Onko ihminen todellakin pohjimmiltaan paha? Pahuus tulee esille joka paikassa,

ja kohdistamme sitä valikoivasti eri ihmisiin eri tilanteissa.



Ongelma on esim. se, että jotku yrittävät hirveästi kieltää pahan itsessään ja ulkoistaa sen johonkin toiseen. Tai että kohtaa jonkin rajatun pahan itsessään, ja yrittää sillä lunastaa jonkinlaisen näennäisen tasapainoisuuden illuusion, samalla kuitenkin yhä ulkoistaen 99% vajavaisuudestaan, heikkoudestaan ja pahansuopuudestaan sopiviin kohteisiin.

Vaan ihminen on syntinen ja mitä kauempana on Jumalasta sitä enemmän ihmiseen iskee kaikki itsekkyys, kieroilu, oman edun tavoittelu. JA HUOM turha tulla tähän sanomaan että kyllähän uskovatkin sitä ja tätä, kyllä, koska uskovatkin ovat ihmisiä ja moni uskova ei ole edes oikeasti Jumalaa lähellä. Jos lukee Jeesuksen opetuksia niin muistaa pieniä kultaisia sääntöjä, jotka tässä maailmassa unohtuvat. Ne ovat niitä perusasioita joita ennen opittiin kotona, et välttämättä edes tiedä että ne tulevat raamatusta.

pienessä mittakaavassa jo tällä palstalla, missä ihmiset ovat todella ilkeitä toisilleen kuten nuo Jarnan haukkujat yms. Ja suuressa mittakaavassa sitten sodat, murhat, rasisimi, syrjintä, luonnontuhoaminen jne. listasta tulisi loputtoman pitkä.

Onko ihmisen hyvyys vain pintakiiltoa, evoluution myötä opittua käytöstä että tulisimme edes jotenkin toimeen keskenämme vai onko meissä ihmisissä ylipäätään mitään hyvää?

Tällaisia aatoksia näin aamusta heräsi. Joskus masentaa olla ihminen :(

Onko ihmisen hyvyys vain pintakiiltoa, evoluution myötä opittua käytöstä että tulisimme edes jotenkin toimeen keskenämme vai onko meissä ihmisissä ylipäätään mitään hyvää?

Tällaisia aatoksia näin aamusta heräsi. Joskus masentaa olla ihminen :(

RIippuu mihin kiinnittää huomionsa että miten ihmisen näkee. Ihmiset tekevät todellakin pahaa, mutta valtavasti myöskin hyvää. Kyllä minä ainakin näen lähes päivittäin ystävällisyyttä, kiltteyttä, auttamishalua jne. Myös maailmanpolitiikan tasolla yleensä pyritään kohti parempaa, ja minusta parempaan suuntaan ollaan pääosin menossakin. Esim. rasismia tai naisten alistamista ei enää pidetä suurimmassa osassa maailmaa normaalina toimintana kuten vielä 100 vuotta sitten saatettiin pitää.

Itse valitsen kiinnittää huomioni enemmän hyvään kuin pahaan ihmisessä. Tämä koskee niin itseäni kuin muita ihmisiä joita näen tai joista kuulen. Ajattelen, että ihminen itse valitsee mitä viljelee mielessään ja korjaa sadon siitä mitä viljelee. Minä en halua viljellä masentavaa toivottomuutta vaan toivoa ja iloa. En usko ihmisen perimmäiseen pahuuteen, vaan ajattelen että ihminen sinänsä on neutraali kuten kaikki eläimetkin, mekin toimimme pääosin vaistojemme ja ehdollistumiemme perusteella ja valintamme on varsin rajoitettua.

Aikaisemmin en ajatellut niin, mutta viimeaikaiset tapahtumat Suomessa todistavat sen, että rauha ja yhteistyö tulevat ja menevät, sota ja vaino on ikuista. Vai mitä pitäis ajatella siitä, että Suomen kaltaisessa sivistysvaltiossa esim. persut kuluttavat energiansa siihen, että taistelevat oikeudesta sortaa ja halventaa muita ihmisiä.



Ei tarvitse kuin katsoa ihmisen historiaa koko siltä ajalta kuin ihmisiä on ollut olemassa. Missä siellä on rauha? Toisen maailmansodan jälkeen säikähdettiin hetkeksi todella ihmisen järkyttävän pahuuden edessä, mutta nyt kun viimeiset veteraanit on kuolemassa, saatana saapuu niinsanotusti taas Moskovaan.

