Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ystävä raskaana, minä en
11.06.2012 |
Johan se piti arvata että näin käy taas. Olen kerran aiemmin kokenut saman asian, menettänyt ystävän hänen raskautensa vuoksi. Kyseessä on nyt uusi ystävä, tuon vanhan kanssa välit eivät koskaan parantuneet, emmekä ole enää juuri tekemisissä. Kyse on siitä, että minun ja mieheni on vaikea saada lasta alulle yrityksestä huolimatta. Saimme kuitenkin parin vuoden yrityksen jälkeen lapsen ja nyt on toinen ollut jonkin aikaa työn alla. Ja kas vain, minulle tärkeäksi tullut äiti-kaveri onkin raskaana ilman sen kummempaa yrittämistä. Taas vanha katkeruus nostaa päätään. Tuntuu niin helvetin epäreilulta tämä vauvantekohomma. En haluaisi menettää tätä ystävää, mutta tunnen itseni enkä tiedä pystynkö katsomaan hänen onneaan. Syy on tietysti minussa, mutta en vain kestä sitä että hän puhuu raskaudestaan ja valittelee pahoinvointiaan vaikka tietää hyvin minun tilanteeni. Eipä kai tällä kirjoituksella kummempaa tarkoitusta ollut. Onkohan muita yhtä katkeroituneita kuin minä paikalla?
Kommentit (8)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sun pitää ensin käsitellä tuo katkeruus pois. Joo, et saa lapsia sormien napsautuksella ja muut lisääntyvät ilman ongelmia.
Meillä kaikilla on kuitenkin taakkamme kannettavana ja jos me kaikki jättäisimme muut ystävät pois elämistämme sen takia että heillä on jotain sellaista mitä meillä ei, ei tässä maailmassa olisi kenelläkään ystäviä.
Jos et osaa käsitellä tuota katkeruutta (joka siis jo häiritsee normaalia elämää) itse, niin hae ammattiapua. Muuten kohta huomaat olevasi yksin sen katkeruutesi kanssa ja muutut varsin ikäväksi ihmiseksi.
Nopeasti se katkeruus siitä ettet ole vielä saanut toista lasta aluille vaikuttaa siihen esikoiseenkin. Tee muutos edes sen olemassa olevan lapsesi tähden.
Yritä nähdä onnesi. Sinulla on jo ihana yksi lapsi ja varmasti toinen tulossa ennemmin tai myöhemmin, saittehan jo yhden, eikä pari vuotta vielä hirveä aika ole lapsentekohommissa. Tällöin on ikävää, jos nyt menetät ystävyyden, jossa voisitte jakaa myös lapsiperheiden kokemuksia. Toiset saavat jotkut asiat helpommin, toiset jotkut muut. Et tiedä, mitä elämä vielä eteenne heittää. Mitäpä jos olisit ystävällesi avoimempi, kerro myös omista suruistasi enemmän?!
katkeruuteen on aihetta jollain saralla varmasti jokaisella
yhtä hyvin minä, jolla kolminkertaiset ihodiagnoosit, voisin hyljätä kaikki kaverit, jotka voivat tuosta vaan kesällä juosta uimarantaan veteen lillumaan, vailla huolta ihosta, ihottumasta, rasvaamisesta, kutinasta, auringosta, bakteereista, tulehdusvaarasta...
Ymmärrän katkeruuden, mutta eihän ystävän raskaus ole sinulta pois. Mielestäni et ole menettänyt ystävää hänen raskautensa takia vaan oman katkeruutesi takia.
Oletko käsitellyt lapsettomuutta ja tuota katkeruuden tunnetta esim. terapiassa tai käynyt psykologin juttusilla? Asia voi olla todella kipeä, mutta kun se haittaa tavallista kanssakäymistä (ja rikkoo ystävyyssuhteita) voisi olla ehkä aika yrittää purkaa pahaa oloa ihan ammattilaisen avulla? Kipeä asia ei välttämättä muuksi muutu, mutta uskoisin, että on mahdollista oppia käsittelemään katkeruuden tunnetta jollain tavoin siten, että sen kanssa pärjää.
Mitä jos puhuisit asiasta tämän raskaana olevan ystävän kanssa? Kertoisit, kuinka rankka tilanne sinulle todella on ja pyytäisit, että voisitte jättää raskaudesta puhumisen vähemmälle? Tai ehkä jopa pitää hiukan "taukoa" ystävyydessä kuitenkin välejä rikkomatta? Uskoisin, että moni helposti raskautunutkin voi ymmärtää lapsettoman tuskaa jollain tasolla.
