Enkeleitä, onko heitä?

iso kirja kädessä, liikkuivat nopeasti tietä pitkin, olin silloin 8 vuotias. Olin leikkimässä naapurien lasten kanssa, tai voi sanoa, että jotain peliä pelasimme ulkona kun näin nämä enkelit, ja enkelit liikkuivat juuri sen talon edestä missä kuolema tapahtui. En saanut sanaa suustani, ja tapahtuma oli niin nopea, että ei kukaan kavereistani enkeleitä nähnyt, eikä ollut mielikuvitusjuttu, sentakia tämän kerronkin.



Tosiaan eräs kavereistani kuoli pian näyn jälkeen munuaissairauteen, enkelit ennustivat tämän kuoleman, pojan sairaudesta ei aijemmin ollut tietoa.



Enkelit, on heitä!

Samalla viikolla lapsuudenkaveri kuoli munuaissairauteen

Ei ole. Hallusinaatioita on kyllä olemassa.

Kaverini on nähnyt sellaisen. Samassa porukassa oli kymmenisen ihmistä, jotka näkivät saman enkelin, miekka kädessä.

kirjoitin, se on muistissa kuin tämä hetki, olen 65 vuotias, enkä ole nähnyt näkyjä, oli oikea kokemus,

olin silloin todella ihan pikkutyttö kuin sain oikeastaan ensimmäisen kosketuksen korkeinpaan.



Tämä enkelien näkeminen oli silloin viesti siitä, että yksi kaveriporukasta lähtee ikuisuuteen, lapsenakin kaverin menettäminen oli todella murheellista, vanhemmat kuitenkin tukivat selittämällä että kyseinen ihminen oli vakavasti, parantumattomasti sairas.



Nyt näinkin vanhana saan kiittää elinpäivistäni, elämästäni, olen kiitollinen Korkeimmalle!

mutta... Kerron ensin hieman taustaa; Olen töissä eräässä lasten sairaalassa, kun aloitin siellä, olin teholla laikkarina. Ihmettelin hoitajille, kun lattialla, joskus kesä aikaan on valkeita höyheniä (siellä täällä, jossain nurkassa muutama tms). Vanhemmat hoitajat sanoivat, etää hyss, älä sano ääneen, ne on enkelin siivistä.

Kun kuolema on läsnä, niin on enkelitkin.

En siis usko moiseen, mutta edelleen kun meillä on huonokuntoisia lapsia, lattioilta löytyy vaaleita höyheniä, joskus valkoisia ja joskus valko harmaita, jostain nurkasta, käytävältä, mistä milloinkin. Olen nykyään sellaisella osastolla, missä ei kuolema ole jokapäiväistä, mutta noin kerran kuussa se vierailee meilläkin. Höyhenistä tietää, että joku valvoo (hoitajan ja vanhempien lisäksi) lapsen vierellä ja vie parempaan paikkaan.

Ollaan mietitty töissä joskus, kun kuolevan huoneeseen tulee tietynlainen tuoksu, onko se enkelin tuoksu vai kuoleman? Sehän ei ole paha tuoksu, vähän makeä, saippuainen. Mutta tukkaan se tarttuu ja nenään, ettei meinaa suihkussakaan lähteä.

Itse en ole uskonnollinen ihminen ja en oikein usko mihinkään yliluonnolliseen, mutta välillä kuoleman vieraillessa, mietin että onko heitä, Enkeleitä?

up

mutta... Kerron ensin hieman taustaa; Olen töissä eräässä lasten sairaalassa, kun aloitin siellä, olin teholla laikkarina. Ihmettelin hoitajille, kun lattialla, joskus kesä aikaan on valkeita höyheniä (siellä täällä, jossain nurkassa muutama tms). Vanhemmat hoitajat sanoivat, etää hyss, älä sano ääneen, ne on enkelin siivistä.

Kun kuolema on läsnä, niin on enkelitkin.

En siis usko moiseen, mutta edelleen kun meillä on huonokuntoisia lapsia, lattioilta löytyy vaaleita höyheniä, joskus valkoisia ja joskus valko harmaita, jostain nurkasta, käytävältä, mistä milloinkin. Olen nykyään sellaisella osastolla, missä ei kuolema ole jokapäiväistä, mutta noin kerran kuussa se vierailee meilläkin. Höyhenistä tietää, että joku valvoo (hoitajan ja vanhempien lisäksi) lapsen vierellä ja vie parempaan paikkaan.

Ollaan mietitty töissä joskus, kun kuolevan huoneeseen tulee tietynlainen tuoksu, onko se enkelin tuoksu vai kuoleman? Sehän ei ole paha tuoksu, vähän makeä, saippuainen. Mutta tukkaan se tarttuu ja nenään, ettei meinaa suihkussakaan lähteä.

Itse en ole uskonnollinen ihminen ja en oikein usko mihinkään yliluonnolliseen, mutta välillä kuoleman vieraillessa, mietin että onko heitä, Enkeleitä?

Hän puhuu aina niiden tuoksusta. Se muistuttaa vähän ruusua, kuulemma.

Ja hän myös sanoo löytävänsä höyheniä, milloin mistäkin laatikosta :-).

