuulla pelkkää paskaa ja valitusta tuolta naiselta, jonka asenne oli "minun lapseni ja "Pekan" kakarat". Alussa hän sieti meitä hieman, mutta jossain vaiheessa hän alkoi vihaamaan meitä ihan peittelemättä. 7-vuotiaalle lapselle on aika rankkaa kuulla olevansa arvoton pikkupaska, sellaisen ihmisen suusta jonka on luullut pitävän sinusta.

No kuitenkin. EN halua missään nimessä tuoda uutta miestä kuvioihin, eikä sellainen edes kiinnosta tällä hetkellä. Entisellä miehellä on nyt toinen uusioperhe menossa 5 vuoden sisällä, hänen sotkunsa siis riittäkööt sotkemaan lapsieni päitä.

Todella moni uusperhe toimii, esillä tuntuvat vain olevan ne, jotka eivät toimi. Jos sinun lapsuutesi uusperhe ei toiminut, muista että moni muu toimii.

Joten älä itse yleistä.

Meillä ( ja kahdella mun ystävän uusperheellä ) on sellainen tilanne, että lapset haluavat tulla vetämään henkeä uusperheen huomaan, karkuun hermorauniota ja skitsoilevaa lähivanhempaansa ( näissä tapauksissa äiti ).

Johan se on selvä, että kaksi vanhempaa jaksaa paremmin kuin yksi.

Olkaa yksinhuoltajia jos haluatte, mutta älkää purkako raivoanne ja katkeruuttanne niihin lapsiin.

t. ihmettelevä äitipuoli

Kaikki yh äidit eivät ole katkeria tai raivoa lapsilleen sitä katkeruutta. Ja sekin on typerää yleistystä, että kaikki uusioperheet olisivat toimimattomia. Yleistäminen ylipäätään on typerää.

Itse päätin erotessamme entisen miehen kanssa, että uutta perhettä en perusta. Itse koin sen helvetin lapsena kun isäni uusi nainen ei sietänyt meitä ollenkaan. Saimme lapsesta asti kuulla pelkkää paskaa ja valitusta tuolta naiselta, jonka asenne oli "minun lapseni ja "Pekan" kakarat". Alussa hän sieti meitä hieman, mutta jossain vaiheessa hän alkoi vihaamaan meitä ihan peittelemättä. 7-vuotiaalle lapselle on aika rankkaa kuulla olevansa arvoton pikkupaska, sellaisen ihmisen suusta jonka on luullut pitävän sinusta.

No kuitenkin. EN halua missään nimessä tuoda uutta miestä kuvioihin, eikä sellainen edes kiinnosta tällä hetkellä. Entisellä miehellä on nyt toinen uusioperhe menossa 5 vuoden sisällä, hänen sotkunsa siis riittäkööt sotkemaan lapsieni päitä.

Todella moni uusperhe toimii, esillä tuntuvat vain olevan ne, jotka eivät toimi. Jos sinun lapsuutesi uusperhe ei toiminut, muista että moni muu toimii.

Joten älä itse yleistä.

En sanonut ettei mikään uusperhe toimi koska lapsena koin sen helvetin. Kirjoitin vain miksi minä en ala perustamaan uutta perhettä! Ymmärrätkö vai pitääkö vääntää ratakiskoa?

Meillä ( ja kahdella mun ystävän uusperheellä ) on sellainen tilanne, että lapset haluavat tulla vetämään henkeä uusperheen huomaan, karkuun hermorauniota ja skitsoilevaa lähivanhempaansa ( näissä tapauksissa äiti ).

Johan se on selvä, että kaksi vanhempaa jaksaa paremmin kuin yksi.

Olkaa yksinhuoltajia jos haluatte, mutta älkää purkako raivoanne ja katkeruuttanne niihin lapsiin.

t. ihmettelevä äitipuoli

Kaikki yh äidit eivät ole katkeria tai raivoa lapsilleen sitä katkeruutta. Ja sekin on typerää yleistystä, että kaikki uusioperheet olisivat toimimattomia. Yleistäminen ylipäätään on typerää.

Itse päätin erotessamme entisen miehen kanssa, että uutta perhettä en perusta. Itse koin sen helvetin lapsena kun isäni uusi nainen ei sietänyt meitä ollenkaan. Saimme lapsesta asti kuulla pelkkää paskaa ja valitusta tuolta naiselta, jonka asenne oli "minun lapseni ja "Pekan" kakarat". Alussa hän sieti meitä hieman, mutta jossain vaiheessa hän alkoi vihaamaan meitä ihan peittelemättä. 7-vuotiaalle lapselle on aika rankkaa kuulla olevansa arvoton pikkupaska, sellaisen ihmisen suusta jonka on luullut pitävän sinusta.

No kuitenkin. EN halua missään nimessä tuoda uutta miestä kuvioihin, eikä sellainen edes kiinnosta tällä hetkellä. Entisellä miehellä on nyt toinen uusioperhe menossa 5 vuoden sisällä, hänen sotkunsa siis riittäkööt sotkemaan lapsieni päitä.

Todella moni uusperhe toimii, esillä tuntuvat vain olevan ne, jotka eivät toimi. Jos sinun lapsuutesi uusperhe ei toiminut, muista että moni muu toimii.

Joten älä itse yleistä.

En sanonut ettei mikään uusperhe toimi koska lapsena koin sen helvetin. Kirjoitin vain miksi minä en ala perustamaan uutta perhettä! Ymmärrätkö vai pitääkö vääntää ratakiskoa?

älä väännä ratakiskoa, äläkä missään nimessä perusta uusperhettä...