ärsyttävimmät kliseet sisustuslehdissä
esim. talo oli täysin remontoitava, mutta näimme pontetiaalin tai mahdollisuuden.
Siis argh, niin klisee ja toistuu joka ikisessä esiteltävässä kämpässä tai blogistin kodissa joita on kykylehdet pullollaan ja aivan toistensa kopioita
Kommentit (429)
Mainostetaan omaa kotia niin uniikkina ja kuinka se on tehty itseä varten - samanlainen tusinatönö kuin kaikki muutkin lehden asunnot. Valaisimet samoja, huonekalut samoja, värivalikoimat samoja, tilpehöörit samoja.
Vierailija kirjoitti:
Mainostetaan omaa kotia niin uniikkina ja kuinka se on tehty itseä varten - samanlainen tusinatönö kuin kaikki muutkin lehden asunnot. Valaisimet samoja, huonekalut samoja, värivalikoimat samoja, tilpehöörit samoja.
Jep. Joskus harvoin näkee oikeasti uniikkeja koteja. Muistan yhden sisustuslehtikodin, jonkun vanhan varakkaamman rouvan koti, jossa oli oikeasti enemmän persoonaa. Toki äärimmäisen vaikea jäljitellä kotia, jota on hartaudella ja isolla rahallakin sisustettu vuosikymmeniä, se ei ehkä samalla lailla anna inspiraatiota kuin nämä tusinakodit joista on helppo poimia ne trendi-ideat.
Örkki kirjoitti:
Aioimme tehdä ensin vain pienen pintaremontin. Nälkä kuitenkin kasvoi syödessä ja innostuimme uusimaan kaiken. Onneksi isän kummin kaima on puuseppä ja äidin serkun salattu poika rakennusmestari, niin apujoukkoja oli ihan lähipiiristä.
Ja sitten on kiva ottaa joskus se lasillinen viiniä lempituolissa löhöten joko yksin tai ystävien seurassa. No joo, kenellähän se jää siihen yhteen lasilliseen, heh!
Aika monella jää yhteen lasilliseen, ei kaikki ole juoppoja. Minä esim. juon oikeasti vaan sen vajaan lasillisen eikä sen enempää yleensä tee mieli, vain harvoin tulee otettua enemmän. Ja silloin se on ihan suunniteltu juttu että on tarkoitus juhlia.
Muuten samaa mieltä noista kliseistä.
"Tämä (hädintuskin kasassa pysyvä ja täysin käyttökelvoton) sypressipuinen pöytäryhmä ostettiin kirpputorilta Provencesta kun asuimme siellä ranskalaisen kapellimestarimieheni kanssa, lastemme Jean-Yrjön ja Chloé-Marjatan ollessa vielä pieniä. He puhuvat vieläkin sujuvaa ranskaa, tosin hupsulla eteläranskalaisella korostuksella, ai että! Poikamme on nykyään kulttuuri-antropologi sekä sellotaitelija (lue: tyhjänpäiväinen runkkari); tyttäremme taas upean mallinuran tehnyt luova vegaanikirjailija (lue: rahaton narkkari). Iltaisin kokoonnumme tämän itse suunnittelemamme ja rakentamamme takan äärelle. Kivet ovat tuliperäisiä ja toimme ne Suomeen Chilestä, jossa asuimme aikoinaan kahdeksan vuotta ihanassa huvilassa. Tyynen valtameren rauhoittava kohu soi siellä tauotta korvissamme," sanoo Ylva-Brigitte Givenchy-Röppänen kaihoisasti hymyillen.
"Seinävaatteet ovat iso-iso-isomummuni itse aikoinaan tsaarin hovissa väkertämiä ja tietenkin mittaamattoman arvokkaita. Mutta niistä emme luovu mistään hinnasta! Paitsi jos löydämme jostain jotain vielä vanhempaa koinsyömää roinaa, jolla voimme korostaa sitä kuinka jänniä ihmisiä olemme.
Nyt olemme kuitenkin onnemme kukkuloilla tässä 600 vuotta vanhassa navetanrauniossa, jonka remontoimme vanhaa kunnioittaen mutta kuitenkin ihanan modernisti. Lattia on tiivistettyä lehmänlantaa ja seinät peitetty portugalilaisten sembramäntyjen käpyjen suomuilla. Vitun vaikeahan tässä asua on, mutta onpahan omaperäistä!" naurahtaa Ylva-Brigitte Marie-Antoinettelle aikoinaan kuulunutta helmikoruaan hyväillen, silmäillen hurmaavaa kotiaan tyhjä katse silmissään.
Naiset ovat alttiimpia tuolle laumakäyttäytymiselle. Kaikilla pitää olla pitkät hiukset, sopi ne naamaan tai ei. Kaikkien pitää saada valkoinen keittiö.
Miehet ostaa erilaisia vaatteita ja autoja ja vaikka parta onkin nyt muodissa, niin ei läheskään kaikki sellaista halua.
Perheessä 2 alle kouluikäistä ja iso koira.
Koti täysin valkoinen sohvakalustoa, verhoja ja mattoja myöten. Kauanko pysyy esittelykunnossa? Ehkä lapset ja koira majailevat piharakennuksessa.
Mikä ihmeen pätemisen tarve ihmisillä on?
Ei koti oli näyttelykohde vaan perheen asunto.
Lisäksi näistä kodeista puuttuu persoonallisuus ja oma tyyli.
En jaksanu kahlata koko ketjua läpi ja saatan toistaa jo sanottua, mutta kun kysyttiin ärsyttäviä kliseitä niin tyynyvuori parisängyssä on juurikin sellainen. Siis kuka helvatassa jaksaa kymmeniä tyynyjä ottaa pois illalla ja asetella taas aistikkaasti paikoilleen aamulla? Kysyn vaan.
Nauran täällä ääneen, kun tajusin, että tämä ketjuhan on aloitettu yli 10 vuotta sitten! ja edelleen samat kliseet voimissaan! :D
Tuossa unelmakoti Kaliforniassa on sisustaja, joka uskaltaa panna vastaan niille: "Minä RAKASTAN valkoista keittiötä, minä haluan KOKONAAN valkoisen keittiön", kerran hän kuittasi, että ai haluat samanlaisen keittön kuin kaikilla muillakin. Hän saa yleensä puhuttua ympäri asiakkaita sen verran, että joko keittiön kaapit (tai edes alakaapit) TAI edes välitilan kaakeleissa olisi jotain väriä tai edes tekstuuria siinä kaiken valkeuden keskellä.