Suvi Lindénin Leonoora itkee Kiina-ikäväänsä

sen miehen ikä, ei Lindénin. Ikäero lasketaan aina iäkkäämmästä vanhemmasta.



21

Parempi olla spekuloimatta ihmisten asioita, kun ei tiedä taustoja. Eli miehen ikä olikin kompastuskivi sille, ettei "pikkuveljeä" voitu adotoida. Tosin "pikkuveljenkin" olisi pitänyt olla biologinen. Oletteko varmoja, että lapsi itkee Kiina-ikävää..? Jospa hänkin haluaisi Turkuun?

24 eli 8. Ymmärrän asian nyt.

kun ei mitään tiedä.

Saataisiin tämäkin ongelma siististi pakettiin.

Tämä on vakavamielinen palsta, jonka lukijat harjoittavat intensiivistä tekstintulkintaa ja taustojen selvittelyä. Suvin mies on liian vanha ja Suvikin varmasti väsynyt, joten "pikkuveli" Turusta ei ole ratkaisu. Ennemmin rauhallinen "isosisko" Hämeestä, jossa ihmiset muutenkin ovat helpompia luonteeltaan.

joten isosiskoa ei voi adoptoida.

Kun lapsi vaihtaa neljä vuotiaana maata, kulttuuria ja perhettä niin varmasti ikävä jää entisen luo! Suvi Lindenin tytär on kuitenkin kasvanut lastenkodissa, hänellä ei ole ollut omaa perhettä, joten tavallaan "lottovoitto" päästä kasvamaan perheeseen. Ei kovin häppöinen tulevaisuus olisi ollut jäädä Kiinaan lastenkotilapseksi, kyllä lapset kasvaessaan kaipaavat sieltä pois...



Ystävälläni perheessä sijaislapsi, joka tullut perheeseen 2v iässä. Hänkin kaipaa kovasti omaa, biologista perhettä, vaikka on rakastavat ja hänestä emotionaalisesti huolehtivat kasvattivanhemmat ja kaikin puolin hyvä olla perheessä. Tottakai lapsi kaipaa "juuriaan" vaikka ne olisivat olleet millaiset...

Varmasti on rankkaa alkaa tässä iässä yhtäkkiä äidiksi ja vielä isolle lapselle. Minunkin mielestäni se kertoo luottamuksesta, että lapsi uskaltaa kiukutella. Tunnen tietynlaista sympatiaa rouva Lindeniä kohtaan. Saman ikäinen ja sai ei biologisen lapsen ihan samaan aikaan kuin minä.

ja juuri tuosta syystä hän bloggailee - kerää sympatiapisteitä ja ääniä. Ällöttävää.

Mutta voin silti tuntea myötätuntoa tuossa lapsiasiassa.

- tai niin hän toivoo. Siihen hintaan ja siinä toivossa kannattaa sitten kirjoitella lapsesta intiimeimmätkin yksityiskohdat.

vastuutonta ja mautonta retostella lapsen yksityiselämällä julkisessa blogissa. Hänkin on erillinen ihminen, eikä mikään vanhempiensa jatke. Varsinkin kun blogin perimmäinen tarkoitus on oman uran pönkittäminen.

Ja hän haluaisi, että "pikkuveli" haettaisiin Suomeen, hän ei siis itse sinne haluaisi pikkuveljen kanssa. Leonooran asiat vaikuttavat olevan ihan hyvin; hänen adoptiotaustansa on aina osa häntä ja identiteetin kehittyminen sekä uuteen kotiin (kotimaahan) sopeutuminen ovat pitkä prosessi. Hienosti he vaikuttavat selvinneen ja hienoa, että Suvi uskaltaa blogissaan kirjoittaa myös niistä ei-helpoista-asioista, joita heillä on tullut vastaan. Kuinka moni halutaisi "paljastaa" omista lapsistaan vastaavia asioita ja saada pinon kivoja kommentteja niskaansa... ;)

elämästä yksityiskohtia nettiin.



Siinä ei ole mitään "hienoa", vastenmielistä se on.

mutta siitä en pidä pätkääkään, että hän kirjoittaa tytön yksityiselämästä. Tuo aiempi - ja nykyinen - elämä on tasan tytön yksityisaluetta. Se ei todellakaan kuulu nettiin.

vai ainoastaan Suvia?

Adoptiolapsella on aina oma menneisyytensä, joka on tasan hänen, ei muiden. Ei todellakaan myöskään adoptiovanhempien. Ja yleensä adoptiovanhemmat kunnioittavat lastaan ja lapsensa menneisyyttä.



38

yletöntä kiitollisuutta ja sopeutuvuutta? Vieraat ihmiset, vieraat tavat, vieraan makuinen ruoka ja vieras kieli, pelkkää onnea ja autuutta.

Mikään muu ei ole mennyt pieleen kuin se, että kansainvälinen adoptio on laillista.

Alku on tainnut olla aika rankka molemmille ja ehkä jotain on mennyt jopa pieleen, kun tyttö noin usein "vilahtaa" negatiivisen sävyisissä jutuissa.

ei hän halua takaisin Kiinaan.



Ja lastenkotilapsuus Kiinassa ja köyhä aikuisuus ei ole mitään hienoa.