Mä olen niin väsynyt tähän paskaan
Vauva on reilu 10kk,ja en ole kertaakaan vielä ollut erossa vauvasta. Eiku joo, kävin kerran hammaslääkärissä. En mä mihinkään bilettämään halua, mutta vaikka lähteä ihan yksin rauhassa kiertelemään kirppareita. Mies on niin avuton uivelo, että ei oo paljon luottoa jättää vauvaa hänen vahdittavaksi. Jos kysyn että katotko vauvaa ni kävisin yksin kaupassa "no emmää tiiä.." No mä ny aattelin lähtee sinne kauppaan ja alan tekemään lähtöä, ajatuksella että pakkohan niitten on pärjätä. Sinä aikana kun menen vaihtamaan vaatteita ja laittamaan kamat valmiiksi, vauva kaatuu ja lyö päänsä pöydän kulmaan, kamala huuto. Mitä mies tekee? Ei mitään, ei yhtään mitään. "otatko nyt sen vauvan syliin" "ota sää, ei se kuitenkaan auta". ja siis todella ei ota vauvaa syliin ja lohduta. Aina näin ku päätän että nyt lähden, kyllä ne pärjää, niin jos ei tapahdu jotain tälläistä niin mies sitten sanoo jotain siihen tyyliin "mua kyllä väsyttää, en sitte lupaa että pysyn hereillä vahtimassa vauvaa". Joo, haista sitten vittu. En vaan sitten uskalla lähteä, kun toinen tekee selväksi että en sit tiiä et pysynkö ees hereillä.
Ja todella olen miestä yrittänyt repiä alusta asti mukaan vauvan hoitoon, enkä ole "ominut" vauvaa. Ihan sama tässä ois olla yh, yhtä paljon ois apua tarjolla kun nytkin.
Kommentit (22)
se ei poista sitä faktaa että haluaisin välissä käydä YKSIN jossain. Ja ei ollut raiskaus, mutta vahinko silti, eipä kumpikaan abortoidakkaan haluttu. Kaikesta tästä huolimatta olen kiitollinen että lapsen pidimme, rakastan häntä yli kaiken, mutta silti haluaisin joskus olla yksin.
-ap
En ole AP, mutta mietippä hetki. Tottakai sen vauvan kanssa VOI mennä kirpparille, mutta pointti onkin kaiketi se, että joskus OLISI KIVA mennä ihan yksin. Itselläni saman ikäinen vauva ja on kyllä joskus kiva jkossain pyörähtää kädet vapaana ; )
Yksi lapsi, joka nukkuu kuitenkin vielä päikkäreitä - aika turhaa urputusta minusta.
YKSI LAPSI nukkuu. Siinä on vaikka miten paljon aikaa.
Miten vaikeaa se elämä oikein teillä on???
Kädettömiltä kuulostatte...
olla kiinni? Mihin nyt katosi se av:lla hehkutettu oma aika?
miehesi kanssa ja teet selväksi että hoitovastuu on tasan teillä molemmilla. Sitten aluksi vaikka olet itse paikalla ja kotona annat vastuun miehelle. Kyllä se omaa lastaan osaa hoitaa aivan varmasti ja siitä se side vahvistuu. Vaikka olet kotona teet selväksi, että nyt on miehen vuoro hoitaa vauvaa ja itse vaikka lepäät. Sitten kun se toimii, voit lähteä käymään jossain itseksesi.
oikeasti pitää sitä vauvaa? Vaikka mä oon paljon kokeneempi lasten kanssa, ni en oo edes ensimmäisen vauva-aikana epäröiny jättää vauvaa isälleen. Tiedän, että mulla ei oo mitään syytä ajatella, etteivät pärjäisi.
Jotenkin tuntuu, ettei sun mies tajua sitä vastuuta, mikä lapsesta vanhemmalla ihan oikeasti on. Ei vanhempi voi vaan nukahtaa, jos on vastuussa hereillä olevasta lapsesta. Sun mies ei taida olla ihan fiksu....!??
Lapsi syötettynä vaunuihin ja sanot miehelle että nyt meette vaunuajelulle, pituus 1 tunti. Näitä noin 2-3 viikossa. Myöhemmin voit antaa vaunuajoille tehtäviä kuten käy kaupassa. Siitä se lähtee.
niin kai sitä jotain pitää sen äidinkin tehdä?
silloin kun sä pyydät sitä, on mun mielestä aika ottaa se ero.
TÄllä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, onk luonnollista olla kiinni vauvassa tai haluta hetki omaa aikaa, vaan vain sen kanssa, että mies ei selvästi välitä pätkääkään sen enempää susta kuin vauvastakaan. Kyse ei ole avuttomuudesta, vaan välinpitämättömyydestä.