Ei tarvitse kuin katsoa ihmisen historiaa koko siltä ajalta kuin ihmisiä on ollut olemassa. Missä siellä on rauha? Toisen maailmansodan jälkeen säikähdettiin hetkeksi todella ihmisen järkyttävän pahuuden edessä, mutta nyt kun viimeiset veteraanit on kuolemassa, saatana saapuu niinsanotusti taas Moskovaan.

Rauhaa eli sodatonta tilaa on tälläkin hetkellä suurimmassa osassa maapalloa, ja näin on varmaan ollut aina. Toki konfliktejakin on syttynyt kautta aikojen ja niitä on maailmalla käynnissä kriisipesäkkeissä nytkin, mutta miksi kiinnittää huomio vain niihin, kun suurin osa ihmisistä elää rauhassa ja noistakin ihmisistä jotka ovat sodan ja kriisien jaloissa, suurin osa haluaisi elää rauhassa.

että jos ihmistä itseään masentaa tai muuten vaan on asiat huonosti, niin toiset ihmiset ja maailma vaikuttaa pahalta paikalta. Jos taas itse on suth koht tyytyväinen ja onnellinen, niin toiset ihmiset ja maailma vaikuttaa välillä ihanalta, välillä ikävältä, eli asiat ei ole niin mustavalkoisia. Ootko sä ap itse onnellinen? Jos et, niin lakkaisin miettimästä maailman pahuutta ja keskittyisin pyrkimään omaan hyvään oloon, sitä kautta sitten olisi halua ja energiaa parantaa muidenkin oloa eli tehdä maailmasta parempi paikka.

Vaan sitä, että valtio saattaa elää näennäisesti rauhassa, mutta samalla tappaa naisia ja lapsia muualla maailmassa, vrt. Jenkkilä. Tai sitä, että valtioiden sisällä on ryhmiä, joita sorretaan tai joitten välillä on väkivaltaa, vrt. irlannin katoliset ja protestantit. Kiina ei ole sodassa, mutta kohtelee väestöään kuin karjaa. Meistä tuntuu että rauhanomainen yhteiskunta on ollut "aina", mutta se on oman elämämme järjettömän lottojättipotin aiheuttama harha. Oma isäni on osallistunut sotaan.



Me ollaan Suomessakin nyt vedenajakajalla. Edessä on ihan oikeasti testi, että minkälainen ihminen on lajina. Onko ylipäänsä mahdollista elää pitkäaikaisesti sitä elämää mihin juuri meidän jättilottopottisukupolvi on tottunut.



Itse olen pessimistinen, koska pahalla on niin helppo tahrata ja pilata todella nopeasti. Ja korjaaminen on vastaavasti todella vaikeaa ja pitkäaikainen prosessi. Laskennallisesti hyvä ei voi voittaa. Hyvällä on muutaman vuosikymmenen mahdollisuus sen jälkeen, kun ensin on teurastettu muuta kymmenen miljoonaa ihmistä ja jäljelle ovat jääneet vähiten aggressiiviset yksilöt.

tapahtunutta muutosta Suomessa. Muistatteko vielä sen ajan muutama vuosikymmen sitten, kun Suomessa oltiin ihan aidosti ylpeitä siitä että täällä kohdellaan ruotsinkielisiä hyvin. Tekiskö mielesi nauraa nyt huutonaurua tuolle toiminnalle?



Mikä luulet että ruotsinkielisten tilanne on muutaman vuosikymmenen päästä?

Pelottava valesuomalaisuus



---



Nyt tarvitaan poliittista rohkeutta monella eri rintamalla. Ei riitä, että löytyy rohkeutta kritisoida EU:ta ja maailmanlaajuisen talouskriisin alkulähteitä. Vähintään yhtä tärkeää on viljellä ja varjella luontoa ja ihmisyyttä täällä kotikentällä.



http://blogit.iltalehti.fi/helena-tornberg/2012/06/12/pelottava-valesuo…

Vaan sitä, että valtio saattaa elää näennäisesti rauhassa, mutta samalla tappaa naisia ja lapsia muualla maailmassa, vrt. Jenkkilä. Tai sitä, että valtioiden sisällä on ryhmiä, joita sorretaan tai joitten välillä on väkivaltaa, vrt. irlannin katoliset ja protestantit. Kiina ei ole sodassa, mutta kohtelee väestöään kuin karjaa.

