Onnellisuus. Mitä se mielestäsi on?

Sitä, että tämä hetki ja elämä tuntuu hyvältä, eikä tarvitse haikailla mennyttä, eikä tulevaa.



Ja on se sitäkin, että saa rakastaa ja tulla rakastetuksi.



Onni ja onnellisuus on hetkessä.

eli onnellisuus on pieniä hetkiä, kun tajuaa, että just siinä on tosi hyvä hetki, siitä ei kaipaa mihinkään muualle, ja kaikki on hyvin.

Sitä, että tämä hetki ja elämä tuntuu hyvältä, eikä tarvitse haikailla mennyttä, eikä tulevaa.

Ja on se sitäkin, että saa rakastaa ja tulla rakastetuksi.

Onni ja onnellisuus on hetkessä.

Haluan muistaa menneen ja haluan haluta tulevaisuudelta vielä enemmän. Se on onnea, jos uskaltaa..

se on sitä onnea. Muistot on muistoja, tulevaisuus on vielä elämättä, ihmisellä ei ole mitään muuta kuin juuri tämä hetki.

Ei eilen, eikä huomenna, vaan nyt.

että ajattelee, että menneessä oli jokin paremmin tai ajatuksia tulevasta "sitten kun"- ajatuskehällä.



Toki elämään kuuluvat muistot - kuin myös haaveet ja unelmat tulevaisuudesta, mutta positiivisella tavalla, ilman haikailua.



2

rauhallinen olo. Osaa nauttia hetkestä, ei ole epävarma.

Olen tällä hetkellä onnellisempi kuin koskaan, miehen kanssa johon luotan koko sydämestäni. Ihmettelen, miksi olen aiemmin suostunut elämään epävarmaa ja vuoristoratamaista "villiä" elämää arvaamattoman miehen kanssa, kun tämä on niiiin paljon parempaa ja antoisampaa!

Toisin sanoen, jännitys ja seikkaileminen ei mielestäni tee onnelliseksi, vaan sisäinen rauha.

Kuulostan ihan joltain mummolta, vaikka olen vasta 25v :D

Mulla onnellisuus tarkoittaa ahdistuksen ja masennuksen poissaoloa. Eli että pystyn nauttimaan elämästä, ei ole paha olla. Tässä ketjussa on kuvaillut moni hyvin asiaa: seesteisyyttä, hyvää oloa juuri tässä hetkessä.



Kaksi viikkoa sitten olin vielä onnellinen ja kiitollinen jokaisesta päivästä, uskoin itseeni ja elämään. Periaatteessa mikään elämässäni ei ole muuttunut, mutta jostain itselleni tuntemattomasta näyttää taas pitkästä aikaa tulleen mielialojen puolesta huonompi jakso. Olen kaiken aikaa ahdistunut ja levoton, en pysty nauttimaan niistä asioista, jotka vielä hetki sitten tekivät minut niin tyytyväiseksi ja onnelliseksi. Olo on vaan kurja koko ajan enkä kykene rentoutumaan. Kaipaan esimerkiksi läheisiä ihmisiä kovasti, mutten kuitenkaan pysty nauttimaan heidän seurastaan, koska olen niin jumissa ja tietenkin se, etten kykene olemaan normaalisti, vaikuttaa myös heidän käytökseensä. Minusta tuntuu, että minusta ei ole mihinkään, yhtäkkiä kaikki on kamalan vaikeaa ja pienetkin vastoinkäymiset tuntuvat musertavilta, epäonnistun kaikessa. Jatkuvasti taustalla häälyvä ahdistus vie henkisiä voimavarojakin niin, että mokailen töissä koko ajan ja saan hävetä, kun unohtelen jatkuvasti asioita. Päivittäisistä rutiineista selviytyminen vaatii kamalaa keskittymistä.



En tiedä, miten tämän olon saisi pois, ahdistaa. Ei kai auta muu kuin kitua päivästä toiseen ja toivoa parempaa jaksoa ja yrittää siihen asti pitää elämä jotenkin kasassa siitä huolimatta, että koko ajan tuntuu pahalta :(

Ei siis mikään pysyvä mielentila, vaan aktiivista toimintaa. Jotkut osaavat sen paremmin ja toiset huonommin, mutta uskoakseni siinä voi halutessaan opetella paremmaksi.



Harmillisen usein ihmiset vain asennoituvat kuten sarjakuvan Wagner haaveillessaan rahasta, kun Viivi huomauttaa, ettei raha tuo onnea. Wagnerin vastaus: "En halua onnea, haluan rahaa".