Ja tietty tuntevan enkelien läsnäolon.

Tuntuuhan tuo hurjalta, mutta mikä minä olen sanomaan, ettei enkeleitä olisi...

maailman ihanin tuoksu, kuka sinne pääsee ei ikinä tänne takaisin tulisi, siksi enkelit tuovat ruusun tuoksun mukanaan.

siipien suhinaa, siis enkeli, ja äiti tunsi kuinka hänen viereensä tuli joku, (äiti oli vielä nukkumassa), ajatus oli, että rakas puoliso tuli hetkeksi hänen luokseen, ja häipyi taas.



Tämä on niin totta, vanhempani olivat kristittyjä, ja tänään he ovat yhdessä, enkeleinä.

Esikoinen pelastui hukkumasta. Kertoi jälkikäteen(3v.), että "joku" oli nostanut hänet vedestä. Toinen lapsi olisi jäänyt auton alle, jollei olisi ollut enkeli matkassa. Asumme vanhalla omakotialueella, jossa on jo korkeat pensasaidat ympärillä. 1,5-vuotias juoksi portista tielle, eikä kuljettajalla ollut mitään mahdollisuutta nähdä lasta. Kuitenkin auto pysähtyi niin lähelle, että sitä olisi voinut koskettaa puskuriin... Eli oma vastaukseni on kyllä!!

Esikoinen pelastui hukkumasta. Kertoi jälkikäteen(3v.), että "joku" oli nostanut hänet vedestä. Toinen lapsi olisi jäänyt auton alle, jollei olisi ollut enkeli matkassa. Asumme vanhalla omakotialueella, jossa on jo korkeat pensasaidat ympärillä. 1,5-vuotias juoksi portista tielle, eikä kuljettajalla ollut mitään mahdollisuutta nähdä lasta. Kuitenkin auto pysähtyi niin lähelle, että sitä olisi voinut koskettaa puskuriin... Eli oma vastaukseni on kyllä!!

"Omani" auttavat minua monissa asioissa, aina lasten nukutuksesta työasioihin

vaan eräälle ketjuun kirjoittaneelle, ei ihmiset muutu enkeleiksi..



Ja itse en ole nähnyt enkeleitä, mutta uskon toki niiden olemassaoloon.

ne ei auta minua? Edes kun yritän auttaa itse itseäni? Miksi toisia autetaan, toisia ei? Voiko olla, että joku ihminen on tarkoitettu elämään maailmassa sillä lailla, että asiat menee aina pieleen? Että jossain kirjoissa lukee, että tuon ihmisen kuuluu tappaa itsensä, viis siitä yrittääkö se itse vastustella tai ei? Voiko tehdä mitään, jos olemassa tällainen kohtalo tms. suunnitelma? Niinhän jotkut väittävät, että ihminen valitsee etukäteen elämänsä.. Eikö sitä voi mitenkään muuttaa, jos on valinnut tuhoon tuomitun elämän?

Mutta ovat joka päivä mukana elämässäni. Auttavat kaikessa arkipäiväisessäkin.



Enkelit auttavat, jos apua pyytää. Muuten he eivät saa ihmisen elämään tulla. Ei tarvitse mennä lootusasentoihin, voi ihan vaikka autoa ajaessaan pyytä apua enkeleiltä.



Muista kiittää heitä, kun olet avun saanut.

kuulun kirkkoon tavan vuoksi. Maksan mielelläni kirkolliseveron, sillä kirkko auttaa myös kehitysmaissa.

En ole ns. uskovainen. Jeesus oli ehkä joku hlö historiassa. Mutta ylimaalliseen rakkautteen ja enkeleihin uskon.



Sinä joka ihmettelit, miksi et saa apua. Sinun pitää pyytää. Eikä asiat korjaannu hetkessä. Okei saan apua työtehtävissäni ja kadonneiden avainten kanssa minuuteissa, Mutta ishoihin muutoksiin kuluu aikaa. Eivät he ole taikureita, vaan minun pitää itsekin toimia, mutta he voivat auttaa viitoittamalla tietä.



Ihanat enkelit!

"Omani" auttavat minua monissa asioissa, aina lasten nukutuksesta työasioihin

-17-

enkeliltä pyytää apua, voiko luottaa siihen, että se tulee positiivisessa muodossa? Vai voiko se olla niin kuin vanha sanonta kuuluu, että joskus jumala silittää niin että luu paistaa. Jos on ihan loppu, niin ei jaksaisi sitä luu paistaa -apua ollenkaan.

tunteita? Voiko ne inhota jotain ihmistä ja siksi jättää auttamatta? Voiko esim. suojelusenkeli inhota omaa "ihmistään"? Millä perusteella enkelit valitsevat ketä auttavat ja ketä eivät?

Kun olin lapsena ollut nukkumassa ja äiti oli käynyt katsomassa onko kaikki kunnossa, hän oli nähnyt sänkyni yläpuolella enkelin. Äiti oli vakuuttunut, että se oli minun suojelusenkelini. Itse uskon äidin kertoman todeksi, vaikken itse ole enkeliä koskaan nähnytkään, eikä äitikään ole kuin tämän yhden kerran.