Suurin osa niin jenkeistä, Pohjois-Irlantilaisista kuin kiinalaisistakin on ihan tavallisia kunnon ihmisiä jotka välittävät lähimmäisistään ja elävät ihan rauhallista elämää. Vanhat historiasta tulevat kaunat ja ennakkoluulot toki elävät monessa paikassa, eikä asenteet hetkessä muutu jos on vuosisatoja vihattu jotain toista ihmsiryhmää. Mutta itse näen valoisana sen että tilanne olisi yleensä ottaen muuttumassa parempaan päin kun esim. Internetin kautta ihmiset alkavat yhä enemmän nähdä että ne "viholliset" onkin ihan samanlaisia ihmisiä kuin me itsekin.

Meistä tuntuu että rauhanomainen yhteiskunta on ollut "aina", mutta se on oman elämämme järjettömän lottojättipotin aiheuttama harha. Oma isäni on osallistunut sotaan.

Me ollaan Suomessakin nyt vedenajakajalla. Edessä on ihan oikeasti testi, että minkälainen ihminen on lajina. Onko ylipäänsä mahdollista elää pitkäaikaisesti sitä elämää mihin juuri meidän jättilottopottisukupolvi on tottunut.

Itse olen pessimistinen, koska pahalla on niin helppo tahrata ja pilata todella nopeasti. Ja korjaaminen on vastaavasti todella vaikeaa ja pitkäaikainen prosessi. Laskennallisesti hyvä ei voi voittaa. Hyvällä on muutaman vuosikymmenen mahdollisuus sen jälkeen, kun ensin on teurastettu muuta kymmenen miljoonaa ihmistä ja jäljelle ovat jääneet vähiten aggressiiviset yksilöt.

Mikä ihmeen jättilottopottisukupolvi? Aineellisesti meillä on kyllä erittäin paljon hyvää mutta tässäkin ajassa on omat vakavat ongemlansa jotka paljolti johtuvat juuri siitä että olemassaolo ja hengissäselviäminen itsessään eivät ole useimmille taistelua eivätkä vaadi ihmisten kaikkea huomiota. Näissä tilanteissa paljastuu ihmisen perusahdistus ja levottomuus, ja monelle tulee merkityksettömyyden tunteita jne. Nämä ovat kasvun paikkoja joissa ihmisillä on mahdollisuus tutkiskella itseään ja kasvaa henkisesti. Mutta erikoinen huomio jonka monet kriisialueilla työskennelleet on tehneet on tosiaan se, että nämä kaikkea muuta kuin lottovoiton saaneet vaikkuttavat usein onnellisemmilta kuin me täällä rauhassa ja yltäkylläisyydessä.

Minusta on myös ihan turha miettiä sitä mitä laskennallisesti voi tai ei voi tapahtua ja että mitä tulevaisuudessa voi tapahtua. Tällä hetkellä me voimme tehdä omia valintojamme niin yksilöelämässämme kuin vaikka poliittisissa vaaleissa, ja olla näin vaikuttamassa siihen mitä tulevaisuudesta tulee. Tällä hetkellä kun on rauha voimme nauttia siitä, jos joskus tulee jotain muuta, sitten sekin on vain elettävä mutta ei sen varjolla kannata nykyhetkeään pilata.

ovat äärimmäisen murheellista luettavaa.

tapahtunutta muutosta Suomessa. Muistatteko vielä sen ajan muutama vuosikymmen sitten, kun Suomessa oltiin ihan aidosti ylpeitä siitä että täällä kohdellaan ruotsinkielisiä hyvin. Tekiskö mielesi nauraa nyt huutonaurua tuolle toiminnalle?

Mikä luulet että ruotsinkielisten tilanne on muutaman vuosikymmenen päästä?

Ovat edelleen etuoikeutettua, varakasta eliittiä ja sivistyneistöä pääosin. Välttämättä ruotsi ei kyllä enää ole virallinen kieli Suomessa eikä pakkoruotsia koulussa enää opeteta mutta mitäpä noilla oikeastaan on väliä.

Ei kukaan ainakaan minun tuntemani todellakaan ruotsinkielisiä vihaa, mutta he vaan katsovat että 6% vähemmistön takia ei lopun kansan tarvitsisi joutua opiskelemaan väkisin ruotsin kieltä josta heille itselleen ei ole oikein hyötyä.