Voin kertoa, että yh:na pääset todellakin helpommalla, koska silloin lakkaat toivomasta turhia. Pettymyksiin kuuu paljon energiaa.
en tajua, miksi sen äidin nimenomaan on oltava niin kiinni siinä lapsessa, että isän ei tarvis kauppareissua pärjätä vauvan kans. Kysessä on kuitenkin kahden ihmisen lapsi, eikä ap varmaan ajatellu, että hänestä tulee parisuhteessa yksinhuoltaja. Eri juttu on hankkia vauva ihan sillä mielellä, että huolehtii sit lapsen kokonaan ite, ku siinä uskossa, että lapsi on yhteinen ja vastuu lapsesta on yhteinen.
Aika törkeitä kommentteja oikeasti nuo, joiden mukaan äidin vaan täytyy tyytyä tilanteeseen. Mitä jos äiti käy vaikka roskiksella ja kaatuu ja joutuu sairaalaan eikä pysty huolehtimaan vauvasta.. Ilmeisesti se isästä huolimatta pitää sijoittaa johonkin, kun isän ei tarvi osata hoitaa sitä edes tuntia..
Olisi jännä nähdä livenä millaisia nuo haahkalinnut ovat, jotka ovat aina lyömässä lyötyä. Uskon tosin, että jokainen tuommoinen näppärä tulee ennemmin tai myöhemmin saamaan itse näpeilleen.
Olisihan ap:n pitänyt omata ennustajan lahjoja ja tietää, ettei miestä kiinnosta sitten sen yhteisen lapsen kanssa oleminen yhtään. Että vähän niinkuin oma vika - not.
Joo ap, ei hääviltä kuulosta tilanne. Kannattaa laittaa luuserille kunnon rajat niin tilanne lähtee ratkeamaan ainakin johonkin suuntaan.
Oletko kysynyt mieheltäsi, onko hän vajaaälyinen vai esittääkö vaan sellaista, kun ei esim. kaatunutta vauvaa osaa lohduttaa? Mikä vastaus sitten onkin, siitä saa keskustelun aikaiseksi ja lopuksi toivottavasti jonkinlaista ratkaisua.
Tosiasia on, että jo 10-vuotias poika ymmärtää lohduttaa kaatunutta vauvaa.
niin kai sitä jotain pitää sen äidinkin tehdä?
Niin, 24 h/vrk seitsemän päivää viikossa jos hoitaa lapsen ja sitten haluaisi tunnin verran omaa aikaa niin eihän siihen jääkään kun ööö 167 tuntia viikossa vastuullista hoitoaikaa. Versus se miehen yks tunti. Oisko toi nyt kuitenkin "jotain"?
JOO, mutta menee sitten kun se YKSI LAPSI nukkuu. Siinä on vaikka miten paljon aikaa.
Miten vaikeaa se elämä oikein teillä on???
Kädettömiltä kuulostatte...
Ai niinkun jättää sen lapsen nukkumaan kotiin ja lähtee yksin kirpparille?
Kyllä kai kuka tahansa normaali ihminen (ei pelkästään isä) ymmärtää olla hetkisen vauvan kanssa jos on jäänyt lastenvahdiksi eikä suinkaan mennä nukkumaan. Samaten kuin lohduttaa itkevää lasta.
Hei, se ukko on vauvan isä, on silläkin jotain vastuuta.
Ja todellakin on luonnollista olla kiinni vauvassa, mutta on myös luonnollista väsyä ja haluta aikaa yksin, edes sen pari tuntia.
Vittu mitä ämmiä täällä.
otan todella osaa miehestäsi :/ kyllä isän pitäisi ottaa hoitovastuuta ja osata hoitaakin. En olisi järjissäni jos en olisi ottanut omaa aikaa kahden pienen kanssa, mieheni on joskus vänkyttänyt vastaan mutta silti olen pakottanut hänet alusta asti hoitamaan lapsiamme.
Et sinä kuule voi tehdä tuolleen, että annat periksi. Että olet lähdössä, ja sitten kumminkin annat periksi.
Pakkohan sen miehen on vahtia lasta, kun sinä vaan lähdet. Miehesi on tavallista kusipäisempi ja mukavuudenhaluisempi, joo, mutta aika montaa kiltimpääkin miestä pitää kyllä potkia vahtimaan lasta. Taustalla voi olla epävarmuutta pärjäämisestä ja muita pelkoja.
Siis sinä vaan lähdet. Kyllä ne siellä pärjää. Et voi, siis ET VOI tehdä itseäsi noin korvaamattomaksi.
Enkä tarkoita syyllistää sinua. Ymmärrän hyvin oman ajan tarpeen. Mutta usko minua, sinä et saa sitä ikinä, jos et vaan lähde.
Pliis, lähde, pliis. Pikku ajaksi kerrallaan aluksi.
Ja raiskausko raskauden alulle sai vai miksi olet tehnyt vääntänyt mukulan miehelle, josta ei mielestäsi sitten olekaan isäksi?