Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten selviän tästä kroonisesta katumusoireyhtymästä?
13.06.2012 |
Tästä on muistaakseni joskus ennenkin puhuttu täällä, mutta en muista ajankohtaa enkä ketjua. Tarkoitan sitä kun katuu kaikkia sanomisiaan ja vatvoo niitä pääsemättä yli ja tuntee nolanneensa itsensä täysin. Jokin jossain kokouksessa käytetty puheenvuoro, jossa on takellellut tai puhunut omasta mielestään hölmöjä tai on ollut liian aggressiivinen tms. Tuntuu ettei halua enää koskaan nähdä niitä samoja ihmisiä tai että ei halua nähdä enää ketään koskaan.
Juuri nyt on iskemässä tuo olo ja tiedän pyöriväni koko yön sängyssä, itku silmässä, ajatellen, miksi taas avasinkaan suutani, kun olisin voinut olla hiljaakin.
Miten tästä ikinä selviää? Olen ollut tällainen jo vuosia.
Kommentit (10)
mutta meidän kokouksissa voi olla jopa sata ihmistä. Eikä kukaan ole niin tuttu, että voisi heittää jotain kevyttä omasta puheenvuorostaan.
ap
Esim. jos olet sekoillut sanoissasi kokouksessa, niin mieti mielessäsi miten tapaat kokouksessa olleen ihmisen ja heität hyväntuulisesti, että "voi vitsi kun viimeksi meni ihan sanat sekaisin, no sellaista sattuu, haitanneeko tuo". Eli käsittelet asian sillä tavalla. Sitten jos oikeasti seuraavana päivänä törmäät kokouskollegaan, niin voit vaikka kokeilla sanoa asian noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
heittämään kevyttä juttua ihan kenelle tahansa. Harjoittele puhumista muuallakin, sano vaikka kaupan kassalle aina jotain säästä, päivän lööpistä tai ihan mistä tahansa. Sun pitää vain opetella siihen, että kykenet puhumaan kenelle tahansa ja tarvittaessa ottamaan itsesi huumorilla. Jos teillä on kokouksessa 100 ihmistä, niin siinä pöydän ympärillä on luultavasti 99 ihmistä, joilla on samat mietteet kuin sulla ja se 1 on psykopaattinen narsisti.
Koska tiedän, etten varmaan koskaan enää tapaa heitä, en jää miettimään, miten kömpelö ja tyhmä olin. Mutta työympyrät, harrastukset ja naapurusto ovat eri juttu. Haluaisin häivyttää muistoni, ettei kukaan ajattelisi minua. Olen ihan tyhmä.
ap
heittämään kevyttä juttua ihan kenelle tahansa. Harjoittele puhumista muuallakin, sano vaikka kaupan kassalle aina jotain säästä, päivän lööpistä tai ihan mistä tahansa. Sun pitää vain opetella siihen, että kykenet puhumaan kenelle tahansa ja tarvittaessa ottamaan itsesi huumorilla. Jos teillä on kokouksessa 100 ihmistä, niin siinä pöydän ympärillä on luultavasti 99 ihmistä, joilla on samat mietteet kuin sulla ja se 1 on psykopaattinen narsisti.
Kaupan kassaan varmasti näet useasti, siksi siitä on hyvä aloittaa. Jos oikeasti olet jumissa ajatustesi kanssa, niin mene juttelemaan terapeutin kanssa.
Voin jutella vaikka bussipysäkillä ihmisten kanssa. Tutut ja puolitutut ovat se ongelma.
ap
Kaupan kassaan varmasti näet useasti, siksi siitä on hyvä aloittaa. Jos oikeasti olet jumissa ajatustesi kanssa, niin mene juttelemaan terapeutin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helppoa se ei ole. Itsellänikin tuo prosessi on pahasti kesken.
Sinun ei tarvitse olla mitään ollaksesi olemassa. Riittää kun hengität, syöt, juot ja nukut.
Et ole sen arvottomampi kuin muutkaan ihmiset. Opettele elämään hetkessä...
Mutta itseäni en osaa auttaa.
ap
Helppoa se ei ole. Itsellänikin tuo prosessi on pahasti kesken.
Sinun ei tarvitse olla mitään ollaksesi olemassa. Riittää kun hengität, syöt, juot ja nukut.
Et ole sen arvottomampi kuin muutkaan ihmiset. Opettele elämään hetkessä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta itseäni en osaa auttaa.
ap
Helppoa se ei ole. Itsellänikin tuo prosessi on pahasti kesken.
Sinun ei tarvitse olla mitään ollaksesi olemassa. Riittää kun hengität, syöt, juot ja nukut.
Et ole sen arvottomampi kuin muutkaan ihmiset. Opettele elämään hetkessä...
Tai miten muut neuvoisitte?
Mä olen samanlainen että harmittelen aina kaikkea mitä on tullut lauotuksi.
Kaksi tapaa:
1) mieti ennen kuin puhut. Tämä on suositeltava jos oikeasti lauot jotain typerää/loukkaavaa muille. Eli mieti ennen kuin sanot mitään, onko se järkevää sanoa niin, jos ei niin jätä sanomatta, jos analysoinnin jälkeenkin tuntuu fiksulta, sano. Jos kysytään suoraan ja pitäisi vastata, opettele sellaista "hmm, niin, jos ajattelen tätä asiaa niin oikeastaan" jorinaa automaattiseksi alkuun jolloin ehdit miettiä mitä sanoa.
2)opettele miettimään (junnaamaan) vähemmän. Tämä on suositeltavaa, jos oikeasti mitä sanot ei ole typerää ja tiedät sen itsekin, mutta harmittelet turhaan jälkikäteen. Suurinta osaa siitä mitä puhut eivät muut muista enää huomenna, jos tosiaan kyseessä ei ole aidosti loukkaava tai hölmö juttu. Joten eivät muutkaan mieti koko iltaa sitä "mitä sekin sanoi" ellei se ole loukannut tai suututtanut heitä, miksi sinä? Jos taas mokaat kun sanot jotain hassua, niin ei kannata välittää, tästä joku voi muistellakin sinua, mutta oikeasti olet vain lisännyt maailmaan huumorin määrää, ja siinä ei ole mitään pahaa :) Naura itsekin omalle höpsölle sanomisellesi. Niin opit vähitellen suhtautumaan itseesi huumorilla myös.
Alue: Aihe vapaa
Esim. jos olet sekoillut sanoissasi kokouksessa, niin mieti mielessäsi miten tapaat kokouksessa olleen ihmisen ja heität hyväntuulisesti, että "voi vitsi kun viimeksi meni ihan sanat sekaisin, no sellaista sattuu, haitanneeko tuo". Eli käsittelet asian sillä tavalla. Sitten jos oikeasti seuraavana päivänä törmäät kokouskollegaan, niin voit vaikka kokeilla sanoa asian noin.