Internetin kautta ihmiset alkavat yhä enemmän nähdä että ne "viholliset" onkin ihan samanlaisia ihmisiä kuin me itsekin.

sen rauhan illuusion hajottaa. Netti on viimeisen parin vuoden aikana räjähtänyt vihapuheesta. Juuri viimeksi eilen näin jonkin uutisotsikon, jossa luki että arvot ovat viime aikoina koventuneet. Hirmuylläri. Tästä se lähtee, alamäki, ja Suomen kultakausi on takana päin, ainaki mitä tulee moraaliin ja yhteiskuntarauhaan. Toivon todella kovasti, että olen väärässä.

Mikä ihmeen jättilottopottisukupolvi? Aineellisesti meillä on kyllä erittäin paljon hyvää mutta tässäkin ajassa on omat vakavat ongemlansa jotka paljolti johtuvat juuri siitä että olemassaolo ja hengissäselviäminen itsessään eivät ole useimmille taistelua eivätkä vaadi ihmisten kaikkea huomiota. Näissä tilanteissa paljastuu ihmisen perusahdistus ja levottomuus, ja monelle tulee merkityksettömyyden tunteita jne. Nämä ovat kasvun paikkoja joissa ihmisillä on mahdollisuus tutkiskella itseään ja kasvaa henkisesti. Mutta erikoinen huomio jonka monet kriisialueilla työskennelleet on tehneet on tosiaan se, että nämä kaikkea muuta kuin lottovoiton saaneet vaikkuttavat usein onnellisemmilta kuin me täällä rauhassa ja yltäkylläisyydessä.

jonka ei tarvi nähdä nälkää, ei tarvitse pelätä kulkutauteja, ei tarvitse kokoea sortoa ja joka kuvittelee että tämä on yhteiskunnan normitila. Think again.

Heh, juuri internethän sen rauhan illuusion hajottaa. Netti on viimeisen parin vuoden aikana räjähtänyt vihapuheesta. Juuri viimeksi eilen näin jonkin uutisotsikon, jossa luki että arvot ovat viime aikoina koventuneet. Hirmuylläri. Tästä se lähtee, alamäki, ja Suomen kultakausi on takana päin, ainaki mitä tulee moraaliin ja yhteiskuntarauhaan. Toivon todella kovasti, että olen väärässä.

Totta kai netistä löytyy ihan kaikkea mitä inhimililsyyteen kuuluu, myös vihan vallassa olevien ryhmittymien tai ihmisten vihapuheita. Mutta itse silti uskon että koulutuksen, tiedon ja yhteyksien lisääntyminen erilaisten ihmisten välillä on lopulta erittäin hyvä asia. Vihollisuuksia ylläpitää se että toinen ryhmä voidaan sitä (siihen kuuluvia yksilöitä) oikeasti hyvin tuntematta leimata pelkästään pahaksi, ja se on vaikeaa jos oppii tietämään että ihan tavallisia ihmisiä murheineen nekin ovat, ja kärsivät kriiseistä yhtä lailla kuin mekin.

Esimerkiksi meilläkin vieläkin esiintyvää muslimivihaa minusta ylläpitää paljolti tiedon ja yhteyksien puute. Jos ei tunne muslimeita, on helppo ajatella että ne on kaikki jotain itsemurhapommittaja-terroristifanatisteja jotka vaan haluaa silpoa lasten sukuelimiä ja tappaa länsimaisia ja alistaa naisia. Sitten kun oppii tuntemaan niitä tavallisia arveluttavina pidettyjen muslimimaiden kansalaisia niin huomaakin että yleistys on ollut aivan väärä eikä "kaikkia niitä" ole syytä vihata vaikka jotain ääriryhmiä voi ollakin.

Mutta tärkeintä olisi, että tänä päivänä, sen sijaan että kauhistelee minne maailma on menossa, huolehtisi omasta pienestä nurkastaan maailmaa niin että siinä ainakaan ei olisi moraali romahtamassa ja arvot kovenemassa. Jos näin tekee riittävän suuri määrä ihmisiä, alkaa maailma mennä parempaan suuntaan. Jos taas suuri määrä jää voivottelemaan ja yksinään ahdistumaan, tuskin mitään myönteistä tapahtuu.

Se jättipottisukupolvi jonka ei tarvi nähdä nälkää, ei tarvitse pelätä kulkutauteja, ei tarvitse kokoea sortoa ja joka kuvittelee että tämä on yhteiskunnan normitila. Think again.