Tsemppiä vaikeiden tunteiden kanssa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
todellakaan ole menettänyt ystävääsi, etkä menetä nykyistäkään, hänen raskautensa takia vaan oman katkeruutesi takia!
Ongelma ei ole siinä, että ystäväsi raskautuvat; tämähän on ONNELLINEN ja iloinen asia, josta ystävänä sinun tulisi lähtökohtaisesti iloita ja olla onnellinen ystäväsi puolesta. Ongelma on siinä, että oma surusi ja katkeruutesi estää sinua iloitsemasta ystäväsi kanssa ja puolesta. Minäkin kehottaisin a) etsimään keinoja käsitellä katkeruutta, vaikka sitten ammattilaisen avulla ja b) olemaan avoin ystävälle tuntemuksistasi.
Anteeksi, mutta olenkohan oikeassa, kun arvelen, että nämä ystävyyssuhteet eivät ole olleet kovin läheisiä? - Kuulostaa nimittäin siltä, ettet pysty olemaan ihan avoin näille ystävillesi ja puhumaan suoraan tunteistasi. Lisäksi todella läheisen ihmisen onnesta osaa kyllä yleensä iloita ja kannustaa sitä, vaikkei itsellä sama onni kävisikään. Toisaalta todella läheinen ystävä osaa myös ottaa toisen vaikean tilanteen huomioon ja olemaan hienotunteinen (esim. puhumaan vähemmän ja varovaisemmin omasta raskaudestaan).
Elämään kuuluu kirpeät ja katkerat hetket. Joku toinen kadehtii ystävän työkiireitä, kun itse on saanut kuulla joutuvansa työttömäksi. Mitä hän tekee? Ei varmaankaan karjahda, että toinen ei ota hänen tunteitaan nyt lainkaan huomioon vaan puree hammasta ja kestää. Ystävyyssuhteisiinkin kuuluu aina silloin tällöin ikävämpiä hetkiä. Ei pelkkää onnea ja autuutta.
Olen itse ollut aivan samassa tilanteessa kuin sinä, ja kyllä, välillä kirpaisi ja pahasti. Välillä olin niin kateellinen, että kipakat kommentit pyörivät jo kielen päällä. Mutta kun jaksoin jankuttaa mielessäni, että nuo hetket eivät ole minun onnestani pois ja että joskus vielä minäkin saatan hehkuttaa ja haluan hehkuttaa, asiaan tottui. Ennemminkin alkoi ärsyttää ystävien kömpelöt yritykset olla "satuttamatta" minua esim. kertomalla raskaudesta vasta rv 19, kun koko muu maailma jo asiasta tiesi. En halunnut erikoiskohtelua. Tämähän oli ja on elämää, jota on elettävä. Jos ei kykene elämään, ei voi vaatia ystäviä osallistumaan omiin onnenhetkiin, kun ei itse ole kestänyt heidän onnen hetkiään.
Katkeruus kuuluu tietyllä tavalla lapsettomuuden tunnekirjoihin, mutta älä kanavoi katkeruuttasi ystäviisi vaan nimenomaan niihin tuntemattomiin naisiin, jotka raskautuvat kännireissuilla, yhden illan suhteista jne.
Sitä paitsi sinulla on jo yksi lapsi. Logiikkasi mukaan siis kaikki vielä lapsia saamattomat voisivat vihata sinua, kun sinulla on jo yksi lapsi. Mutta eihän se noin mene, eihän?
Alue: Aihe vapaa
Olen kyllä niin samoilla linjoilla sun kanssa tästä! :D Tutulta kuulostaa...
Aloittajalle sanoisin, että vaikka se on toki ikävää, että teidän on vaikea saada lapsia, yritä silti olla onnellinen siitä, että teillä on jo yksi lapsi. Jotkut saa enemmän lapsia kuin toiset, jotkut saa enemmän rakkautta kuin toiset, jotkut saa enemmän rahaa kuin toiset, jotkut on terveempiä kuin toiset. Ei mee aina nallekarkit tasan. Olet jo yhden ystävän menettänyt, yritä nyt ihmeessä pitää tämän kanssa ystävyyttä yllä. Kerro vaikka ystävällesi, että sinun on joskus vaikeaa katsoa hänen onneaan, kun teille ei kuulu toista lasta. Ehkä hän osaa sitten suhtautua asiaan eritavalla. Mutta kyllä sinunkin pitäisi ymmärtää se, että hän on ihan syystä onnellinen ja saa myös näyttää sen.