En minä ainakaan kuvittele mitään yhteiskunnan normitiloja vaan elän kussakin tilassa sellaisena kuin se on. Teen parhaani siinä ja yritän omalta pieneltä osaltani vaikuttaa siihen että kehitys tulevaisuuteen olisi oikeudenmukaista ja hyvää. Jos se ei kuitenkaan sitä ole, niin mitäpä siinä muuta voi kuin sitten elää siinä tilanteessa sellaisena kuin se on, ja jatkaa optimistista paremman tulevaisuuden odottamista ja rakentamista. Olosuhteiden ja ihmisen pahuuden kauhistelu harvoin saa mitään hyvää aikaan.

Itse olen paha (netissä) kun olen kyllästynyt. En jaksa ihmisten tyhmyyttä ja ajattelemattomuutta. En jaksa paikata aukkoja heidän yleissivistyksessään. Google on muutaman napinpainalluksen päässä. En halua ajatella toisten puolesta. Paitsi silloin jos hänen ongelmansa on erityisen monimutkainen, tarpeeksi harvinainen tai hyvin selitetty.



"Yhyy auttakaa, poika/tyttöystävä jätti :'( "

Vau. Tuota ei ole koskaan tapahtunut kenellekään aiemmin. Kerro lisää. Cool story, bro.



Jostain syystä empatia herää minussa vasta kun toisen ongelmaan on hankala sanoa mitään. Tunnen enemmän ja helpommin myötätuntoa eläimiä kuin ihmisiä kohtaan.



Pahuutta tapahtuu enemmän niille jotka sen antavat tapahtua itselleen. Passiiviset ja pelkurit saavat enemmän pahaa osakseen, koska he, määritelmän mukaisesti, eivät pistä hanttiin kun joutuvat pahan silmätikuksi. Passiivisuus, kieltäytyminen ja tahdonpuute ovat kärsimyksen osatekijöitä ja myötävaikuttajia.



Mutta OK, se ei siltikään selitä mikä ihmisen saa tekemään pahaa alunalkaen. Syynä on väsymys. Kaikki me olemme väsyneitä jollain tavalla. Kaikki eivät reagoi väsymykseen hyvin. Minä olen väsynyt lukemaan uutisista sadatta kertaa miten maahanmuuttaja on raiskannut suomalaisen naisen. Sitten jos minä oikeasti alkaisin tekemään sille asialle jotain, minä olisinkin rasisti. Raiskaaja saattoi olla väsynyt länsimaiden korruptioon tai naisen puutteeseen. Jos minä lehdestä luen kuinka pahoinpidellyn lapsen pahoinpitelijä selviää lyhyellä vankilatuomiolla, minun tekee mieli murhata se tekijä. Jos minä sen tekisin, minä olisin murhaaja. Pahoinpitelijä taas saattoi olla väsynyt erityisen huonokuriseen lapseensa, tai muuten vain väsynyt kun lapsi ei vastannut odotuksia. Jos minä jäisin työttömäksi, rahat olisivat loppu ja jäljellä olisi vain metsurin töitä, ja minä tarttuisin niihin töihin, olisinkin sitten luonnontuhoaja. Kukaan ei kaataisi puita jos puusta ei voitaisi tehdä mitään hyödyllistä. Sopii jokaisen keksiä vaihtoehtoisia materiaaleja puulle.



Oikeasti tummille vesille mennään sitten jos ollaan väsyneitä tekemään työtä ansaitakseen ruokansa. Onko se luonnotonta haluta helppoa rahaa? Onko se luonnotonta olla väsynyt elämään kädestä suuhun?



Sinä näet pahaa. Minä näen syyt ja mahdolliset syyt mitkä johtavat pahuuteen. Loppujenlopuksi pahat ja tuhoavat teot syntyvät ihmisten perustarpeista, oikeudentajusta, selviytymishalusta, kilpailuvietistä, aliarvioinneista ja ihmisten suuresta määrästä sekä siitä johtuvasta resurssipulasta. Jos ihminen ei tarvitsisi ravintoa, kukaan ei varastaisi ruokaa. Kukaan ei ryöstäisi toista ostaakseen ruokaa. Kukaan hallitisija ei määräisi armeijoitaan valtaamaan naapurimaan peltoja ruokkiakseen kansalaisensa.



Aito sadismi onkin sitten asia erikseen...



Erään tutkimuksen mukaan nykyajan ihmiset ovat empaattisempia kuin koskaan. Väkilukuun suhteutettuna ihmisiä tapetaan vähemmän kuin koskaan historiassa. Sopii miettiä sitä.

Erään tutkimuksen mukaan nykyajan ihmiset ovat empaattisempia kuin koskaan. Väkilukuun suhteutettuna ihmisiä tapetaan vähemmän kuin koskaan historiassa. Sopii miettiä sitä.

Sen verran paljon on tullut itsekin historiaan tutustuttua että oikeastaan ihmetyttää miten äkkiä varsinkin maailmansotien jälkeen on tapahtunut kehitystä parempaan.

Ei siitä niin kovin kauaa ole kun pidettiin ihan normaalina että osa ihmisistä vaan syntyy orjiksi ja orjina heidän kuuluu elää, tai että nainen on olento vailla sielua jonka ainoa tehtävä on toimia maaperänä johon mies istuttaa siemenensä ja sitten huolehtia jälkikasvusta, kun yksityiset kostot olivat vallitseva tapa jakaa oikeutta yhteiskunnassa, kun sekopäiset yksinvaltiaat saattoivat sortaa koko kansaa minkään ulkoisen mahdin edes yrittämättä puuttua asiaan... Ja uskonnollisissa piireissäkin jopa on kehitystä tapahtunut, enää ei hyväksytä inkvisiota eikä ristiretkiä eikä keskiajan tyyliin edes moni pidä yhtenä Taivaan suurimmista iloista sitä että saa sieltä katsella kun väärälle tielle hairahtuneet lähimmäiset kärisevät helvetin tulissa.

Mutta itse silti uskon että koulutuksen, tiedon ja yhteyksien lisääntyminen erilaisten ihmisten välillä on lopulta erittäin hyvä asia.

Senhän todistavat viime vuosikymmenet, jolloin ihmislajin älykkäimmät yksilöt pääsivät netin kehityksen ansiosta yhtäkkiä verkostoitumaan ennennäkemättömällä tavalla _ilman_ ns. homppania-tyyylistä meininkiä. Netti oli jälkimäisille liian outo ja vaikea. Itse muistan vielä sen ajan, kun osa ihmisistä suhtautui nettiin ja tietokoneisiin suorastaan vihamielisesti eivätkä edes hiirtä osanneet käyttää, kun itselleni netti oli jo arkipäivää. Seurasi parin vuosikymmenen ennennäkemätön sekä moraalinen että materiaalinen kukoistus. Sitten netistä tuli helppo, ja nyt meillä on homppania. Ja edessä paluu takaisin normaaliin.

Ja ongelma on se, että paha on niin paljon voimakkaampi. Hyvä ei kerta kaikkiaan pysty voittamaan sen takia. Mieti vaikka jotain ihmistä, joka ihan jees tyyppi ja elää vain elämäänsä niinkuin muutkin. Sitten hän kohtaa jonkun tosi hyvän ihmisen, joka ryhtyy levittämään hänestä hyvää. Okei, ihan jees, mutta eipä ihmiset sellaiselle hirvesti korvaansa lotkauta. Mutta entä jos hän kohtaa jonkun pahan ihmisen? Ei tarvita kuin tämä yksi ihminen ja vähän myyräntyötä tuo ihminen on tahrattu loppuiäkseen. Hänen perheensä kärsii, yhden ihmisen pienestä panostuksesta pahaan voi seurata vaikeuksia raaamatullisesti sanottuna kolmanteen polveen. Tähän ei hyvä pysty.

Erään tutkimuksen mukaan nykyajan ihmiset ovat empaattisempia kuin koskaan. Väkilukuun suhteutettuna ihmisiä tapetaan vähemmän kuin koskaan historiassa. Sopii miettiä sitä.

ihmiskunnan moraalisen kehitysksen aallonharjan korkeimmalla kohdalla. Mutta lasku alaspäin on jo alkanut ja sitä nopeuttaa se, että hyvin suuri osa meistä jotka emme ole sortoa koskaan kokeneet, emme tajua miten uskomattoman, käsittämättömän arvokas ja hauras rauha ihmisten välillä on. Rauhaan ja sujuvaan yhteiseloon suhtaudutaan niinkuin se olisi itsestään selvää ja sen kanssa saa leikki vain koska on "tylsää" tai koska on "väsynyt".